Humanity Learning – yksilöllisestä oppimisesta ihmislähtöiseen oppimiseen

Tutkija Marika Toivola tekee väitöstutkimustaan opettajista, jotka kehittävät opetuskäytänteitään huomioiden oppilaat yksilöinä. Tähän mennessä hän on saanut mallinnettua Pekka Peuran pedagogisen ajattelun ja luotua Peuran opetusmallin käyttöteorian, josta on kirjoitettu artikkeli kansainväliselle tiedeyhteisölle. Lue käyttöteorian opettajille suunnattu versio tästä linkistä.

Humanity Learning – ihmislähtöinen oppiminen

Peura on aiemmin käyttänyt opetusmenetelmästään nimitystä yksilöllisen oppimisen opetusmalli. Toivolan tutkimus kuitenkin osoittaa, että toiminnan taustalla on paljon laajempia kokonaisuuksia, kuin mitä nimitys antaa olettaa. Toivola havaitsi, että Peuran oppimiskulttuurissa yhdistyy kaksi vastakkaista näkemystä: yksilöllinen ja yhteisöllinen. Lisäksi merkittävänä osana pedagogista ajattelua on oppimisen inhimillistäminen.

”Yhteisöllisen oppimisen avulla pystytään selittämään kaikki muut mallin kategoriat. Oppimisen inhimillistäminen esiintyy puolestaan sateenvarjokäsitteenä koko oppimiskulttuurille. Tähän asti käytetty nimitys yksilöllinen oppiminen ei riitä kuvaamaan Peuran pedagogista ajattelua kokonaisuutena, minkä johdosta mallista käytetään tässä artikkelissa nimitystä ihmislähtöinen oppiminen (humanity learning).”

Humanity Learning Peura_kuva

Ihmislähtöisen oppimisen teoreettinen malli (Vihreällä on kuvattu oppilas yksilönä, oranssilla yhteisöllinen oppiminen ja sinisellä opettajan toiminta.)

 Ihmislähtöisen oppimisen teoria muodostuu kolmesta keskeisestä kategoriasta: oppilaan toiminnasta yksilönä, yhteisöllisestä oppimisesta ja opettajan toiminnasta. Oppimiskulttuurin toiminnan edellytys on yhteisöllinen oppiminen, josta kumpuaa voimavara niin yksilölliseen oppimiseen kuin oppimiskulttuurin kehittämiseen.”

Yhteisöllisessä oppimisessa oppilasryhmän heterogeenisuus nähdään voimavarana, ja oppilaan oikea-aikainen tukeminen (scaffolding) tulee todennäköisemmäksi, koska oppilailla on opettajan lisäksi vertaistuki resurssinaan. Myös matemaattisen identiteetin kehittymisessä yhteisöllä on suuri merkitys.

”Koska identiteetti vaatii muodostuakseen vuorovaikutusta, on luokkahuoneessa tapahtuvilla kokemuksilla ja siten matematiikan oppimiskulttuurilla keskeinen merkitys sille näkeekö oppilas itseään kelvollisena matematiikan oppijana.”

Opettaja voi myös toiminnallaan tukea oppimisen lisäksi oppilaiden ihmiseksi kasvamista.

”Koulu ei ole nuorille ainoastaan tietojen ja taitojen opiskelupaikka, vaan siellä nuoret rakentavat käsitystä itsestään sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Oppilaat, jotka tuntevat kuuluvansa kouluun ja kokevat opettajan oikeudenmukaisena ja tasapuolisena, menestyvät koulussa paremmin. Luokissa, joissa opettaja opetuksellaan pyrkii tukemaan ja kehittämään oppilaidensa itsenäisyyttä, on motivoituneempia ja omiin kykyihinsä luottavaisempia oppilaita kuin luokissa, joissa opettaja pyrkii säilyttämään kontrollin.

