Koko yläkoulun matematiikka omaan tahtiin! Kokemuksia viiden kuukauden jälkeen

Yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmä on koekäytössä yläkoulun matematiikan opetuksessa. Menetelmän avulla pyritään antamaan jokaiselle oppilaalle henkilökohtaista opetusta ja pienryhmäopetusta juuri siitä aiheesta ja sillä tasolla, joka parhaiten tukee hänen matematiikan oppimistaan. Tavoitteena on, että kaikentasoiset oppilaat oppisivat matematiikkaa enemmän, kuin mitä he oppisivat opettajajohtoisella ja aikataulutetulla opetuksella.

Opettajan kuvaus menetelmän käytännöistä

Meillä on 39 oppilasta (7.luokkalaisia), 2 aineenopettajaa ja yksi erityisluokanopettaja. Oppitunteja (45 min) on kolme viikossa, ja nyt kaikki ovat laskeneet kokonaislukujen laskutoimituksia niin paljon, että testin järjestäminen oli järkevää. Tulosten perusteella oppilaat pystyi jakamaan selvästi kolmeen ryhmään: Oppilaat,

  1. jotka hallitsevat asiat,
  2. joilla on joitakin virheitä (johtuu koetilanteesta, välivaihe tai perustelu puuttuu, toistuva virhe),
  3. jotka eivät ymmärrä eroa kertolaskun ja yhteenlaskun välillä, yhtäsuuruusmerkkien merkitys epäselvä, laskeminen lähinnä arvailua, ei kunnollisia perusteluja.

Toimenpiteet:

  1. Saavat jatkaa seuraavaan aiheeseen,
  2. koe tehdään uudestaan ja käydään palautekeskustelu jokaisen oppilaan kanssa, jonka jälkeen he saavat jatkaa seuraavaan aiheeseen,
  3. jatketaan opiskelua edelleen kokonaisluvuilla.

Lisäksi tarjotaan yksi tukitunti viikossa (aloite tuli oppilailta!). Meillä on kolme vuotta aikaa käytössämme opetussuunnitelman toteuttamiseen, joten jokainen etenee omaa tahtiaan. Emme ole sidottuja kurssimuotoisuuteen. Ryhmittelyä tarkistamme hieman (yleisopetuksen ryhmä vai erityisopettajan johtama pienryhmä), mutta mitään tasoryhmiä ei ole tulossa. Tavoitteena on jokaiselle oppilaalle sopiva pienryhmä, joka tukee oppimista. Käytännössä matematiikan apuvälineet löytyvät vain toisesta yleisopetuksen luokkatilasta, joten tämä jakanee jonkun verran oppilaita. Pian pystymme ottamaan myös opetusvideot käyttöön. Niitähän on valmiina vasta kirjainlaskennasta.

Opettajat kirjaavat nyt oppilaiden arviointiin, mitä he osaavat ja missä tarvitaan vielä harjoitusta. Seuraavan kokeen järjestäminen tuo varmasti hieman järjestelykysymyksiä pohdittavaksi. Samaa asiaahan kaikilta ei voi enää testata.

(Opettajat toivoivat, että tämä teksti julkaistaan nimettömänä. Syy siihen on se, etteivät muutosta ja opetuksen kehitystä vieroksuvat vanhemmat saisi väärää käsitystä opetuksesta ja provosoituisi hyökkäämään julkisesti opettajia vastaan. Kokemuksestani voin sanoa, että opettajajohtoisesta opetuksesta luopuminen herättää negatiivisia tunteita osassa vanhempia ja opettajakollegoita, jotka eivät ymmärrä opetusmenetelmää kokonaisuudessaan. Jotkut vanhemmat ja opettajat eivät voi ymmärtää, että oppilas voi oppia, vaikka opettaja ei sanokaan kaikkia asioita ääneen jokaiselle yhtä aikaa. No, tästä aiheesta saisi helposti toisen blogi-tekstin aikaan, mutta jätän sellaisen provosoinnin nyt tekemättä. Jos haluat kuulla lisää tai tarkentavia yksityiskohtia yläkoulun mielenkiintoisesta opetuskokeilusta, ota yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi)

Flipped Classroom ja kännykkä matematiikan oppitunnilla

”Itselleni kuitenkin se suuri juttu oli, kun tajusin ensimmäistä kertaa jo etukäteen näkeväni, miten opiskelijat ovat asian oppineet.”

