Viimeisen parin lukuvuoden aikana kehitettyjä opettamisen työkaluja on testikäytössä nyt syksyllä 2016 lukion MAY1-kurssilla. Käytänteitä voi soveltaa myös muissa oppiaineissa ja eri ikäryhmille.

Tässä tekstissä kuvailen työkaluja/käytänteitä, niiden käytön perusteluja sekä jaan käyttämäni materiaalit. Liitteenä olevia word-tiedostoja saa käyttää/muokata/jakaa vapaasti (lisenssi CC0):

• Liite 1: Oppimispäiväkirja (sis. tavoitteet, oppimispolku, osaamisen tarkastuslista)
• Liite 2: Osaamisen tunnistaminen -välitesti (tekijä: Johanna Parvinen)
• Liite 3: Kurssin itsearviointilomake

Omien oppimistavoitteiden asettaminen

”Oppilaita kannustetaan ottamaan vastuuta opiskeluun liittyvien tavoitteiden asettamisesta, työn suunnittelusta ja oman työskentelyprosessin ja etenemisen arvioinnista.” POPS 2014

”Arvioinnilla opiskelijaa kannustetaan omien tavoitteiden asettamiseen ja tarkoituksenmukaisten työskentelytapojen valintaan.” LOPS 2015

On ensisijaisen tärkeää pitkäjänteisen oppimisen kannalta, että oppijat pääsevät itse olemaan mukana henkilökohtaisten oppimistavoitteidensa asettamisessa. Sillä on myös suora yhteys opiskelumotivaatioon ja sitoutumiseen. Myös opetussuunnitelmat vaativat, että näin toimitaan jokaisen oppijan kohdalla.

Aineenopetuksessa tämä aiheuttaa ajankäytöllisiä haasteita, koska yhdellä opettajalla voi olla esim. viisi yli 30 oppijan ryhmää, eli yhteensä yli 150 oppijaa opetettavanaan. Itse vastaan OPS:n velvoitteeseen tällä hetkellä siten, että olen liittänyt oppijoille jaettavaan oppimispolkuun/päiväkirjaan (liite 1) neljä väitettä/lausetta, joihin he vastaavat ensimmäisellä oppitunnilla:

• Oma oppimistavoitteeni kurssilla xxx ovat…
• Haluaisin oppia myös seuraavia oppimisen taitoja ja työskentelytaitoja…
• Edellisellä kurssilla omassa oppimisessani ja työskentelyssäni toimivat hyvin…
• Verrattuna edelliseen kurssiin yritän parantaa oppimiseni laatua tekemällä paremmin seuraavat asiat…

Olen huomannut käytännössä, että moni lukioikäinen ei osaa asettaa oppimistavoitteita itselleen, jos sen harjoittelua on laiminlyöty peruskoulussa. Käytännössä on myös havaittu, että alakouluikäinen pystyy oppimaan tämän taidon erinomaisesti, jos sitä harjoitellaan pitkäjänteisesti.

Tämän hetkisessä toimintamallissani oppija kirjaa tavoitteensa itselleen näkyviin ja asia jää kurssin ajaksi siihen. Jakson päättyessä käyn jokaisen kanssa henkilökohtaisen arviointikeskustelun, jossa keskustelemme mm. mitä tavoitteita oppija oli asettanut itselleen sekä toiminnan suhdetta tavoitteisiin. Samalla on mahdollista myös keskustella ennakkoon, mitä tavoitteita oppija aikoo asettaa itselleen seuraavaan jaksoon.

Jos edes yksi opettaja per jakso kävisi kunkin oppijan kanssa läpi tällaisen tavoitteiden asettamis- ja palautekeskustelusyklin, tulisi näitä jokaiselle oppijalle pelkästään lukion aikana 13 kappaletta. Tämä harjaannuttaisi heidän tavoitteidenasettamiskykyä jo melkoisen paljon.

Oppimispolku ja osaamisen tarkastuslista

Tavoitteiden asettamisen jälkeen ruvetaan töihin. Jakamassani oppimispäiväkirjassa (liite 1) oppijat näkevät koko jakson (n. 7 viikkoa) urakan oppimispolkuna, joka on MAY1-kurssissa jaettu 9 osioon. Oppijat istuvat noin 4-6 hengen pienryhmissä ja toiminnassa korostetaan keskustelevaa vertaisoppimista sekä yhteisöllistä oppimista, joka kuitenkin mahdollistaa yksilöiden omatahtisen oppimisen.

Oppimispäiväkirjaa käytetään siten, että oppija etsii kirjasta (paperinen tai sähköinen) opettajan ennalta määräämän tehtävän (kuva 2), tekee sen kynällä vihkoon tai tietokoneella sähköisiin muistiinpanoihin (itse, kirjan/netin/videon/tms avulla, kaverin avulla, opettajan avulla, vanhempien avulla jne… = yhteisö) ja ruksittaa sen päiväkirjaan tehdyksi. Tämän jälkeen hän lukee osaamisen tarkastuslistasta (kuva 3) kyseiseen tehtävään liittyvän väitteen (esim. ”Osaan laskea kokonaislukujen summia ja tuloja.”) ja ruksittaa myös sen, jos on väitteen kanssa samaa mieltä. Tämän jälkeen hän siirtyy seuraavaan tehtävään ja sama toimintamalli toistuu.