Tutkimuksen jatko

Suunnitelmat opetuksen kehittämisessä ja kehityksen tutkimisessa ulottuvat pitkälle. Tässä vaiheessa vasta Peuran pedagoginen ajattelu on saatu mallinnettua. Seuraavat askeleet ovat:

  • Muutaman muun vastaavanlaista opetusmallia hyödyntävän, ala- ja yläkoulujen opettajan käyttöteorioiden mallintaminen ja vertaaminen Peuran ajatusmalliin. (Aloitettu)
  • Käytännön tutkimukset siitä, mitkä Peuran pedagogisen ajatusmallin osista toteutuvat oikeasti hänen opetuksessaan ja mitkä eivät. (Aloitettu)
  • Opetuskäytänteiden ja toimintakulttuurin kehittäminen vastaamaan kunkin opettajan (alakoulu, yläkoulu ja lukio) pedagogista ajattelua paremmin. (Tulossa)

Opetusmenetelmien kehittymisestä ja tieteellisistä havainnoista julkaisemme uutta tietoa tämän blogin kautta aina sitä saatuamme. Tässä vaiheessa suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita lukemaan Toivolan artikkelin kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Oppimisen omistajuus ja arvioinnin omistajuus

”Oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.”
- Perusopetuslaki ja lukiolaki vuodelta 1998

kymppiplus2

Oppimisen omistajuudella tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että oppilaan autonomiaa ja vastuuta lisäämällä pyritään myös lisäämään sisäistä motivaatiota oppimista kohtaan. Opettaja toki edelleen päättää opittavat aiheet (OPS), mutta oppilaan päätettävissä voivat olla esimerkiksi

  • milloin, missä ja kenen kanssa opitaan,
  • mitä lähteitä ja oppimisvälineitä käytetään,
  • mitä opiskelutekniikkaa käytetään.

Oppilaalla täytyisi kuitenkin olla hyvät opiskelutaidot ja ymmärrys tavoitteista, jotta hän pystyisi ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan siten, että oppimista myös tapahtuisi. Oppimisen omistajuutta täytyisi siis myös harjoitella koulussa, mutta meidän opetuskulttuurimme on jo pitkään laiminlyönyt oma-aloitteisuuden ja läpi elämän kantavien opiskelutaitojen opettamista.

Lukiossa osoitellaan peruskoulun suuntaan, kun ihmetellään mikseivät opiskelijat osaa opiskella. Korkeakouluissa puolestaan osoitellaan lukion suuntaan, ja elinkeinoelämä ihmettelee, miten koulujärjestelmämme lopputuotteet eivät osaa ottaa vastuuta tai toimia oma-aloitteisesti. Opettajat kyllä aidosti tahtovat oppilailleen vain ja ainoastaan parasta, mutta tämä tahto ja yritys joskus johtaa yliholhoavaan tietojen ja taitojen väkisin opettamiseen. Opettaminen ja oppiminen eivät aina ole synonyymejä. Toimintamme seurauksia tulisikin tarkastella kriittisesti ja tehdä tarvittavia päivityksiä käytänteisiimme.

Tällä hetkellä onkin ilahduttavaa nähdä, miten esimerkiksi kaikille avoimessa Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus FB-ryhmässä moni opettaja on alkanut keskustelemaan aiheesta ja jakamaan omia päivitettyjä opetusmateriaalejaan ja ideoitaan, joissa oppilas ja opiskelutaitojen oppiminen ovat keskiössä. Opetuskulttuurimme tulevaisuus näyttää mm. tuota ryhmää seuratessa valoisalta.

Arvioinnin omistajuus

Itse en kuitenkaan tyydy siihen, että muuttaisin pelkästään opetukseni oppilaskeskeiseksi, vaan myös osaamisen ja oppimisen tunnistaminen (arviointi) on keskeisessä roolissa opetuskokonaisuuttamme. Tavoitteenani on antaa myös arviointi oppilaan vastuulle. Oman oppimisen arviointi on oleellinen osa korkeamman tason osaamistaitoja.

Perinteinen arviointikulttuurimme on tällä hetkellä jotenkin kieroutunutta, koska useiden oppilaiden koulussa olemisen päätavoitteeksi on muodostunut hyvien arvosanojen saalistaminen keinoja kaihtamatta (esimerkiksi kokeessa lunttaaminen lukemalla edellisenä iltana paljon tietoa lyhytkestoiseen muistiin). Opettajat puolestaan harhautuvat silloin tällöin käyttämään arvosanoja uhkailu- ja kiristyskeinoina yrittäessään ohjata järjestelmän passivoittamia oppilaita opiskelun pariin.