TEKSTI: Pasi Rantala, Nakkilan lukion ja yhteiskoulun rehtori

Pidin pitkästä aikaa MAA2-kurssia (lv 2012-2013, jakso 3/5) ja Facebook-keskusteluryhmän innoittamana päätin kokeilla Opetus.tv:n sivustolla olevia videoita ja Flipped Classroom -tekniikkaa. Käytössä oli lisäksi koulun Moodle. Oppituntien pituus oli 75 minuuttia. Luokassa tykki, tietokone, älytaulu (eBeam) ja dokumenttikamera. Opiskelijoilla omat läppärit.

Minua on myös aina kiusannut se, kuinka paljon aikaa kotitehtävien tarkastus vie oppitunnista ja silti tuntuu, että osa opiskelijoista laskee tehtäviä kotona todella vähän. Niinpä lisäsin Moodleen kotitehtävien palautusosion niin, että opiskelijat ottivat kotitehtävistä kännykällä kuvan ja palauttivat kuvat ennen oppituntia. Moodleen lisäsin kotitehtävien ratkaisut, nämä vasta itse oppituntien aikana.

Omia kokemuksia

Opetus.tv: Meillä on käytössä eri oppikirja kuin Opetus.tv:n sivuilla. Niinpä en käyttänyt kaikkia materiaalia suoraan vaan videoita katsottiin yhteensä 10 kpl. Opiskelijat katsoivat videon siis etukäteen ja niihin liittyi aina asiaa koskeva yksinkertainen kotitehtävä. opetustv_logoMielestäni oli melkein hyvä asia, että kaikkia asioita ei tullut videon kautta, vaan osa oli vanhaa tuttua opetusta ja osa uutta. Varsinaista asiaa en sitten näillä oppitunneilla opettanut vaan lähinnä syvensin videon opetusta ja etukäteen vaikeaksi tietämiäni asioita. Oppitunneilla jäi näin ollen paljon aikaa laskea harjoituksia. Ongelmana oli hieman se, että opiskelijat arastelivat kysyä ja keskustelua olisi saanut olla enemmänkin.

Kotitehtävien palautus kännykällä: Itse ajattelin ensin, että suurin merkitys palautuksissa on se, että se tavallaan pakottaa opiskelijat laskemaan kotitehtäviä enemmän. (Tämä tuli positiivisena esille monen opiskelijan palautteessa) Itselleni kuitenkin se suuri juttu oli, kun tajusin ensimmäistä kertaa jo etukäteen näkeväni, miten opiskelijat ovat asian oppineet. Vilkaisin aina edellisenä iltana muutamaa tehtävää, jotka tiesin vaikeaksi ja osasin sitten tunnilla kiinnittää huomiota ongelmakohtiin aivan eri tavalla. Lisäksi ilmoitin eräänlaisena bonuksena, että riittävästi laskeneet saisivat lisäpisteitä koearvosanaan. Samoin kerroin, että yksi koetehtävä (kuudesta) tulee perustumaan suoraan kotitehtäviin. Kaikki opiskelijat palauttivat 15 oppitunnin kotitehtävistä vähintään 10, useimmat palauttivat kaikki.

