Siemenet, kastelukannu ja kärsivällisyys muutosjohtajuudessa

”Suhtaudu kriittisesti heihin, jotka ovat löytäneet totuuden. Kuuntele heitä, jotka etsivät totuutta.”

Elämä ja yhteiskuntajärjestelmät tuntuvat olevan jatkuvan muutoksen tilassa. Koulujärjestelmämme on pysynyt pitkään melko samanlaisena, minkä seurauksena se kokee nyt kovia muutospaineita. Mutta mihin suuntaan koulua ja opetusmenetelmiä pitäisi kehittää? Ketä meidän tulisi kuunnella ja kenen oppeja noudattaa?

Aktiivisesti muutosta ajavilla muutosjohtajilla (poliitikot/päättäjät, opettajankouluttajat, rehtorit, opettajat, muut henkilöt) on omat mielipiteensä eri asioista, joita he ajavat eteenpäin. Joidenkin puheista ja teksteistä saa välillä vaikutelman, että he ovat löytäneet totuuden, mutta samalla kaikki eriävän mielipiteen omaavat ihmiset helposti allergisoituvat tälle ”totuudelle”. Jos johonkin asiaan on olemassa enemmän kuin kaksi eri mielipidettä, jokainen kuuluu todennäköisesti vähemmistöön oman mielipiteensä kanssa. Suurin osa ihmisistä ei osta sellaisia mielipiteitä, jotka esitetään ”totuutena”.

Opettajankouluttajat, olette muutosjohtajia

”Johtajuus on kykyä pyytää apua.”

Muutosjohtajalla tarkoitan tässä henkilöä, joka aktiivisesti ja oma-aloitteisesti ajaa muutosta omien mielipiteidensä kautta. Itsekin luen itseni tähän muutosjohtajien joukkoon opettajana, opettajankouluttajana ja blogin ylläpitäjänä. Tavoitteenani on saada oma viestini ja omat mielipiteeni kuuluville ja vielä ymmärrettävässä ja hyväksyttävässä muodossa. Minua (kuten monia muitakin) inspiroi visio paremmasta ja onnellisemmasta yhteiskunnasta.

Opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita ja kokeiluistaan aktiivisesti blogeissaan raportoivia on ilahduttavan runsaasti Suomessa (esim. Mikko J., Laura T., Janne K., Mari M., ja monet muut) ja suomalaisen koulujärjestelmän tulevaisuus näyttääkin tästä suunnasta valoisalta. Me blogistit ja opettajienkouluttajat pyrimme edistämään ja johtamaan muutosta toimimalla mielipidevaikuttajina ja samalla olemalla esimerkkeinä vaihtoehtoisten opetusmenetelmien ja toimintatapojen käyttäjinä.

Ihailen omista opetuskäytänteistä julkisesti kertovien opettajien tapaa kuvata toimintaansa ja mielipiteitään. He eivät aina suoraan kerro, mitä meidän muiden pitää tehdä, vaan he kuvaavat, mikä omassa toiminnassaan on pielessä ja miten he pyrkivät muuttamaan itseään ja omia toimintatapojaan. He uskaltavat myös pyytää apua ja he tiedostavat olevansa ikuisia totuuden etsijöitä.

Siemenet, kastelukannu ja kärsivällisyys

”Johtajan tärkein tehtävä on kasvattaa lisää johtajuutta.”

Alan ajatuksissani tulla siihen tulokseen, että paras tapa jakaa omia mielipiteitään ja oivalluksiaan ei ole kertoa niitä totuuksina, vaan kuvata konkreettisia tilanteita, joissa on itse oivaltanut nämä totuuksilta hetkellisesti tuntuvat ajatukset. Muutosjohtajan tulisi siis kylvää siemenet omaan maahansa, kastella niitä ahkerasti ja sadonkorjuun jälkeen tarjota naapureilleen sekä siemeniä että toimiviksi havaitsemiaan viljelymenetelmiään. Naapurit saavat itse päättää, ottavatko he apua vastaan.

Tämän jälkeen muutosjohtajan tulisi kärsivällisesti jatkaa omalla tontillaan ahertamistaan ja esimerkillisellä toiminnallaan saada naapurit ensin itse kokeilemaan uusia siemeniä ja uusia viljelymenetelmiä rauhassa ja omassa tahdissaan. Jos he havaitsevat menetelmät hyviksi, muutosjohtajan on syytä kannustaa heitä jakamaan tietoa ja kokemuksia eteenpäin, jolloin heistä syntyy uusia muutosjohtajia. Tällä tavalla saadaan aikaan lisää johtajuutta, ja samalla käytännössä hyväksi havaitut menetelmät leviävät eteenpäin.

Ennustuksia vuodelle 2014

Uuden vuoden lupauksena itselleni pyrin tämän vuoden aikana tietämään vähemmän totuuksia ja olemalla harvemmin oikeassa. Samalla pyrin aktiivisemmin etsimään totuuksia niiden löytämisen sijaan.

