Kokemuksia pienryhmäopiskelusta Kuopion Lyseon lukiossa – onnistumisen elämyksiä, osa 7!

”Itse koin kurssin mielekkääksi ja yhdeksi lukuvuoden kohokohdista. Tunneilla pääsin neuvomaan opiskelijoita henkilökohtaisesti ja eritasoisten opiskelijoiden opiskelun eriyttäminen oli aikaisempaa helpompaa.”

Kuopion Lyseon lukion opettaja Paavo Heiskanen kokeili MAA8-kurssilla opetusmenetelmää, jossa hän korvasi teorialuennot pienryhmätyöskentelyllä. Tässä on otteita hänen kokemuksistaan (lue alkuperäinen teksti laajemmilla kuvauksilla täältä).

Kokeilu

Kokeilussa en pitänyt opettajajohtoisia teorialuentoja lainkaan vaan käytin kaikki oppitunnit opiskelijoiden ohjaamiseen ja neuvomiseen pienryhmissä. Kotona laskettavien tehtävien sijaan kotitehtävänä oli tutustua seuraavaan teoria-asiaan. Opiskelijoille jaettiin kurssin aluksi kurssikartta, jonka muokkasin Pekka Peuran kurssikartasta meillä käytössä olevaan oppikirjaan sopivammaksi. Lisäksi heillä oli aikataulu, jossa oli merkittynä kaikki kurssin oppitunnit. Opiskelijat suunnittelivat pienryhmissä aikataulun muutamaksi tunniksi eteenpäin kurssikartan avulla. Kunkin ryhmän oli tarkoitus tutustua valitsemaansa teoriaan kotona Opetus.tv:n videoiden ja oppikirjan avulla. Tunneilla aika käytettiin kirjan tehtävien laskemiseen pienryhmissä.

Kokemuksia

Valtaosa opiskelijoista kertoi katsoneensa videoita edes joitakin kertoja ja hyötyneensä niistä. Osa opiskelijoista palasi videoihin tai niihin liittyviin muistiinpanoihin Opetus.tv-palvelussa vielä oppitunneilla omalla puhelimellaan tai koulun kannettavalla tietokoneella. Opiskelijat eivät katsoneet videoita niin paljon kuin olin etukäteen olettanut ja ohjeistanut. He turvautuivat mieluummin oppikirjaan, jota moni opiskelija lukikin huomattavasti aktiivisemmin kuin aikaisemmilla kursseilla. (Muutkin opettajat ovat havainneet saman, lue esim. täältä.)

Kaksi kolmasosaa kurssin opiskelijoista koki opetusmenetelmän myönteiseksi ja osallistuisi samanlaiselle kurssille uudestaan. Valtaosa koki kurssin rennommaksi ja kiireettömämmäksi kuin aikaisemmat kurssit. Monet opiskelijat pitivät myös kurssin vapaudesta ja kokivat, että vastuunottaminen omasta opiskelusta oli hyvää valmennusta yliopisto-opiskeluihin. Monet kommentoivat, etteivät ole koskaan laskeneet niin paljon yhden kurssin aikana.Lisäksi moni koki hyväksi, että asiat sai hahmottaa itsenäisesti opettajajohtoisen luennoinnin sijaan. Kun teorian joutui pohtimaan itse, koki moni opiskelija osaavansa soveltaa sitä aikaisempaa paremmin.

Osa opiskelijoista koki palautteiden perusteella, että kurssissa ei opetettu. He eivät kokeneet teorian opiskelua videoiden avulla ja opettajan henkilökohtaista ohjausta laskuharjoituksissa opettamiseksi vaan kaipasivat palautteissa ”kunnon opetusta”. Moni opiskelija kaipasi kurssipalautteissa vihkomuistiinpanoja, joista lukea kokeisiin. Erityisesti he kaipasivat teoriasta selkeitä vihkomuistiinpanoja mikä on mielenkiintoista, koska tavallisestikaan en ole kirjoittanut teoriasta erillisiä muistiinpanoja vaan varsinainen teoria on käyty läpi kirjasta.

Itse koin kurssin mielekkääksi ja yhdeksi lukuvuoden kohokohdista. Tunneilla pääsin neuvomaan opiskelijoita henkilökohtaisesti ja eritasoisten opiskelijoiden opiskelun eriyttäminen oli aikaisempaa helpompaa. Heikommat opiskelijat saivat laskettua perustehtäviä enemmän kuin aiemmin ja heidän laskurutiininsa kehittyi aikaisempia kursseja paremmaksi. Lahjakkaat opiskelijat taas saivat paneutua entistä enemmän soveltaviin ja syventäviin tehtäviin. Symbolisen laskimen tehokäytön opetus jäi heikommaksi kuin aikaisemmilla kursseilla vaikka yritinkin neuvoa pienryhmille myös laskimen tarjoamia mahdollisuuksia.

Seuraavalla kerralla todennäköisesti käyn yhdessä läpi teorian ydinkohdat ja joitakin esimerkkejä sekä soveltavia tehtäviä symbolisen laskimen näkökulmasta. Pääpainona on kuitenkin tulevaisuudessakin videoiden ja kirjan avulla teorian opiskelu kotona ja tuntien tehokas käyttäminen laskuharjoitteluun.

Arviointi

Kokeilun onnistumista arvioin vertailuryhmän avulla sekä vertailemalla kurssin arvosanoja aikaisempiin arvosanoihin. Minulla oli samaan aikaan opetuksessa toinen MAA8-ryhmä, jonka opetin perinteisellä tavalla. Molemmilla ryhmillä oli sama koe, ja kokeiluryhmän keskiarvo oli selvästi vertailuryhmää parempi. Kun keskiarvosta poisti ryhmien tasoeron aikaisempien kurssien arvosanojen perusteella, pärjäsi kokeiluryhmä silti hieman paremmin kuin vertailuryhmä.