Opiskelijoiden palautetta

Ryhmän koko oli 18 ja viimeisellä tunnilla oli paikalla 17 opiskelijaa. Palaute annettiin nimettömänä. Pyysin palautetta etenkin video-opiskelusta ja kännykkäpalauttamisesta. Opiskelijat myös tiesivät, etten opeta heitä enää seuraavassa kurssissa. 13 opiskelijaa piti video-opetusta hyvänä ja kaksi kannatti perinteistä opiskelua. Kahdella opiskelijalla ei ollut suoraa kantaa. Kännykkäpalautusta pidettiin yleensä hyvänä, mutta kuvaaminen ja kameran huono kamera tai heikot nettiyhteydet olivat muutamassa tapauksessa haittana. Monessa vastauksessa todettiin, että palautus ”pakotti” laskemaan enemmän kuin ennen ja sitä pidettiin hyvänä asiana. Kotitehtävien määrää pidettiin monessa palautteessa liiallisena. Kurssilla laskettiin kotitehtävinä yli sata tehtävää, mutta käytännössä aina laskeminen aloitettiin oppitunnin aikana.

Lainauksia palautteesta:

Video-opiskelu oli erittäin hyvä. Haluaisin jatkaa myös jatkossa. Kännykkäpalautus tuntui alussa turhalta, mutta patistaa laskemaan, tosi hyvä.

Hyvää oli se, että jos ei tajunnut, voi aina kelata taaksepäin. Toisaalta kysyä ei voinut.

Tykkään enemmän fyysistä opetuksesta, mutta on kiva pystyä kertaamaan kotona videoiden kanssa.

Opettaja oli hyvä videolla, kotitehtäviä välillä liikaa.

Video-opetus oli ihan Ok, en tykännyt työläästä valokuvapalautuksesta.

Video-opetus ihan hyvä, kännykkä palautuksessa suuria ongelmia.

Videot ovat ihan hyviä, mutta eivät ne opettajaa korvaa mitenkään.

Opetus.tv toimiva systeemi, läksyjen palautus ok, jos tekniikka toimii.

Minusta tuntui, että opin vanhojakin asioita. Haluaisin jatkaa samaan malliin.

Mielestäni 2. kurssin opiskelu sujui todella hyvin. Olen varmempi taidoistani kuin viime kurssilla.

Nyt minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt joitain asioita.

Video-opetuksesta en tykännyt yhtään. Kahvi ja suklaapiirakka olivat myös erittäin hyvä juttu, koska seurasi opetusta paremmin etsiessään virheitä.

Lopuksi

Itse koin opettamisen erittäin mielenkiintoisena Siinä mielessä Flipped Classroom -tekniikka kaipaa varmaan lisäharjoitusta (sekä opettajalta että opiskelijoilta), että varsinainen keskustelu tunnilla oli lopulta aika vähäistä. Vanhoja tapoja on tietysti vaikea murtaa puolin ja toisin. Opiskelijaryhmä oli kyllä ihanteellinen, 18 opiskelijaa ja kaikki opiskeluun motivoituneita ja opetusta seuraavia, fiksuja nuoria.

Niin, ja viimeisen palautteen kahvi ja piirakka -juttu. Olen kovin huolimaton ja pikkuvirheitä tulee tehtyä vähän liikaakin. Normaalisti virheen jälkeen tunnilla alkaa pienoinen supatus, mutta harvemmin kukaan heti uskaltautuu avaamaan suutansa ja aikaa tuhraantuu. Niinpä tarjoan koko luokalle aina kahvit ja pullat, kun opiskelijat ovat huomanneet kolme virhettä ennen minua. Tämä nopeuttaa toimintaa huomattavasti ja pitää mielen virkeänä puolin ja toisin. Tosin välillä se tulee vähän turhan kalliiksi 😉

Yksilöllisen oppimisen menetelmä onkin yhdistelmä viidestä eri opetusmenetelmästä!

Helsingin yliopiston opiskelijan Aurora Toivasen pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida matematiikan opettaja FM Pekka Peuran kehittämää yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää ja selvittää Martinlaakson lukion opiskelijoiden kokemuksia menetelmästä. Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan ja lähdeviitteineen tästä linkistä.