Osaamisen tarkaskuslistaan tutustuin itse vasta keväällä 2016 ja ihastuin siihen heti kovasti. Idea on peräisin Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opettajalta Johanna Keskitalolta. Siinä on avattu väitteen muotoon jokaikinen tehtävä, jota oppijaa pyydetään tekemään. Esim. pelkästään MAY1-kurssille kirjoitin 56 väitettä, jotka oppijoiden pitäisi ehtiä oppimaan n. 16 oppitunnin aikana (75min). Kuulostaa isolta urakalta, jos osaaminen on jäänyt ohueksi peruskoulun jälkeen.

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikkia opettajia tekemään itse vastaavia listoja omaan opetukseen pelkästään jo siitä syystä, että niiden tekeminen avaa todella paljon silmiä siitä, mitä sitä oikein pyytää oppijoita tekemään oman oppimisensa eteen ja miksi. Tuollaisten tekeminen ei myöskään missään nimessä ole opettajalle helppoa, sillä MAY1-listan tekemiseen itseltäni meni noin neljä tuntia. Kokemuksena se oli kuitenkin niin opettavainen, että teen jaksossa vastaavanlaisen kaikille kursseille, joita opetan.

Kun kaikkien kurssien aiheet on purettu osaamisväitteiden muotoon, pystyn lähitulevaisuudessa tarjoamaan abeille koko lukion matematiikan kattavan osaamisen tarkistuslistan, jota he voivat hyödyntää YO-kirjoituksiin valmistautumisessa.

Polku-palvelun välitestit ja mastery learning

Kun oppija kokee osaavansa yhden osion aiheet hyvin (on tehnyt minimissään opettajan määrittelemät tehtävät ja on samaa mieltä kaikkien osaamisen tarkastuslistassa olevien väitteiden kanssa), tekee hän Polku-palvelussa olevan itsearviointivälitestin (kuva 4), jonka tarkoituksena on vielä auttaa häntä havaitsemaan, onko kokemus osaamisesta aito. Jos oppija vielä itsearviointitestin jälkeenkin kokee ymmärtävänsä osion aihekokonaisuuden, voi hän siirtyä harjoittelemaan seuraavan osion aiheita.

Polku-palvelussa on MAY1-kurssille itsearviointivälitestien lisäksi myös mm. Laurin Hellstenin GeoGebralla tekemiään drilli-harjoitustehtäviä sekä Janne Cederbergin ja Laurin Hellstenin tekemiä opetusvideoita.

Polku-palvelun käyttämisestä ja siihen liittyvästä mastery learning -menetelmästä olen kirjoittanut aiemmin seuraavat blogitekstit, joissa toiminta käytännöntasolla on kuvailtu tarkasti:

• Peuran polku (30.8.2014)
• Polku-verkkopalvelu ja Vapaa matikka (27.9.2014)
• Yhteisöllisen oppimisen harjoittelua sähköisten työkalujen avulla (24.5.2016)

Osaamisen tunnistaminen -välitesti näennäisoppimisen ehkäisemisessä

Olemme käytännössä havainneet, että jos itsesäätelytaitojen ja itsearviointitaitojen harjoittelua on laiminlyöty peruskoulussa, voivat ne olla vielä hyvin alkeellisella tasolla kyseisillä oppijoilla. Tämä ilmenee mm. siten, että kaikista itsearviointia ja oman ymmärryksen arviointia tukevista työkaluista huolimatta he silti etenevät opinnoissaan osioista toiseen liian nopeasti, ymmärtämättä vielä edellisiä aiheita.

Tämä on hyvin vaikeasti havaittavaa ”näennäisoppimista”, eli opettajan silmiin kaikki näyttää olevan kunnossa ja opinnot näyttävät etenevän, mutta todellista oppimista ei kuitenkaan tapahdu. Tätä näennäisoppimista tapahtuu hyvin usein perinteisen opetuksen menetelmillä, mutta se ei karsiudu heti kokonaan pois tälläkään opetusmenetelmällä.

Näennäisoppimisen havaitsemiseen ja asian korjaamiseen olemme kehittäneet työkalun, jota kutsumme Osaamisen tunnistaminen -välitestiksi (liite 2). Kyseessä on pistari-tyyppinen testi, joka teetetään oppijoilla yllätyksenä jollakin oppitunnilla. Normaalista pistari-käytännöstä poiketen tuossa menestyminen ei vaikuta kurssiarvosanaan, vaan sillä pyritään nimensä mukaisesti tunnistamaan osaamista. Pistarit ja muut ”pisteenkeräyspelit”, kuten kurssikoe, ovat muutenkin hyvin ongelmallisia pitkäjänteisen oppimisen kannalta niiden oppijoiden kohdalla, jotka ovat oppimisen sijaan kiinnostuneet vain arvosanoistaan.

