Vierailevan opettajan näkemyksiä

”Monet ovat tottuneet siihen, että opettaja syöttää heille kaiken tarvittavan tiedon valmiiksi pureskellussa muodossa.”

Vieraileva yliopisto-opettaja kävi Martinlaakson lukiossa tutustumassa matematiikan opetukseemme ja yksilöllisen oppimisen opetusmalliin. Tässä hänen mietteitään vierailun jälkeen:

Oppilaasi ovat oppineet ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Erityisen konkreettisesti tämä näkyy siinä, että he lukevat oppikirjaa omatoimisesti. Eräässä toisessa vierailemassani koulussa opiskelijat kirjoittavat opettajan valitsemat kaavat ja esimerkit vihkoonsa. Opettaja totesi, etteivät useimmat opiskelijat lue kirjaa lainkaan. He kuulemma sanovat, ettei siitä ymmärrä mitään. Miten ihmeessä sait heidät lukemaan oppikirjaa?

Kuva: Ron Leishman

Kaikki tämä on jotenkin loksauttanut monta palasta kohdalleen. Olen suorastaan valaistunut. Meillä yliopistolla on nimittäin viime aikoina muodostunut ongelmaksi se, että opiskelijat eivät lue kurssimateriaalia. Jotenkin opiskelijat vain olettavat osaavansa tehdä tehtävät ilman materiaalin lukemista. Nyt ymmärrän, mistä ongelma ainakin osaltaan johtuu. Monet ovat tottuneet siihen, että opettaja syöttää heille kaiken tarvittavan tiedon pureskellussa muodossa ja pidempiä matemaattisia tekstejä ei tarvitse lukea.

Ensimmäinen oppilaasi, jota ohjasin, teki minuun suuren vaikutuksen. Hän ei ollut osannut tehdä tehtävää, mutta osasi selittää hienosti, mitä siinä kysyttiin, ja miettiä, missä kohtaa ratkaisu jäi jumiin. Kaikilla oppilailla opiskelutaidot eivät vielä olleet yhtä korkealla tasolla, mutta lähes kaikki pääsivät harjoittelemaan näitä taitoja. He tekivät yhteistyötä ja puhuivat matematiikasta. Tuo puhuminen on mielestäni tosi tärkeää. Yhteistyö oli luontevaa, eikä siihen tarvinnut pakottaa. Olen huomannut, että kun opiskelija auttaa toista, molemmat kehittyvät. Myös se, joka on neuvojan roolissa, vahvistaa omaa ymmärrystään.

Olen viime aikoina niin koulussa kuin yliopistossakin saanut taas kerran havaita, että opettajan yleisestä opetuksesta ei usein mene kovin paljon perille. Vasta sitten, kun opiskelija on itse saanut kokeilla tehtävien tekemistä, asiat alkavat todella valjeta.

Lopuksi vielä yksi juttu, joka on mielestäni yksi kisälliopetuksen ja yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän isoimmista plussista. Se on opettajalle mielekästä ja antoisaa.

Lisää tietoa aiheesta:

Onnistumisen elämyksiä, osa 3!

”Opetustyyli, jota ei todellakaan voi soveltaa perinteisessä opetuksessa…”

Kuva: Bojan Kontrec

Loimaan lukion opettaja Terhi Raittila kokeili yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää keväällä 2012 lukion MAA11-kurssilla. Tikkurilan lukion Satu Sallinen puolestaan jatkoi menetelmän käyttöä tänä syksynä MAA7-kurssilla. Tässä heidän kokemuksistaan:

Satu Sallinen, Tikkurilan lukio, MAA7-kurssi:

Jatkoin tällä opetusmenetelmällä ja oppilaatkin sen tiesivät etukäteen, eli vähän valikoituivat sen mukaan. Joukossa oli muutama alkuun epäileväinenkin.

Etukäteen pohdin, että mitenköhän MAA7 (ja muut tämän vuoden kurssit) sujuvat, kun derivaatta on aina hankala, mutta nyt näyttää hyvältä! Laitoin kahta eri tasoa olevia tehtäviä ja annoin ohjeeksi: ”helpot” ensin, ennen kuin edes katsotte muita. Suurin osa pääsi koko kirjan läpi neljässä viikossa ja kaksi jälkimmäistä viikkoa meni opiskelemalla samoja asioita uudestaan, mutta nyt ratkomalla vaikeampia tehtäviä.

Tämä tuntuu toimivan tosi hyvin! Asiat, jotka normaalisti tuntuvat olevan opiskelijoille vaikeita, eivät enää olleetkaan, koska ekalla kierroksella he katsoivat vain mistä on kyse, eivätkä yrittäneet heti samalla solveltaa uutta tai tehdä mitään vaikeaa. Toisella kierroksella tehdessään vaikeampia tehtäviä, ne eivät enää olleetkaan vaikeita, koska he olivat jo ehtineet sulatella asiaa ja olivat käyttäneet samoja taitoja jo perustehtävissä pitemmän aikaa. Opetustyyli, jota ei voi todellakaan soveltaa perinteisessä opetuksessa…

Parhaat saivat kaiken tehtyä puolitoista viikkoa ennen koetta (yht. 94 tehtävää), ja heikot ehtivät kyllä tehdä perusjutut just ennen koetta. Hyvin siis menee ja koeviikon jälkeen nähdään, miten opetusmenetelmän käyttö vaikuttaa arvosanoihin.

 

Terhi Raittila, Loimaan lukio, MAA11-kurssi:

Kokeilin opiskelijalähtöistä oppimista MAA11-kurssilla. En pakottanut pienryhmiin, joten pienryhmiä ei syntynyt itsestään. Opiskelijat työskentelivät pääasiassa pareittain, opiskelivat aiheen kirjasta ja tekivät tehtäviä. Minä neuvoin, opastin ja yritin kiinnittää huomiota keskeisiin asioihin mm. kyselemällä, kun huomasin ongelmia.

Kurssilla edettiin omaa tahtia tehtäviä tehden. Oman osaamisen kontrollointi ennen koetta jäi selvästi mietityttämään sekä opiskelijoita, että itseäni. Ehdotus kertaustunneista ennen koetta on ihan hyvä.

Tämä kurssi sopi hyvin toteutettavaksi opiskelijalähtöisesti, koska kyseessä syventävä kurssi ja tavoitteet ovat erilaisia. Lisämateriaalikin olisi ollut osalle tarpeen, mutta tämä olisi pitänyt sopia etukäteen, koska nyt nopeasti työskennelleet kokivat ”vapaa-ajan” kurssin lopussa saavutetuksi eduksi, josta ei haluta luopua :).

Itse aion jatkossa tehdä kurssin tueksi Moodle tms. sivun, jossa on tukimateriaalia ja välikokeita/testejä (vaikkapa sähköisesti palautettavia), joita voi tehdä ja joista saa palautteen kurssin aikana. Tehtäviä oli 64 kpl joista suurin osa teki yli 85%.

Kiitos kovasti uusista ideoista opetuksessa!

Terhi kysyi myös opiskelijoiden kommentteja kurssin jälkeen:

  • ”Pidin paljon kurssin ideasta ja erityisesti siitä, että omasta tehdystä työstä saa kongreettisesti jotakin hyötyä kokeessa. Huonoa on se, että itsenäisesti opiskelemalla ei välttämättä ymmärrä täysin kaikkea.”
  • ”Opiskelu oli erilaista, joka oli hyvä asia. Huonoa oli ehkä se, että jos ehti tehdä kaikki tehtävät ei ollut tekemistä. Minulle näin ei käynyt.”
  • ”Hyvää oli, että sai opiskella omaan tahtiinsa.”
  • ”Tykkäsin opiskella tällä tavalla sillä tuli luettua enemmän kirjaakin.”
  • ”Hyvä ilmapiiri, kaikki saivat edetä omaa tahtiaan, huonoa ei mielestäni ollut mikään.”