Analysoidessaan yksilöllisen oppimisen menetelmää Toivanen havaitsi, että se on yhdistelmä useista erilaisista konstruktivistisen oppimiskäsitysten mukaisista opetusmenetelmistä. Yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmässä hyödynnetään mm. pienryhmässä oppimista, omatahtista oppimista, tavoiteoppimista (mastery learning), sulautuvaa opetusta ja käänteistä opetusta (flipped classroom).

yoo_menetelma

Lähde: Aurora Toivanen

Toivasen gradussa on varsin mainio teoriaosio (s. 1-11), jossa kerrotaan lyhyesti, mutta kattavasti yllä olevista opetusmenetelmistä. Suosittelen lämpimästi sen lukemista kaikille, joita aihe kiinnostaa. Alla lyhyt tiivistelmä opetusmenetelmistä.

Pienryhmässä oppiminen

Pienryhmässä oppiminen on havaittu useissa tutkimuksissa hyödylliseksi menetelmäksi opiskella matematiikkaa. Pienryhmässä oppimisen myönteisten vaikutusten uskotaan perustuvan ryhmäläisten keskusteluun, jossa oppilaiden on muutettava uskomuksensa tietoisiksi, organisoitava käsityksiään ja perusteltava ratkaisujaan, mikä tuo yksilön käsityksen heikkoudet ja vahvuudet helposti havaittaviksi sekä luo pohjaa muilta oppimiselle. Oppilaat voivat ryhmässä auttaa toisiaan työskentelemään omalla lähikehityksen vyöhykkeellään ja kun oppilaat saavat apua toisiltaan, opettajalla on mahdollisuus keskittyä oppilaisiin, jotka tarvitsevat erityistä huomiota, sekä eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden mukaan. Tutkimuksissa on myös havaittu, että pienryhmäopetuksella on myönteinen vaikutus oppilaiden asenteisiin opetettua ainetta kohtaan. (Lisätietoja ja lähdeviitteet gradusta s. 4-5)

Tavoiteoppiminen (mastery learning) ja omatahtinen oppiminen

Tavoiteoppiminen (mastery learning ) perustuu Benjamin Bloomin (1968) kehittämään mastery for learning -menetelmään. Menetelmän takana on ajatus, että lähes jokaisen oppilaan on mahdollista hallita opeteltava asia, jos oppimiseen annetaan tarpeeksi aikaa. Menetelmän positiivinen vaikutus oppimistuloksiin perustuu siihen, että opettaja ei perinteisen opetuksen tavoin opeta kurssin kaikkia sisältöjä putkeen ennalta luodun aikataulun mukaisesti, vaan asiasisällöt on jaettu pienempiin 1-2 viikon opetusta vastaaviin aihekokonaisuuksiin, joista edellinen opetellaan aina hallitsemaan (mastery) ennen seuraavan aihekokonaisuuden opiskelua. Tällä menetelmällä ehkäistään pienten virhekäsitysten tai tiedollisten puutteiden kasaantuminen suuremmaksi ongelmaksi. Menetelmä myös parantaa oppilaan käsitystä omasta osaamisestaan sekä ymmärrystä oppimistavoitteista, ja nämä seikat puolestaan lisäävät opiskelumotivaatiota ja parantavan asennetta opiskelua kohtaan. (Lisätietoa tästä blogista: mastery learning -menetelmä)

Yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmässä tavoiteoppimiseen liitetään myös omatahtinen oppiminen. Eli oppilaat etenevät aihekokonaisuudesta seuraavaan omien kykyjensä mukaisessa tahdissa. Tällöin opettaja ei päätä oppimistahtia, eli opettaja ei jarruta lahjakkaiden opiskelijoiden oppimista eikä hoputa hitaampia oppijoita liikaa. Bloomin tutkimuksen mukaan 80 % oppilaista alisuoriutuu, jos opettaja päättää etenemistahdin.