Osaamisen tunnistaminen -välitestissä (kuva 5) oppija ensin yrittää omatoimisesti ratkaista annetun tehtävän suoraan paperille, ja sen jälkeen hän ruksaa jonkin seuraavista kolmesta vaihtoehdosta tietämättä oikeaa vastausta: ”osasin tämän”, ”osasin ehkä” tai ”en osannut”. Tehtyään kaikki tehtävät ja itsearviot oppija palauttaa paperin opettajalle, joka yksinkertaisesti vai ruksaa kunkin tehtävän palautteeksi ”osaat jo” tai ”tarvitset harjoitusta” (kuva 5).

Välitesti on suunniteltu siten, että opettajalta ei kulu 10 minuuttia enempää sen tarkistamiseen, vaikka oppijoita olisi yli 30. Tämä siksi, jotta opettaja ehtii jo samalla oppitunnilla antamaan palautteen kaikille oppijoille.

Oppija saa siitä myös kaksi erilaista palautetta omasta osaamisestaan. Ensin testiä tehdessään hän joutuu pohtimaan omia tunteitaan ja mahdollista epävarmuutta suhteessa kuhunkin tehtävään. Tämän jälkeen hän saa vielä vahvistusta opettajalta näihin tunteisiin opettajan palautteesta. Jos oppija havaitsee joko omasta tai opettajan palautteesta, että hän ei sittenkään vielä osaa kunnolla jotain osa-aluetta, jonka luuli jo osaavansa, palaa hän takaisin harjoittelemaan niitä aiheita uudestaan.

”Palaute sekä itse- ja vertaisarviointi ohjaavat opiskelijaa tarkentamaan asetettuja tavoitteita ja kehittämään työskentelyään tavoitteiden suuntaisesti.” LOPS 2015

”Heitä ohjataan tunnistamaan omat oppimis- ja opiskelustrategiansa ja kehittämään niitä tietoisesti.” POPS 2014

 Kurssin päätös ja kurssin itsearviointilomake

Kun oppija on edennyt kurssin aiheen opinnoissa niin pitkälle, että hän haluaa sen arvioitavan (pääsääntöisesti jakson lopussa), täyttää hän vielä kurssin itsearviointilomakkeen (liite 3). Lomakkeessa hän arvioi omaa toimintaa (kuva 6), sisältöjen oppimista (kuva 7) ja kurssia kokonaisuutena (kuva 8), joiden pohjalta käydään arviointikeskustelu ja haarukoidaan osaamista parhaiten kuvaava numeroarvosana (lukiossa pakko antaa numero jokaisesta kurssista, peruskoulussa numeroa ei tarvitse antaa).

Oman toiminnan arvioinnissa (kuva 6) oppija reflektoi, kuinka hyvin hän oppi oppimisentaitoja ja kuinka hyvin hän osasi hyödyntää jakson aikaa omassa oppimisessaan. Neliportainen arviointiasteikko on nimetty siten, että kaikki vaihtoehdot ovat tunnelmaltaan positiivisia tai ajatuksia tulevaisuuteen suuntaavia.

Sisältöjen oppimisen arvioinnissa (kuva 7) on uudestaan listattu kaikki samat väitteet, jotka olivat osaamisen tarkastuslistassa (kuva 3). Kurssin edetessä oppijat olivat vain ruksanneet kyllä/ei-tyyppisesti, kokevatko he osaavansa kyseisiä sisältöjä. Opintojakson lopussa heitä pyydetään arvioimaan samoja väitteitä neliportaisesti, jolloin päästään käsiksi tarkemmin heidän ymmärryksen kokemuksen syvyyteen. Myös tämän arviointiasteikon nimeämisessä on pidetty huolta siitä, että kaikki vaihtoehdot ovat tunnelmaltaan positiivisia tai tulevaisuuteen suuntaavia.

Kokonaisuuden arvioinnissa (kuva 8) he vielä antava itselleen numeroarvosanoja osaamisestaan (koska lukiossa pakko, peruskoulussa tätä ei tarvitse olla ollenkaan), jotka toimivat pohjana lopullisen kurssiarvosanan päättämisessä. Lopullinen arvosana päätetään yhdessä oppijan kanssa arviointikeskustelussa.

Muita materiaaleja ja ajatuksia jatkosta

Tässä tekstissä on kuvattu vain oppimisen tukemiseen käytettyjä työkaluja. Lisäksi opiskelijat mm. harjoittelevat sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta ja kehittävät matemaattista identiteettiään erillisillä ryhmäkeskusteluharjoituksilla. Myös koetilannetta ja kokeeseen vastaamista harjoitellaan erillisellä harjoituskurssikokeella, mutta sitä ei käytetä suoraan osaamisen arvioinnin työkaluna.

Tässä kuvatut työkalut olivat pääosin paperimonisteita. Olen kuitenkin tällä hetkellä kehittelemässä vastaavia työkaluja sähköiseen muotoon, joiden avulla olisi mahdollista hyödyntää myös ryhmävertaisarviointia paremmin. Kerron niistä lisää tämän lukuvuoden aikana, kun olen ensin testannut niiden toimivuutta käytännössä.

Aurinkoista lukuvuoden alkua kaikille!

Pekka Peura