En myöskään malta olla tekemättä muutamia ennustuksia siitä, mitä tänä vuonna opetuksen kehityksessä tapahtuu:

  • Mielikuvituskoulu on mielenkiintoinen visio tulevaisuuden koulusta, mutta se on tällä hetkellä vielä raakile, joka hakee muotoaan. Uskon, että se nousee tämän vuoden aikana jaloilleen ja sieltä saadaan mielenkiintoisia tarinoita totuuksien etsinnöistä. Samanhenkinen, mutta konkretiaa korostava Protokoulu saa myös tuulta purjeisiinsa.
  • Eduhakkerit ovat opetuksen kehittäjiä, jotka pyrkivät löytämään nykyjärjestelmän heikkouksia ja korjaamaan niitä paikallisesti. Samalla he asettavat järjestelmään positiivisia ”viruksia”, jotka leviävät järjestelmän sisällä parantaen sekä oppimistuloksia että oppimisen ja opettamisen mielekkyyttä. Itse luen itseni eduhakkeriksi ja uskon, että tämän vuoden aikana joukkomme ja tunnettavuutemme kasvaa merkittävästi.
  • Avoimet oppikirjat ja oppimateriaalit ovat hiljalleen tehneet tuloaan parin vuoden ajan ja uskon, että tämän vuoden aikana ne osataan ottaa todelliseen hyötykäyttöön laajemmin. Esimerkiksi Opetus.tv:n videoita on katsottu edellisen kahden vuoden aikana jo yli miljoona kertaa. Uskon, että määrä tuplaantuu tämän vuoden aikana.

Lisäksi toivon kaikille nykyisille ja tuleville muutosjohtajille sekä kaikille muillekin ihmisille oikein antoisaa vuotta 2014!

(Sitaatit ovat löyhästi poimittuja tästä Jari Sarasvuon Yle Puheen radio-ohjelmasta.)

Pisa-tulokset olivat mitä parhaimmat, mutta unohtakaa jo PISA!

”Tuntuu, kuin Suomen valtio ottaisi lyhytnäköisesti pikavippejä kouluiltamme järkyttävän suurella korolla, joka tulevaisuudessa lankeaa yhteiskunnan maksettavaksi.”

Pisa-tulokset olivat erittäin hyvät siinä mielessä, että ne nostivat koulutuksen ja koulujärjestelmämme toimivuuden keskustelun keskiöön osoittaen samalla, että koulumme on edelleen länsimaisten koulujärjestelmien parhaimmistoa. Nykyinen tasomme on siis kansainvälisesti vertailtuna hyvä, ja jos tähän saadaan liitettyä aito tahtotila kehittää järjestelmäämme paremmaksi, tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Unohtakaa jo PISA!

Pisan ja muiden kansainvälisten tutkimuksien heikkous on siinä, että ne vertailevat tehottomia koulujärjestelmiä toisiinsa, jolloin niiden todellinen informaatio koulujärjestelmän hyvyydestä on näennäistä ja samalla se sokaisee ihmiset todellisuudelta. Tutkimukset eivät kerro, onko parhaan tuloksen saanut koulujärjestelmä todellisuudessa hyvä vai huono, jos saavutettuja tuloksia verrattaisiin oppilaiden todelliseen oppimispotentiaaliin.

Bloomin (1984) tekemän tutkimuksen mukaan perinteisessä opetuksessa vain 2 % oppilaista saavuttaa sen osaamistason, johon 50 % oppilaista olisi potentiaalia yltää. Tämä tarkoittaa, että 500 oppilaalla 1000:sta olisi kykyjensä puolesta mahdollisuus saavuttaa osaamistaso, johon perinteisessä opetuksessa yltää vain 20 oppilasta 1000:sta (kuva 1).

Kuva 1. Perinteisen opetuksen ja henkilökohtaisen opetuksen osaamistasojen erot. Lähde: Bloom 1984. (Picture modified, original picture)

Suora johtopäätös tästä on, että perinteisessä opetuksessa (mitä se ikinä tarkoittaakaan) hukataan ällistyttävän paljon potentiaalia ja että kaikkien oppilaiden (sekä hitaampien että nopeampien oppijoiden) olisi mahdollista oppia huomattavasti nykyistä enemmän, jos opetusjärjestelymme ja opetuskulttuurimme olisivat toisenlaiset (lisätietoja: mastery learning). Myös oppilaiden osaamistasoeroja pystyttäisiin merkittävästi kaventamaan samalla, kun kaikkien osaamistaso paranisi.

Oppimispotentiaali ja ihmiseksi kasvaminen

Sen sijaan, että haaskataan miljoonia euroja erilaisiin kansainvälisiin kouluvertailuihin, meidän tulisi satsata tutkimuksiin, joissa vertaillaan nykyistä osaamistasoa todelliseen oppimispotentiaaliin, ja joissa kehitetään ihmisläheisiä menetelmiä parempien oppimistulosten, paremman itseluottamuksen ja onnellisemman elämän saavuttamiseksi. Antakaa minulle miljoona euroa, niin teen nämä tutkimukset.

