Arviointikulttuurin muutos – vinkki 2

”Jos opettaja kyseenalaistaa kaikkein itsestään selvimmätkin toimintatapansa ja rutiininsa, niin silloin hän saattaa oikeasti keksiä ja oivaltaa jotain uutta.”

Edellisessä arviointiin liittyvässä kirjoituksessani ”Muutetaan arviointi oppimista ja ihmisyyttä tukevaksi ja luodaan ahdistusvapaa koulu” pohdin kouluoppimisen mielekkyyden lisäämistä siirtämällä arviointivastuuta arvioinnin kohteelle, eli oppilaalle. Teksti osui opettajissa johonkin hermopisteeseen ja se sai laajaa huomiota, mm. yli 1900 facebook-tykkäystä.

Tässä tekstissä esittelen pienen konkreettisen esimerkin, jonka avulla jokainen voi kyseenalaistaa omia arviointikäytänteitään. Tekstin piiloviesti on se, että jos opettaja kyseenalaistaa kaikkein itsestään selvimmätkin toimintatapansa ja rutiininsa, niin silloin hän saattaa oikeasti keksiä ja oivaltaa jotain uutta. Ja jos opettaja uskaltaa antaa oppilailleen enemmän vapauksia ja vastuuta, hän ei omalla mielikuvituksellaan pysty koskaan kuvittelemaan etukäteen, mitä kaikkea innokkaat nuoret keksivätkään tehdä. Oppilaiden luovuuden päästessä valloilleen opettaja voi vain hämmästellä ylpeänä heidän kekseliäisyyttään ja nokkeluuttaan.

Kurssikokeen sijaan opetusvideo

Martinlaakson lukiossa annettiin viime jaksossa MAA7-kurssilla opiskelijoille mahdollisuus kurssikokeen sijaan kuvata pienryhmissä aiheeseen liittyvä opetusvideo. Opiskelijoista noin 1/3 innostui tästä mahdollisuudesta ja erilaisia luovasti toteutettuja opetusvideoita syntyi lähes 10 kappaletta (alla kaksi videota esimerkkinä). Videon tekijöistä noin puolet halusivat videosta huolimatta tehdä myös tavallisen kurssikokeen, joten kokeen suoritti kuitenkin lopulta noin 5/6 opiskelijoista. Lopuille arvosana haarukoitiin kohdilleen yksinkertaisesti itsearvioinnin ja keskustelun kautta.  Vapaaehtoisen kurssikokeen ei havaittu yhtään vähentävän itse matematiikan opiskelumotivaatiota.

Opettajan kannattaa silloin tällöin vähän hassutella ja hullutella erilaisilla opetuskokeiluilla, kunhan muistaa antaa oppilaille enemmän vastuuta ja vapauksia. Lopputulos voi olla niin positiivisesti yllättävä ja tuoreita ajatuksia herättävä, että sillä saattaa olla omiin opetusmenetelmiin ja omaan opettajuuteen vaikuttavia seurauksia.

Löhömatikkaa – muistomatka alakouluaikaan

”Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla makoilu ja tehtävien laskeminen.”

Koulunkäyntiavustaja Jade Laurila muistelee toistakymmentä vuotta sitten saamaansa matematiikan opetusta lämmöllä. Hän sai jo alakoulussa opetusta, joka perustui yksilöt paremmin huomioivaan opetusmenetelmään (menetelmästä enemmän täällä: yksilöllisen oppimisen menetelmä alakoulussa).

math_pillow

Lähde:.zazzle.co.uk

Teksti: Jade Laurila, 20-v, koulunkäyntiavustaja, Espoo

Vastuu omasta oppimisesta

Varhaisimmat koulumuistoni liittyvät erityisesti matematiikkaan. Olen kakkosluokkalaisena natiaisena kirjoittanut violettiin Karvinen-päiväkirjaani lauseen ”olen oikea nero matikassa!”
Tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta sain alakouluikäisenä tehtävät tehtyä nopeasti ja sujuvasti. Pidin matematiikasta. Uskon opetusmetodien ja luokan ilmapiirin vaikuttaneen siihen.