Koulujärjestelmämme on kuin monimutkainen peli, jossa pelaajat (oppilaat) yrittävät päästä läpi minimi työllä ja maksimi pisteillä tuomareiden (opettajien) asettaessa rajoja, esteitä ja kannustimia matkalle. Haasteena pelaajalle motivaation ylläpitämisen (liian helppo tai vaikea pelikenttä) lisäksi on se, että tuomarista riippuen pelilauta ja säännöt ovat erilaiset. Uuden tuomarin kohdatessa pelaaja usein kokeileekin vain jotain aikaisemmin hyväksi havaitsemaansa pelistrategiaa (esim. kopioi äidinkielen kirja-arvostelun netistä, opiskelee ”tärppejä” koetta varten tai lukee ison määrän tietoa juuri ennen koetta) ja kokeilee, onnistuuko sillä kalastelemaan itselleen riittävästi pisteitä.

Myös tavassamme arvioida toisia ihmisiä (esim. oppilasta) on paljon hämärää. Kun ihminen on jatkuvan arvioinnin alla, aiheuttaa se hänessä henkisellä tasolla paljon sellaisia tuntemuksia, jotka haittaavat tai ehkäisevät oppimista. En listaa tähän niitä asioita, vaan suosittelen kaikkia lukemaan Jarmo Mantereen mainion blogi-tekstin Arviointivimma jähmettää ihmisten toiminnan.

Päätin siis lopettaa oppilaitteni arvioinnin ja siirtää arvioinnin omistajuuden kokonaan heille itselleen. Syy tähän on arviointiin liittyvien monimutkaisten ja oppimista estävien tunnemekanismien lisäksi se tosiasia, että en osaa arvioida oppilaita kovinkaan tarkasti. Alla oleva tilasto näyttää, miten surkea olen arvioimaan oppilaitteni todellista osaamista. Osaan arvioida keskitason oppilaita vain noin neljän arvosanan tarkkuudella, mikä on ala-arvoisen huonoa (esim. jos oppilaani on saanut minulta keskimäärin arvosanan 7, on hän saanut YO-kokeessa arvosanan a, b, c, tai m).

arviointitarkkuus

Kuinka hyvä sinä olet arvioimaan toista ihmistä?

Itsearviointi ja oman osaamisen tunnistaminen on toki aluksi oppilaille vaikeaa, vaatihan se kuitenkin korkeamman tason ajattelutaitoja, mutta jos he jossain vaiheessa vuosien harjoittelun kautta tämän oppisivat, voisivat opettajat siirtyä jatkuvan arvioimisen sijaan kannustamiseen ja oppimaan ohjaamiseen (huom. perusopetus- ja lukiolaki).

Käytännön esimerkki arvioinnin omistajuudesta

Olen tehnyt seuraavan yksinkertaisen periaatepäätöksen arviointikäytäntöni suhteen:

  • Teetän edelleen pistareita, välitestejä tai kurssikokeita, mutta niissä menestyminen tai menestymättömyys ei vaikuta kurssiarvosanaan. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan aina siihen, että oppilas itse tarkistaa oman kokeensa.
  • Teetän edelleen oppilastöitä ja kerään palautettavia suoritteita, mutta ne eivät vaikuta kurssiarvosanaan.
  • Mitä ikinä oppilas tekeekään tai jättää tekemättä (on ajoissa/myöhästelee, istuu hiljaa tai viittaa ahkerasti, on aina paikalla tai lintsaa), niin se ei vaikuta kurssiarvosanaan.
  • Käyn jokaisen jakson lopussa jokaisen oppilaan kanssa henkilökohtaisen arviointikeskustelun, jossa yhdessä pohditaan oppilaan vahvuuksia ja heikkouksia, tavoitteita ja toimintaa suhteessa niihin, sekä oppimista ja ihmiseksi kasvamista. Arviointikeskustelun päätteeksi oppilas itse päättää oman arvosanansa. Hän voi käyttää pistareita, kokeita, palautettuja töitä tai muuta toimintaansa arvosanansa perusteena, mutta itse pyrin suoranaisesti vaikuttamaan mahdollisimman vähän siihen, minkä arvosanan hän itselleen antaa.