Sulautuva opetus ja opetus.tv -sivusto

Lähiopetuksen ja tietokoneavusteisen opetuksen yhdistämistä kutsutaan sulautuvaksi opetukseksi (blended learning). Toivanen tutki gradussaan erityisesti opetus.tv -sivustolle tehtyjen opetusvideoiden hyödyntämistä opetuksessa ja oppimisessa. Yleisesti tutkimusten mukaan opetustallenteiden hyvänä puolena pidetään niiden joustavuutta: oppilas voi aloittaa ja keskeyttää tallenteen toistamisen valitsemallaan hetkellä, etsiä siitä tietyn kohdan tai toistaa saman kohdan uudestaan monta kertaa. Lisäksi tallenteiden käyttäminen vapauttaa kontaktiopetusaikaa oppilaskeskeisemmille aktiviteeteille.

Opetustallenteisiin suhtautuminen on yleensä myönteistä. Niiden kuuntelua pidetään miellyttävänä, jopa motivoivana. Oppimisen kannalta tallenteet ovat monien mielestä hyödyllisiä ja edistävät oppimista. Opetustallenteiden vaikutus oppimistuloksiin on tutkimuksissa osoittautunut vähintään neutraaliksi, toisinaan jopa myönteiseksi. Toisaalta tehdyistä tutkimuksista ei käy ilmi, mitkä tekijät audiovisuaalisten tallenteiden opetuskäytössä ovat edistäneet oppimista.

Käänteinen opetus (flipped classroom)

Eräs viime vuosina esiin noussut sulautuvan opetuksen muoto korvaa yhteiset teorialuennot opetusvideoilla, joita oppilaat voivat katsoa itsenäisesti internetin kautta. Tällaista opetusmenetelmää kutsutaan termillä käänteinen opetus (flipped classroom). Nimitys tulee siitä, että perinteisillä oppitunneilla oppilaat kuuntelevat opetusta ja tekevät harjoitustehtäviä kotona, mutta käänteisessä opetuksessa opetusta kuunnellaan kotona ja tehtäviä tehdään tunneilla. Totunnainen opetustapa on siis ikään kuin käännetty päinvastaiseksi.

Tutkimusten perusteella opiskelijat arvostavat videoluennoissa erityisesti mahdollisuutta seurata luentoja omaan tahtiin, oman aikataulun mukaan ja oppimista edistävässä mielentilassa. Huonona puolena pidetään puuttuvaa mahdollisuutta tehdä kysymyksiä kesken luennon. Vaikka käänteistä opetusta koskevia tutkimusartikkeleita on toistaiseksi julkaistu vain yliopistotason opetuksesta, Yhdysvalloissa opetusmenetelmä on saavuttanut suuren suosion myös kouluopetuksessa. (Lisätietoja ja lähdeviitteet gradusta s. 5-8)

Oppilaiden kokemuksia yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmästä

Gradututkimuksessa oppilaiden kommenteista 68 % ilmensi myönteistä ja 29 % neutraalia suhtautumista pienryhmätyöskentelyyn (n=28). Matematiikan tehtävien tekemistä ryhmässä pidettiin tehokkaampana ja hauskempana kuin yksin tekemistä. Kommenteissa myös arveltiin, että tehtävien pohtiminen kavereiden kanssa tukee oppimista, vaikuttaa myönteisesti ilmapiiriin ja vahvistaa sosiaalisia suhteita. Eniten ryhmätyöskentelyssä arvostettiin sitä, että ryhmäläisiltä voi saada apua tehtävissä vastaan tuleviin ongelmiin. Muutama vastaaja uskoi oppivansa paremmin kavereilta kuin opettajaa kuunnellen.

”Pulmatilanteen sattuessa pulmaa pohditaan ryhmässä, ei kysytä heti opettajalta. Tämä edistää asian sisäistämistä ja tuo ’Ahaa’ elämyksiä.”