Matematiikassa saimme ottaa paljon vastuuta omasta työskentelystämme ja oppimisestamme. Osa asioista opiskeltiin yhdessä, mutta usein opettaja ohjasi meitä yksitellen. Meillä oli todella viihtyisä luokkaympäristö, jonne saimme tuoda tyynyt. Niillä makoillen saimme paitsi kuunnella tarinoita, myös laskea itseksemme tehtäviä. Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla makoilu ja tehtävien laskeminen. Tämä oli etuoikeus, joka piti saavuttaa. Joka tunti ei voinut laskea lattialla, ja jos homma ei toiminut, palattiin takaisin pulpettityöskentelyyn. Minulle, ja varmasti myös muulle luokallemme, oli tärkeää saada ottaa itse vastuuta tehtävien etenemisessä. Monille meistä tuo vapaampi, vastuutaottavampi tapa opiskella sopi hyvin.

Saimme tehdä kulloinkin käsiteltävän aiheen tehtäviä omaan tahtiin. Perustehtävistä sai edetä itsenäisesti haastavampiin tehtäviin aina seuraavaan opetettavaan aiheeseen asti. Mikäli tehtävät loppuivat kesken, oli tarjolla lisätehtävävihkoja. Heikompia neuvottiin ja tuettiin tarpeeksi. Aina emme saaneet samoja läksyjä koko luokka, vaan yksilöidymmin – nopeasti edistyvät saivat ottaa enemmän tehtäviä, muille riitti vähäisempi määrä. Saimme myös valita kirjasta omaan tasoomme sopivia tehtäviä.

Oppimisen apuvälineet muistaa vielä aikuisenakin

Matematiikassa käytimme erilaisia apuvälineitä. Värikkäät multilinkit olivat helpossa paikassa luokan takaosassa, ja sieltä niitä saattoi hakea avuksi. Geometrian apuna käytimme myös neliönmuotoisia puulaattoja, joihin oli isketty pieniä nauloja. Naulojen ympärille teimme kuminauhoilla erilaisia muotoja ja harjoittelimme siten geometristen kappaleiden tunnistamista ja muodostamista.

Toistensa auttamista kilpailemisen sijaan

Ilmapiiri matikantunneilla oli kannustava ja huomioonottava. Autoimme toinen toisiamme sen sijaan että olisimme kilpailleet. Meille opetettiin, että tärkeintä on voittaa itsensä ja edistyä, ei mitata saavutuksia muiden suorituksiin. Jälkikäteen ajateltuna olen oppinut ala-asteella matematiikkaa hyvin eri tavalla kuin ikätoverini. En ole kuullut kenenkään muun kertovan, että he olisivat saaneet itse vaikuttaa siihen, mitä tehtäviä tekevät, saatikka tehdä tehtäviä lattialla makoillen. Olen huomannut opetuksesta olleen paljon hyötyä myös muussa elämässä – ymmärsin jo varhain, etteivät kaikki etene koulussa samaan tahtiin, kaikki oppivat siinä rytmissä missä oppivat.

Koska saimme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme, eivät nopeammat ehtineet turhautua tunneilla. Toisaalta opettajalla oli myös paremmin aikaa keskittyä neuvomaan niitä, jotka tarvitsivat enemmän ohjausta.

Varhaiset positiiviset kokemukset vaikuttavat vieläkin

Olen itse nyt töissä ala-asteella ja huomaan, kuinka paljon omat kokemukseni vaikuttavat tapaani neuvoa ja auttaa lapsia. Yritän parhaani mukaan olla yhtä kannustava, rohkaiseva ja ennakkoluuloton kuin oma ala-asteopettajani aikoinaan oli antaessaan meille vapauden toimia matematiikan tunneilla totutusta poikkeavalla tavalla. Ja on ihanaa huomata, että jotkut asiat eivät muutu – Multilink -kuutiot ovat edelleen ahkerassa käytössä!

