”Kerrankin tuntuu siltä, että olen oikea opettaja” – onnistumisen elämyksiä, osa 9!

”Tuollaista onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä en ihan heti muista kokeneeni kuin eilisten oppituntien jälkeen.”

Espoon aikuislukion opettaja Heidi Leskiseltä tuli erittäin miellytävää ja sydäntä lämmittävää palautetta. Hän kokeili yksilöllisen oppimisen menetelmää omassa opetuksessaan ja kuin taikaiskusta opetustyö muuttui yhtäkkiä mielekkääksi ja hän tunsi, että kerrankin hän sai olla ”oikea opettaja”. Lue Heidin lähettämä palaute alta (julkaistu Heidin luvalla).

Kuva: (c) Milla Friman

Kuva: (c) Milla Friman

Järjestyksenpitoa ja alisuoriutumista

”Opetan kaksoistutkinto-opiskelijoille lyhyttä matikkaa Espoon aikuislukiossa. Olen vuosia saanut työstäni hyvää palautetta, mutta vuosi vuodelta raskaammaksi on itselleni käynyt se, että suuri osa opetusajasta menee järjestyksenpitoon luokassa. Vaikka minulla on keinot luokan hiljentämiseen ja oppilaat ovat mukavia nuoria, on todella turhauttavaa toimia jatkuvasti poliisina. Harva tekee annettuja kotitehtäviä ja suuri osa oppilaista lopettaa lukio-opinnot tai tulokset ovat kykyihin nähden surkeita.

Maot.fi -sivulta lukemieni ajatusten rohkaisemana päätin kokeeksi parin ryhmän kanssa lopettaa perinteisen opettamisen kokonaan. Arviointi perustuu nyt tuntityöskentelyyn, ja jos ei omasta mielestään tunneilla pääse tavoitteeseensa, saa kokeeseen osallistua ja siellä sitten vielä petrata. Kotitehtäviä ei erikseen anneta, mutta olen laatinut listan tehtävistä, jotka vastaavat tiettyä osaamisen tasoa. Niitä voi sitten kotona tehdä oman innostuksen/kiinnostuksen mukaan. Tunneilla saa edetä omaan tahtiin, mutta olen sanonut, ettei eteenpäin kannata mennä ennen kuin ”perustehtävät” on tehty.”

Oppilaiden käytös muuttui kuin taikaiskusta ja oma roolini muuttui poliisista opettajaksi

”Lähdin aika soitellen sotaan ja ihan kaikkea en muuttanut, mutta kahden opetuskerran jälkeen ryhmät ovat muuttuneet kuin taikaiskusta! Kaikki tekevät koko oppitunnin ajan (meillä 80 min) töitä kympin arvoisesti. Oppilaat muodostavat luonnolisesti ryhmiä ja ne harvat, jotka haluavat mieluummin opiskella itsekseen, voivat sen tehdä. Käytän kaiken aikani luokassa kiertämiseen ja kerrankin tuntuu siltä, että olen ”oikea opettaja”. Siinä mielessä hieman huvittavaa, että joku kommentoi tuolla jollain nettisivulla, että tarkoitus on ”vapauttaa opettajat työnteosta”. Ainakin itse menen nyt tukka putkella pitkin luokkaa, enkä ehdi edes tauolle. Opetan jokaisen oppilaan tarpeiden mukaan juuri sen asian, missä apua tarvitaan. Ja minua myös kuunnellaan se aika.

Tosiaan kahden kerran jälkeen kommentit ovat olleet esimerkiksi:
– ”Tää on tosi motivoivaa”
– ”Mä oon ihan liekeissä”
– ”Miksei näin oo tehty alusta asti”

Ja mikä parasta, kun tunti päättyy klo 16.50, joudun oppilaille kertomaan, että pitäisi alkaa lopettaa, kun aiemmin jo viimeistään puoli viiden aikaan on ollut ihan hirveä kiire päästä lähtemään. Eräs ekana reppuaan yleensä pakannut poika sanoi minulle reippaalla sävyllä, että ”et karkaa kyllä vielä mihinkään!”.”

Käytänteet vaativat vielä hiomista, mutta vanhaan ei ole paluuta

”On tässä vielä paljon hiomista ja käytänteiden muokkaamista, kun en nyt ihan viimeisen päälle tätä suunnitellut. Jatkossa varmaan menen enemmän sinne aihekokonaisuus-suuntaan ja itsearvioinnin eri menetelmien mukaan ottamiseen. Noita teidän valmiita käsitekarttoja tulen hyödyntämään ja muitakin kivoja ideoita on jo mielessä, mitä voi lähteä toteuttamaan.

Vaikka tällaisena raakileena lähdinkin tätä tekemään, niin tulos on jo nyt parempi kuin aikaisemmin. Esim. poika, joka ei viime jaksossa tehnyt yhtään tehtävää tunnilla, laski edellisellä kerralla vihkoon viisi sivua tehtäviä! Pientä mussutusta on parilta oppilaalta kuulunut (yksi haukkui sekä minut että menetelmän ekalla tunnilla, mutta tokalla kertaa oli jo innolla mukana), mutta nuo parikin hieman kielteisempää kommenttia johtunee siitä, että alku on mennyt kuitenkin hieman säheltäessä.

Saa nähdä, miten touhu jatkuu, mutta selvää on, että vanhaan en tule enää palaamaan mistään hinnasta. Vaikka olenkin kutsumusammatissa ja olen aina nauttinut opettamisesta, niin ihan tuollaista onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä en ihan heti muista kokeneeni kuin eilisten oppituntien jälkeen.

Tämä on kyllä ihan loistava juttu!

– Heidi Leskinen”

Lisää yksilöllisen oppimisen mallista ja monipuolisista ja oppimista tukevista arviointimenetelmistä voi lukea tästä blogista tai kysymällä sähköpostilla pekka.peura(ät)maot.fi.

One thought on “”Kerrankin tuntuu siltä, että olen oikea opettaja” – onnistumisen elämyksiä, osa 9!

  1. Itse olen 2- ja 3- tutkintolaisten kanssa huomannut aivan samoja ilmiöitä. Niin työrauha kuin motivaatiokin ovat parantuneet huomattavasti kun on annettu oppilaille mielekästä tekemistä pelkän ”kuuntelun” sijaan.

    Aina vain pelottaa aloittaa uuden ryhmän kanssa opettaminen uudella menetelmällä. Miksikähän?

    Kiitos jakamisesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>