Pienryhmätyöskentelyn haittapuolina nähtiin luokan korkea melutaso ja keskustelun ajautuminen aiheisiin, jotka eivät liity matematiikkaan.

”Ryhmässä opiskelusta on hyötyä siinä, että saa tarvittaessa apua kavereilta. Toisaalta, opiskelu muuttuu usein levottomaksi riehumiseksi.”

Vastaajista 77 % suhtautui omatahtiseen oppimiseen myönteisesti ja menetelmässä pidettiin erityisesti siitä, että tehtäviä voi tehdä rauhassa ja muutama poissaolopäivä ei haitannut opiskelua.

”Se on hyvä, että nopeat saavat mennä omaan tahtiin ja hitaammat myös hitaammin. Kaikki oppivat silti samat asiat, mutta hyvällä mielellä ja omaan tahtiin.”

Haasteena menetelmälle nähtiin se, että jos ei opiskele ja harjoittele, ei myöskään opi.

”Tehtävien tekemiseen ei ole mitään aikataulua, ja näin opiskelu on todella paljon vain itsestä kiinni.”

Kokonaisuutena yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän hyvinä puolina pidettiin opettajakeskeisen opetuksen vähentämistä, omaan tahtiin etenemisen mahdollisuutta, kavereiden kanssa työskentelyä, itsenäisen opiskelun tuomaa vastuuta sekä henkilökohtaista opetusta.

”Ihan kiva, ettei aina tarvitse kuunnella vain opettajaa vaan saa tehdä tehtäviä ja edetä omaan tahtiin. Sen takia tunnit on paljon rennompia ja kivoja.”

”Yläasteen matematiikan opiskelusta tämä eroaa siinä, että tahti on vapaampi, mutta myös vastuuta on enemmän. Täällä tulee tehtyä enemmän työtä ratkaisun löytämiseksi, ja näin ollen opin ainakin itse paremmin.”

Toisaalta monet pitivät myös perinteisiä teorialuentoja tarpeellisina. Syinä teorialuentojen tarpeeseen mainittiin, että opettajalla oli liian vähän aikaa henkilökohtaisen opetuksen antamiseen, kaverit eivät aina osanneet auttaa ja kirjasta lukemista pidettiin vaikeana.

”Ilman varsinaista opetusta välillä on kuitenkin vaikeampi oppia uusia asioita, ja opettajalla on usein liian vähän aikaa auttaa.”

Lue lisää opetusmenetelmistä, opiskelijoiden näkemyksistä ja tutkimuksen johtopäätöksistä Toivasen gradusta.

Opettajien näkökulmia

Matematiikan opettaja Pekka Peura painotti kehittämässään yksilöllisen oppimisen mallissa oppilaille annettavaa henkilökohtaista opetusta. Hänen mielestään oppilasta neuvoessa on tärkeää selvittää, miten oppilas on itse asian ymmärtänyt:

”Henkilökohtaisissa keskusteluissa jokaisen opiskelijan ajatuksenjuoksun oppii tuntemaan ja puutteet heidän matemaattisessa ajattelussaan pystyy tunnistamaan, jolloin heitä on mahdollista tukea ja ohjata aivan eri lähtökohdista perinteiseen opetukseen verrattuna.”

Opetusmenetelmän Töölön yhteiskoulussa käyttöön ottanut Juha Pietiläinen halusi siirtää toiminnan painopistettä oppilaiden suuntaan ja vähentää yksisuuntaiseen viestintään käytettyä aikaa:

”Luennoidessani voin olla varma, että kaikki asiat on varmasti käsitelty. Se ei kuitenkaan varmista, että asiat on ymmärretty, saati sisäistetty. Luopumalla opettajajohtoisuudesta en oikeastaan luopunut kontrollista, vaan kontrollin illuusiosta. Oppiminen perustuu loppujen lopuksi kuitenkin siihen, että opiskelija itse opettelee asian.”

Lisää eri opettajien innostavia kommentteja on luettavissa tästä blogista.