Viime syksynä lukion 2. jaksolla FY4-kurssilla kokeilin tätä käytännössä seuraavalla tavalla:

  • Kurssikoepäivänä toimintaa fysiikan luokassa noin 4 tuntia.
  • Ensin osio A, 90 min. Opiskelijat pohtivat neljän hengen ryhmissä hankalia monivalintatehtäviä, joita olin laatinut 22 kpl (niitä oli liikaa). Oppikirjaa tms. materiaaleja sai käyttää. Itse kävin samalla arviointikeskusteluja viereisessä huoneessa. Kun kaikki ryhmät olivat suorittaneet osion, kävimme oikeat vastaukset yhdessä läpi opettajajohtoisesti.
  • Sitten osio B, 150 min. Jaon opiskelijoille 6 koetehtävää ja niiden malliratkaisun/pisteytysohjeen (sähköiset tehtävät Polku-palvelussa). Opiskelijat tekivät lyijykynällä tehtävät ja värikynällä korjasivat virheet, lisäsivät puutteet ja pisteyttivät tehtävä. Myös tässä osiossa oppikirjaa tms. materiaalia sai käyttää, jos halusi vielä opiskella asiaa.
  • Kokeen lopuksi he palauttivat minulle valmiiksi korjatut kokeet. Kirjallisen kokeen aikana itse jatkoin arviointikeskusteluiden pitämistä viereisessä huoneessa (ryhmäkoko oli 36, joten keskusteluihin kului melkein koko 4 tuntia).
  • Kaikki olivat jo arviointikeskustelussa antaneet itselleen arvosanan, mutta kokeen palauttaessaan kokeen he saivat vielä arvioida, että oliko arviointikeskustelussa päätetty arvosana linjassa koeosaamisen kanssa (itsearviointi), vai liian hyvä vai liian huono. Muutama opiskelija tässä vaiheessa totesi olleensa liian kriittinen itselleen keskusteluissa, koska kurssikokeessa osaaminen oli ollut omaa arviota parempaa.
  • Koska koe oli pitkä, saivat opiskelijat halutessaan oma-aloitteisesti käydä syömässä kesken kokeen siinä vaiheessa, kun tuli nälkä, ja syötyään palata takaisin opiskelemaan fysiikkaa.

Opiskelijoiden palaute kokeilusta

Noin 3/4 opiskelijoista (n=55) koki menetelmän luotettavaksi, miellyttäväksi ja he haluavat jotain samansuuntaista myös seuraavalla kurssilla. Kiitosta sai erityisesti se, että kirjallinen osio ei tuntunut ahdistavalta, niin kuin kurssikokeet yleensä tuntuvat. Noin 1/4 opiskelijoista ei kuitenkaan ollut tyytyväisiä uudistukseen, vaan he haluaisivat edelleen perinteisen kurssikokeen, joka vaikuttaa arvosanaan suoraan.

Opettajalle kokeilusta jäi hyvä tuntemus, mutta palautteen mukaan kehitettävääkin vielä jäi. Tämän jakson kurssikoepäivänä (kurssi FY5) toiminta tulee olemaan siis jotain samansuuntaista, mutta vielä täytyy konsultoida järjestelmään tyytymättömiä opiskelijoita siitä, miten sitä voisi kehittää vielä toimivammaksi ja paremmaksi. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että opiskelijat itse kertovat minulle suullisesti, mitä he ovat oppineet ja mitä he haluavat oppia vielä lisää.

Polku-verkkopalvelu ja Vapaa matikka

”…kynnys kokeilla yksilöllisen oppimisen opetusmallia ei ole koskaan ollut näin matalalla. Polku, Vapaa matikka ja Opetus.tv tarjoavat yhdessä MAA2-kurssille erittäin kattavan opiskelu- ja opetusmateriaalin uudella pedagogisella toimintamallilla höystettynä. Vieläpä täysin ilmaiseksi.”