Opiskelijoiden kommentteja:

”Kurssi kannusti motivoituneeseen ja itsenäiseen opiskeluun, kun vastuu opiskelusta oli itsellä. Tämä auttoi paneutumaan asiaan tavallista enemmän ja laskemaan tarkemmin.”

”Oli todella kivaa laskea koko tunti ja teoriaa oli kiva käydä läpi ryhmässä.”

”Asiat eivät jääneet mieleen, kun teoriaa ei kirjoitettu ylös.”

”Oli tosi hyvä kurssi, kun piti itse tajuta asiat eikä vaan aivottomana kirjoittaa ja tuli käytettyä paljon enemmän aikaa laskemiseen.”

2 vastausta artikkeliin ”Kokemuksia pienryhmäopiskelusta Kuopion Lyseon lukiossa – onnistumisen elämyksiä, osa 7!

  1. ”Osa opiskelijoista koki palautteiden perusteella, että kurssissa ei opetettu. He eivät kokeneet teorian opiskelua videoiden avulla ja opettajan henkilökohtaista ohjausta laskuharjoituksissa opettamiseksi vaan kaipasivat palautteissa ”kunnon opetusta”.” Tämänsuuntaista palautetta itsekin sain, kun kokeilin kisällioppimista viime vuoden 5. jaksossa MAA10-kurssilla. Vähän hassua on, että usein nämä samaiset opiskelijat eivät ole katsoneet videoita juurikaan, eli he eivät ole käyttäneet hyväksi edes sitä opetusta, joka heille on järjestetty klikkauksen päähän. Itse tulkitsin tilanteen niin, että tällainen opiskelija on aiemmin kenties hengaillut oppitunnilla ja jossain kohti ehkä saattanut jaksaa kuunnella opettajan tarinoita hetken, jolloin hän on voinut jotain oppia tai ainakin on kuullut matematiikkaa. Nyt kun opetusta ei pakkosyötetty luokan edestä käsin, vaan se olisi pitänyt itse katsoa koneelta tai vaikka kysyä siltä samalta opettajalta tunnilla, niin se tuntui jo liian suurelta ponnistelulta.

    Ratkaisu tällaiseen ei mielestäni automaattisesti todellakaan ole luokkaopetuksen lisääminen, vaan se, että mietiään, miksi opiskelija ei katso videoita tai saa luettua oppikirjaa itsekseen. Itseohjautuvuus ja motivaation herättäminen ovat isoja haasteita ja opiskelun oppiminen vaatii harjoittelua, joten näitä tulee mielestäni myös opettaa ja oppia. Tämän takia tarvitaan mielestäni myös muita kuin perinteisiä kirjan tehtäviä tukemaan oppimaan oppimista. Oppimismenetelmän muutos on myös niin iso, että se voi vaatia melkoisesti aikaa, jotta opiskelija oppii uusille tavoille. Yksi kurssi saati muutaman oppitunnin mittainen kokeilu ei tämän takia mielestäni kerro vielä koko totuutta.

    Sitten siinä kohtaa, jos on opiskelijoita, jotka ovat katsoneet kaikki videot ja lukeneet kirjaa ja silti kokevat, että opetusta pitäisi olla enemmän, niin tällöin tulee miettiä, tulisiko opetusta todella olla enemmän. Luokan edessä tapahtuva opetus voi myös tässä oppimismenetelmässä keskittyä minusta hieman eri asioihin kuin normaalisti, eli keskittyä juuri suurempiin ajatuksiin/kokonaisuuksiin mekaanisten yksityiskohtien toistamisen sijaan.

    Ajatuksia herättäviä kokemuksia kokonaisuudessaan Kuopion suunnalta, toivottavasti näitä saadaan lisää.

  2. Kuopion Lyseon pitkäaikaisena filosofian opettajana kommentoin mieluusti opetusmenetelmää, jota Paavo heiskanen on käyttänyt, koska se idealtaan vastaa itseohjautuvuuden näkemystä myös filosofian osalta. Olen vakuuttunut siitä, että omaehtoinen tiedonhankinta on tärkeää, mutta sen pitää tapahtua mielestäni pääsääntöisesti kotona. Filosofian tunnit ovat sitä varten, että opettaja ohjailee opiskelijoiden ajattelua kuhunkin teemaan ja yrittää saada ajattelun liikkeelle. Siihen on monia välineitä: interaktiivinen pohdiskeleva aiheen käsittely, jatkuva kontakti opiskelijoihin, aiheen käsittely pienryhmissä, videot käsiteltävästä aiheesta, filosofien tekstit analyysin kohteena jne. Kun ajattelu saadaan liikkeelle tunnilla luokassa, se parhaimmillaan synnyttää jatkokeskustelun välitunnilla, kotona tai kaveripiirissä ja antaa aiheen ryhtyä lukemaan lisää sekä kirjoittamaan perusteltua tekstiä kotiesseen tai oppimispäiväkirjan muodossa. Filosofia palvelee näin nuoren ihmisen oman ajattelun kehittymistä. Se auttaa huomaamaan ja oivaltamaan mahdollisuuksia, joita ei ole aiemmin tiedostanut. Se antaa välineitä ihmisen kasvuun itsenäiseksi vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi, jolla on perustellut näkemykset ja vertailukohteita erilaisten teoreettisten ja käytännöllisten mallien tuntemuksen ansiosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *