Kokemuksia pienryhmäoppimisesta Töölön yhteiskoulussa

”Luopumalla opettajajohtoisuudesta en oikeastaan luopunut kontrollista, vaan kontrollin illuusiosta.”

Töölön yhteiskoulun opettaja Juha Pietiläinen kokeili pienryhmäoppimiseen ja sulautuvaan opetukseen perustuvaa opetusmenetelmää (flipped classroom). Tässä otteita hänen kokemuksistaan (lue koko teksti täältä):

Kokeilu

Kokeilin helmi-maaliskuussa 2012 lyhyen matematiikan todennäköisyyslaskennan kurssilla (MAB5) opetusmenetelmää, jossa teorialuentoihin ja kotitehtäviin perustuva menetelmä korvattiin pienryhmätyöskentelyllä tunneilla.

Mielessäni oli jo pitkään kehittynyt ajatus, että perinteinen opetusmenetelmä ei ole paras mahdollinen oppimisen kannalta. Halusin siirtää toiminnan painopistettä oppilaiden suuntaan ja vähentää yksisuuntaiseen viestintään (luennointi ja läksyjen tarkistus) käytettyä aikaa. Matematiikan kursseja vaivaa lukiossa usein loputon kiire, jota halusin helpottaa.

Lopetin opettajajohtoisen luennoinnin kokonaan ja käytin kaiken ajan oppilaiden ohjaamiseen ja auttamiseen pienryhmissä. Oppikirjan lisäksi kurssimateriaalina oli Opetus.tv:n videoita sekä Pekka Peuran laatima kurssikartta. Lopputuloksena oli  jonkinlainen hybridi omatahtisen pienryhmäopiskelun ja samatahtisen opiskelun välillä.

Arviointi

Kurssin koearvosanat vastasivat melko hyvin opiskelijoiden aikaisempia kurssiarvosanoja. Opiskelijat saavuttivat tai ylittivät tavoitearvosanansa paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Oppilaat kokivat kokeilun kautta linjan myönteisenä, ja kurssipalautteessa kaikki olivat samaa mieltä, että haluaisivat, että matematiikan opetus olisi jatkossa järjestetty samalla tavalla. Kaikki kokivat työskentelytavan motivoivana ja itselleen sopivana. Kurssipalautteissa nousi toistuvasti esiin, että kurssilla oli kiireetön olo, eikä ollut jatkuvaa ahdistusta kotitehtävistä. Myös sitä pidettiin hienona, että opettaja ehti istua kunnolla viereen ja auttaa tehtävissä.

Kurssin aikana tuntui usein, että kun en enää luennoi tärkeitä asioita, miten voi olla varma, että oppilaat oppivat asiat oikein. Mutta varmistaako luennointi tämän todella? Luennoidessani voin olla varma, että kaikki asiat on varmasti käsitelty. Se ei kuitenkaan varmista, että asiat on ymmärretty, saati sisäistetty. Luopumalla opettajajohtoisuudesta en oikeastaan luopunut kontrollista, vaan kontrollin illuusiosta. Oppiminen perustuu loppujen lopuksi kuitenkin siihen, että opiskelija itse opettelee asian.

Itse pidän kurssia yhtenä lukuvuoden kohokodista. Seuraavaksi kokeilen menetelmää yhdeksännen luokan matematiikan kurssilla ja pitkän matematiikan talousmatematiikan kurssilla.

Juha Pietiläinen

Juhan kirjoittama teksti kokonaisuudessaan on luettavissä täällä (pdf).

Maot-menetelmän (flipped classroom) soveltaminen fysiikan opetuksessa

Vantaan kansainvälisen koulun opettaja Perttu Ronkanen on kokeillut pienryhmäoppimista ja sulautuvaa opetusta hyödyntävää opetusmenetelmää fysiikan opetuksessa. Tässä hänen mietteitään kokeilun alkuvaiheessa:

Hei!

Fysiikassa laitoin Fronteriin videoita (youtubesta löytyy hyviäkin englanniksi, meillä siis opetuskieli on englanti), muutaman PP-sliden kuvana sekä labratyöohjeita kuvatiedostona. Ideana on että katsovat ja lueskelevat niitä kotona ja kopioivat/tulostavat työohjeen vihkoonsa. Luokassa minulla on kaksi oppilaskonetta käytössä + langaton verkko, eli voivat katsoa materiaalia myös tunnilla. Kokeilu on menossa 9. luokan sähkö-megnetismissa, toistaiseksi oppilaat ovat tykänneet ja kaikki eivät ole olleet labrassa yhtä aikaa mikä on helpottanut labrojen ohjaamista.

Tehtävien seurantamonisteeseen laitoin kirjan tehtävien lisäksi paikat labroille, jotka sitten itse kuittaan tehdyiksi (tehtävät oppilaat merkkaavat itse kuten teillä matematiikassa).

Perttu

(Kuvan lähde: http://www.knewton.com/flipped-classroom/)

Sulautuva opetus ja pienryhmäoppiminen matematiikan opetuksen menetelminä

Helsingin yliopiston graduntekijä Aurora Toivanen tekee vuoden 2012 aikana tutkimusta aiheesta sulautuva opetus ja pienryhmäoppiminen matematiikan opetuksen menetelminä. Tässä hän esittelee lyhyesti käsitteet pienryhmäoppiminen ja sulautuva opetus sekä niihin liittyviä olennaisimpia tutkimustuloksia (lue koko teksti lähdeviitteineen tästä).

Pienryhmäoppiminen

Termi pienryhmäoppiminen (engl. small-group learning ) kattaa kaikenlaiset opetusmenetelmät, joissa oppilaat sijoitetaan korkeintaan kymmenen hengen ryhmiin heidän oppimisensa tukemiseksi. Vaikka matematiikkaa pidetään usein aineena, jota opitaan eristyksissä muista ihmisistä, pienryhmäoppiminen on havaittu useissa tutkimuksissa hyödylliseksi menetelmäksi opiskella matematiikkaa (mm. Mullins et al., 2011; Springer et al., 1999; Gillies, 2004; Lou et al., 1996).

Pienryhmäoppimisen myönteisten vaikutusten uskotaan perustuvan ryhmäläisten keskusteluun, jossa oppilaiden on muutettava uskomuksensa tietoisiksi, organisoitava käsityksiään ja perusteltava ratkaisujaan, mikä tuo yksilön käsityksen heikkoudet ja vahvuudet helposti havaittaviksi sekä luo pohjaa muilta oppimiselle (Hakkarainen et al., 1999; von Wright et al., 2003). Kun oppilaat saavat apua toisiltaan, opettajalla on mahdollisuus keskittyä oppilaisiin, jotka tarvitsevat erityistä huomiota (Wilkinson ja Fung, 2002), sekä eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden mukaan (Lou et al., 1996). Lisäksi oppilailla on ryhmässä mahdollisuus kehittää yhteistyö- ja kommunikointitaitojaan (Lou et al., 1996).

Sulautuva opetus

Sulautuvalla opetuksella (engl. blended learning) tarkoitetaan lähiopetuksen ja tietokoneavusteisen opetuksen yhdistämistä. Martinlaakson lukion opetuskokeilussa tämä on toteutettu korvaamalla yhteiset teorialuennot opetusvideoilla, joita oppilaat voivat katsoa itsenäisesti internetin kautta. Opetusvideoiden hyvänä puolena pidetään niiden joustavuutta: oppilas voi aloittaa ja keskeyttää videon katselun valitsemallaan hetkellä, etsiä videosta tietyn kohdan tai katsoa saman kohdan uudestaan monta kertaa (Fill ja Ottewill, 2006). Lisäksi videoiden käyttäminen vapauttaa kontaktiopetusaikaa oppilaskeskeisemmille aktiviteeteille (O’Bannon et al., 2011). Luentojen korvaamisesta videoilla ei ole havaittu olevan haittaa oppimiselle (Heilesen, 2010). O’Bannon kollegoineen (2011) kuitenkin havaitsi, että opiskelijat mieluummin käyttivät videoita opiskelun lisämateriaalina kuin luentojen korvikkeena.