Teksti ja kuvat: Pekka Peura

Kirjoitin viime kuussa tekstin (Peuran Polku) yksilöllisen oppimisen opetusmallin ja siihen varta vasten räätälöidyn Polku-verkkopalvelun käyttämisestä opetuksessa. Kolmessa lukiossa suoritetun opetuskokeilun jälkeen (kurssit MAA1, MAB1 ja MAA5, yhteensä noin 230 opiskelijaa) on todettava, että minun ja kollegoitteni kokemukset menetelmästä ja Polku-verkkopalvelusta ovat olleet moneltakin kantilta hyvin rohkaisevia ja positiivisia. Opiskelijoiden viesti on ollut myös hyvin selkeä: tätä lisää!

Toiminnalliset tutkimustehtävät ja GeoGebra

Niinpä jatkoimme Lauri Hellstenin ja Janne Cederbergin kanssa oppimateriaalin tekemistä myös MAA2-kurssille, ja siitä on valmistunut jo melkein puolet. Uutuutena olemme onnistuneet kehittelemään GeoGebra-upotusten avulla korkeamman tason ajattelutaitoja kehittäviä toiminnallisia tutkimustehtäviä, jotka ovat osoittautuneet opiskelijoille hyvinkin haastaviksi (kuva). Lukiomme aloittavat opiskelijat ovat niin tottuneita staattisiin ja mekaanisiin tehtäviin, että helpotkin tutkimustehtävät tuntuvat heistä aluksi ylitsepääsemättömän vaikeilta.

Polku_gg

Kehittämiimme uudenlaisiin tutkimustehtäviin kannattaa jokaisen opettajan tutustua, vaikka ei opettaisikaan matematiikkaa lukiossa, koska niissä näkyy sähköisten oppimateriaalien todelliset mahdollisuudet. Tässä linkki yhteen esimerkkiin (käyttäjäkokemus on miellyttävin tablet-laitteella tai tietokoneella, vaikka kyllä GeoGebra puhelimellakin toimii).

Vapaa matikka ja Opetus.tv

MAA2-kurssille on olemassa myös Avoimet oppimateriaalit ry:n tekemä Vapaa matikka 2 -oppikirja (versio 0.83), joka on julkaistu avoimella CC-BY-lisenssillä. Vaikka kyseinen kirja ei olekaan vielä täysin loppuun asti hiottu, siitä löytyvät kaikki kurssin oleelliset asiat selkeästi esitettyinä. Lisäksi kyseisen oppikirjan hienoutena on se, että jokaisen kappaleen alussa on suora linkki kyseistä kappaletta käsittelevään Opetus.tv:n opetusvideoon. Näin ollen sähköistä oppikirjaa käyttäessään opiskelija voi kätevästi valita, lukeeko hän teorian kirjan tekstistä vai katsooko sen mieluummin opetusvideona.

Täytyykin todeta, että tällä hetkellä kynnys kokeilla yksilöllisen oppimisen opetusmallia ei ole koskaan ollut näin matalalla. Polku, Vapaa matikka ja Opetus.tv tarjoavat yhdessä MAA2-kurssille erittäin kattavan opiskelu- ja opetusmateriaalin uudella pedagogisella toimintamallilla höystettynä. Vieläpä täysin ilmaiseksi.

Yksilöllinen etenemisvauhti, yhteisölliset toimintatavat

Vaikka opetusmallini korostaakin jokaisen oikeutta edetä opinnoissaan itselleen sopivinta vauhtia, toimii menetelmä käytännössä parhaiten, jos luokkahuoneessa sovelletaan yhteisöllisiä toimintatapoja. Tässä onkin yksinkertaiset ja konkreettiset ohjeet, miten yksilöllisen oppimisen opetusmallin pystyy ottamaan käyttöönsä nopeasti ja vaivattomasti (esimerkkinä MAA2-kurssi):