Jos nyt vihdoin Pisa-morkkiksesta syntyneen keskustelun pohjalta koululaitosta lähdetään oikeasti kehittämään parempien oppimistulosten saavuttamiseksi, parhaaseen tulokseen pääsemiseksi on kehitystyössä syytä huomioida ensisijaisesti ihminen ja ihmisyys. Lainaan tähän Kari Uusikylältä muutaman ajatuksen koulusta:

”Koulu ei ole pelkkää oppimista, se on ihmiseksi kasvamista, yhteiselämää.”

”Koulun tulee kasvattaa eheitä persoonallisuuksia, vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka kunnioittavat toistensa perusoikeuksia. Eheä ihminen luottaa itseensä, hän haluaa oppia tietoja ja taitoja.”

”Lasten tulee saada kasvaa kehitysrytminsä mukaisesti leikkien, liikkuen ja nauttien kavereista.”

Suora piikki päättäjille

Eri maiden valtioiden hallitusten prioriteettina on parantaa kansallisia oppimistuloksia, koska he tietävät, että se on elintärkeää, jotta valtio menestyisi taloudellisesti (esim. Dylan Wiliam). OECD-raportin mukaan, jos Iso-Britannia saisi parantamalla koulujärjestelmäänsä kurottua heidän ja Suomen välisen Pisa-tuloksien osaamistasoeron puoleen väliin, sen nettonykyarvo Iso-Britannian taloudelle olisi 4 000 miljardia puntaa (katso: youtube-video)! Kuinka paljon Suomen kansantalous kasvaisi, jos oppimistuloksemme paranisi suhteessa saman verran?

Suomen päättäjät kuitenkin kerta toisensa jälkeen valitsee toisen tien. Kouluja vedetään ahtaalle jatkuvilla säästöohjelmilla ja samalla yritetään väkisin heikentää oppimistuloksia opettajien pyristellessä vastaan. Tuntuu, kuin Suomen valtio ottaisi lyhytnäköisesti pikavippejä kouluiltamme järkyttävän suurella korolla, joka tulevaisuudessa lankeaa yhteiskunnan maksettavaksi. En ole opettajana niinkään huolissani työpaikastani, vaan olen veronmaksajana ja tavallisena kansalaisena huolissani sekä omasta että lastemme tulevaisuudesta. Pitäisikö asialle tehdä jotain? NYT!

Yksilöllisen oppimisen menetelmä matematiikassa (alakoulu)

Teksti ja kuvat: Jaana Perkinen luokanopettaja, KM, LTO

1. Oppitunnin tavoitteet:

Lähtökohtana motto: En nitistä, en jarruta, annan kaikkien kukkien rönsytä, kunhan kukaan ei polje toisia alleen.

maot_alakoulu2. Tarvikkeet/välineet

  • Oppikirja, missä soveltavat-, lisä- ja kotitehtävät ovat opetettavan asian perässä (joissakin kirjoissa ne ovat takana)
  • Multilink-kuutiot, värisauvat tai kaarihelmitaulut
  • Matemaattisia noppapelejä/pelikortteja
  • Pulma-/pähkinätehtäväkortteja tai tuuma/timanttivihkoja (opeoppaan takana monistettavia tehtäviä ja pelejä, joita minulla on usein matikkakärryssä)
  • Muutama tietokone, jos suinkin mahdollista
  • Erilaisia mittoja, muotoja, kappaleita toiminnallisia hetkiä varten
  • Oppilailla omat tyynyt tai luokassa matot

3. Jumissa

maot_alakoulu2

  • Kukaan oppilas ei voi edetä uuteen asiaan ilman, että hän osoittaa jotenkin sinulle osaavansa asian (on itse oivaltanut/opiskellut miten toimitaan, kaveri tai opettaja neuvonut).
  • Kun oppilas on uuden asian kohdalla, voi tilannetta kutsua JUMIKSI.
  • Jokainen oppilas tietää, mitä JUMISSA ollessaan voi tehdä.

4. Oppitunnin kulku (rakenne)

maot_alakoulu3

Kokeen voi pitää pienelle ryhmälle tai yksilöllisesti, kun koealue on suoritettu. Kokeen voi myös pitää vasta sitten, kun viimeinenkin on suoriutunut koealueesta.

Tarkkaa rakennetta tunnista on kovin vaikea antaa, sillä tunti etenee oppilaiden mukaan. Oppilaat liikkuvat koko ajan ja luokassa tapahtuu monta asiaa yhtaikaa. Erityisopettajan tunnit kannattaa suunnitella niin, että hän toimii luokassa samanaikaisopettajana luokanopettajan kanssa.

Irti päästäminen jännittää. Aseta tavoitteeksi vaikkapa kahden viikon kokeilu. Vanhaan voi aina palata. Muista kuitenkin, että uusien työtapojen opettelu ottaa aikansa, ennen kuin ne ovat osa normaalia käytännettä luokassasi.

Mielettömiä matikkakokemuksia!
Jaana