Yksilöllisen oppimisen mallia kokeilleet opettajat jatkavat menetelmän hyödyntämistä

”Oppituntien valmistelutyö muuttui kevyemmäksi, eikä kurinpitoon kulu niin paljon energiaa, kun täydellistä hiljaisuutta ei tavoitellakaan.”

Helsingin yliopiston opiskelijat Johanna Järnström ja Aurora Toivanen julkaisivat keväällä 2013 seminaaritutkielman ”Etu-Töölön lukiossa toteutetun yksilöllisen oppimisen mallin opetuskokeilun arviointi”. Seminaaritutkielmaan voit tutustua tästä linkistä.

Kokeilu

Opetuskokeilussa neljä Etu-Töölön lukion opettajaa käytti yksilöllisen oppimisen mallia kuudella lyhyen matematiikan kurssilla. Kurssien alussa opiskelijat ohjeistettiin uuteen opiskelumenetelmään korostaen etenemisen omatahtisuutta, opiskeltavien asioiden ymmärtämistä ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä sekä vastuun kantamista omasta opiskelusta, oppimisesta, ajankäytöstä ja avun hankkimisesta. Opiskelijat jakautuivat työskentelemään pienissä ryhmissä tai parin kanssa ja heitä neuvottiin myös yhteisten opiskelutavoitteiden asettamiseen.

Opiskelun tukena opiskelijoilla oli kirjalliset ohjeet, joissa kurssin sisältö oli jaettu osa-alueisiin ja jokaiselle osa-alueelle oli merkitty oppikirjasta suoritettavat tehtävät. Tehtävät oli jaoteltu perustehtäviin ja syventäviin/haastavampiin tehtäviin. Oppitunneilla ei ollut ollenkaan kaikille yhtäaikaista teoriaopetusta, vaan opettajat avustivat apua tarvitsevia opiskelijoita yksilöllisesti tai pienryhmäkohtaisesti niissä asioissa tai tehtävissä, joissa nämä tarvitsivat tukea.

Opiskelijoiden kokemukset

Vastausten perusteella suurin osa piti yksilöllisen oppimisen menetelmän parhaana puolena sen opiskelun tuomaa vapautta ja erityisesti mahdollisuutta edetä omaan tahtiin. Menetelmän huonoimpana puolena pidettiin puolestaan sitä, että uudet asiat piti opiskella itsenäisesti. Uusien asioiden prosessointi ilman valmiita vastauksia tai esimerkkejä koettiin haastavaksi.

Vastausten perusteella 52,5 % opiskelijoista oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että he oppivat enemmän pienryhmissä kuin yksin opiskellessa. 25 % puolestaan oli osittain tai täysin erimieltä. 57,5 % piti omatahtista oppimista hyvänä toimintatapana, mutta 45,6 % opiskelijoista kaipasi silti opettajan antamaa aikataulua. 76 % kuitenkin piti parempana sitä, että opettaja opettaisi kaikkia yhtäaikaisesti ja vain 31 % ilmaisi halukkuutta jatkaa puhtaasti samalla menetelmällä seuraavilla kursseilla.

Opettajien kokemukset

Opettajat kokivat menetelmän erittäin hyväksi, vaikka suurehkot opetusryhmät (28-38 oppilasta) koettiinkin haasteellisiksi. Opettajan työ oppitunnilla koettiin mielekkääksi, koska työ kohdistuu opiskelijan auttamiseen ja apua pyytänyt opiskelija on yleensä valmis ottamaan avun vastaan. Tällöin ”pakkosyöttö” vähenee. Opettajat huomasivat myös opiskelijoiden käyttävän oppitunneilla enemmän aikaa oikeasti matematiikan tehtävien ratkomiseen aikaisempaan verrattuna.

Oppituntien valmistelutyö muuttui kevyemmäksi, eikä kurinpitoon kulu niin paljon energiaa, kun täydellistä hiljaisuutta ei tavoitellakaan. Kaikki kokeilun opettajat kertoivat jatkaneensa yksilöllisen oppimisen mallin käyttöä ja suunnittelevansa tekevänsä niin myös jatkossa, mahdollisesti jonkinlaisena yhdistelmänä perinteisen opetusmallin kanssa.

Lue tutkimustulokset kokonaisuudessaan tästä linkistä.