  1. Järjestä pulpetit ryhmittäin siten, että opiskelijoiden välinen kommunikaatio on mahdollisimman helppoa.
  2. Jaa opiskelijoille oppimispäiväkirjat (MAA2.pdf, MAA2.docx) ja pyydä heitä liimaamaan ne matematiikan vihkon sisäkanteen.
  3. Pyydä opiskelijoita avaamaan Vapaa matikka 2 -oppikirja (esim. omalla puhelimellaan) ja porukalla ratkaisemaan oppimispäiväkirjan osoittaman ensimmäisen tehtävän.
  4. Jos he osaavat ratkaista tehtävän, pyydä heitä kokeilemaan seuraavaa. Jos kukaan heistä ei osaa ratkaista tehtävää, opeta asia kyseiselle pienryhmälle.
  5. Kun opiskelijat ovat saaneet ensimmäisen osion tehtävät tehtyä, pyydä heitä menemään sivustolle polku.opetus.tv ja tekemään testin MAA2 testi1.1. Testi perustuu ohjattuun itsearviointiin, jonka tarkoituksena on pitkäjänteisesti kehittää opiskelijoiden korkeamman tason osaamistaitoja (analysointi ja arviointi).
  6. Pyydä opiskelijoita merkitsemään testitulos oppimispäiväkirjaansa. Jos opiskelija sai testistä yli 90% oikein, voi hän turvallisin mielin edetä seuraavaan aiheeseen. Jos hän sai testistä alle 90% oikein, ohjaa hänet harjoittelemaan vielä niitä asioita, joita hän ei testin mukaan (opiskelijan oman arvion mukaan) vielä hallitse. Harjoiteltuaan aihetta uudestaan niin kauan, että hänestä itsestään tuntuu, että asia on hallinnassa, ohjaa hänet tekemään saman osion seuraava testi (MAA2 testi1.2). Tämä toimintamalli perustuu Bloomin mastery learning -malliin.
  7. Jos joku saa kaikki testit tehtyä hyvällä menestyksellä ennen kurssin loppua, ohjaa hänet opiskelemaan seuraavan kurssin ensimmäisiä aiheita.
  8. Koeviikolla kurssikokeen sijaan käy jokaisen opiskelijan kanssa n. 5-10 minuutin mittainen arviointikeskustelu (samalla kun muut opiskelevat luokassa pienryhmissä), jossa suullisesti käytte läpi opiskelijan vahvuuksia ja kehityskohteita. Päättäkää myös kurssiarvosana yhteistuumin suullisesti. Kurssikoetta ei tarvita.

Tällä tavalla toimien yhteisöllinen oppiminen yksilöllisillä etenemisvauhdeilla hurahtaa automaattisesti käyntiin ja opiskelijat alkavat innokkaasti opiskelemaan. Menetelmän teho perustuu siihen, että tässä opiskelija kokee omistavansa oman oppimisensa, mikä lisää opiskelumotivaatiota merkittävästi.

Oman opetukseni seuraava kehitysaskel

Edellisessä opetuskokeilussani havaitsin, että vaikka valtaosa opiskelijoista osasi edetä Polku-palvelun avulla itselleen oikeaa tahtia, muutama opiskelija eteni liian nopeasti aiheesta toiseen (ennen kuin oikeasti hallitsi edellisen aiheen). Siksi kokeilenkin MAA2-kurssillani sitä, että osion 4/7 (ks. oppimispäiväkirja) jälkeen opiskelija ei etenekään omatoimisesti seuraavaan osioon, ennen kuin hän on tehnyt oppitunnilla suoritettavan ”kurssikokeen” osioiden 1-4 aiheista. Tämän kokeen tarkistan minä. Markkinoin koetta opiskelijoilleni siten, että se ei vaikuta kurssiarvosanaan millään tavalla, vaan sen avulla vain tarkistetaan, onko itsearviointi ollut laadukasta ja onko opiskelijalle itselleen järkevintä edetä eteenpäin, vai vielä harjoitella edellisiä asioita (mastery learning).

Jos kiinnostuit tästä niin paljon, että aiot kokeilla menetelmää tai Polkua omassa opetuksessasi, niin antaa palaa vaan! Teemme puuttuvia MAA2-testejä sitä mukaan kun kurssi etenee, tai vähän etuajassa. Kokemuksia ja kehitysideoita otan mielelläni vastaan osoitteeseen pekka.peura (at) maot.fi.