(Lisätietoja opetusmenetelmästä voi tiedustella: jaana.perkinen (at) gmail.com tai pekka.peura (at) maot.fi)

Matematiikan tunneilla on tekemisen meininki!

Nokianvirran yläkoulussa on toteutettu kolmen innokkaan opettajan toimesta matematiikan yksilöllistä opettamista. Kokeilu on käynnissä kolmella eri seiskaluokalla. Projektin alkuvalmistelut toteutettiin yhteistyöllä joululoman aikana. Projektin valmistelusta voi lukea enemmän tästä. Seuraavassa on kokemuksia ja huomioita uudesta tavasta opettaa matematiikkaa.

Teksti: Petteri Mikkonen, www.aikajaavaruus.fi
Kuva: flickr.com

matikkatyttö

Aloitustunti kannattaa suunnitella huolella.

Aloitustunti on tärkeä valmistella huolella ja käyttää oppilaiden opastamiseen aikaa. Seuraavia asioita kannattaa painottaa:

  • Miksi opiskelemme näin?
  • Kuinka oppilas valitsee itselleen sopivat tehtävät.
  • Itsenäinen teorian opiskelu.
  • Tehtävien tarkastaminen.
  • Osaamisen varmistaminen.

Kerroin, että tällä tavalla kaikki voisivat oppia paremmin. Vastaanotto oli heti alusta alkaen myönteistä, eikä vastaväitteitä esiintynyt.

Miten valitsimme ryhmät, missä opiskelu tapahtuu?

Olin jo etukäteen miettinyt miten jakaisin oppilaat. Annoin kuitenkin mahdollisuuden miettiä, kenen kanssa työskentely sujuisi parhaiten. Toisella tunnilla kävimme läpi ehdottamani ryhmät ja oppilaat saivat esittää korjausehdotuksia. Pari vaihtoa tehtiinkin ja ne ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi. Kannattaa siis kuunnella myös oppilaiden mielipiteitä.

Kerroin, että tehtäviä voi tehdä välillä yksin ja välillä yhdessä. Tämä onkin ollut hyvä neuvo. Mielestäni tätä asiaa on turha rajoittaa enempää. Jos oppilaille tulee kysymyksiä, ne pyritään ensin selvittämään ilman opettajan apua. Jos ratkaisua ei löydy, kutsutaan opettaja apuun.

Ensimmäinen tulikoe.

Sovimme tietyn päivämäärän, jolloin neljän ensimmäisen kappaleen tehtävät tulee olla tehtynä ja tarkistettuna. Oppilaat siis merkitsevät ”matoon” ruksin tehtävän paikalle siinä vaiheessa, kun ovat ratkaisseet tehtävän ja tarkistaneet, että se on oikein. Neljän kappaleen jälkeen suoritetaan testi, josta pitää saada vähintään 2/3 pisteistä jatkaakseen eteenpäin.

Tässä vaiheessa muutama oppilas on suorittanut testin ja voin huokaista helpotuksesta. Tulokset ovat olleet mainioita! Sanoisin karkeasti, että nämä oppilaat ovat edenneet noin puolet nopeammin kuin perinteisellä opetustyylillä. Myös tehtäviä on tehty varmasti puolet enemmän. Testin yhteydessä katson myös oppilaiden vihot ja huomautan puutteista.

Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin suositella tätä lämpimästi kaikille. En ole ikinä oppitunneilla pystynyt ohjaamaan yksilöllisesti näin montaa oppilasta. Harvassa ovat aiemmin olleet ne tunnit, mistä oppilaat eivät ole muistaneet lähteä kellon soidessa pois.

Opetuskokeilusta voi lukea enemmän täältä.