”Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla makoilu ja tehtävien laskeminen.”

Koulunkäyntiavustaja Jade Laurila muistelee toistakymmentä vuotta sitten saamaansa matematiikan opetusta lämmöllä. Hän sai jo alakoulussa opetusta, joka perustui yksilöt paremmin huomioivaan opetusmenetelmään (menetelmästä enemmän täällä: yksilöllisen oppimisen menetelmä alakoulussa).

Lähde:.zazzle.co.uk

Teksti: Jade Laurila, 20-v, koulunkäyntiavustaja, Espoo

Vastuu omasta oppimisesta

Varhaisimmat koulumuistoni liittyvät erityisesti matematiikkaan. Olen kakkosluokkalaisena natiaisena kirjoittanut violettiin Karvinen-päiväkirjaani lauseen ”olen oikea nero matikassa!”
Tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta sain alakouluikäisenä tehtävät tehtyä nopeasti ja sujuvasti. Pidin matematiikasta. Uskon opetusmetodien ja luokan ilmapiirin vaikuttaneen siihen.

Matematiikassa saimme ottaa paljon vastuuta omasta työskentelystämme ja oppimisestamme. Osa asioista opiskeltiin yhdessä, mutta usein opettaja ohjasi meitä yksitellen. Meillä oli todella viihtyisä luokkaympäristö, jonne saimme tuoda tyynyt. Niillä makoillen saimme paitsi kuunnella tarinoita, myös laskea itseksemme tehtäviä. Elävimpiin alakoulumuistoihini kuuluukin viileällä lattialla pulpetin alla makoilu ja tehtävien laskeminen. Tämä oli etuoikeus, joka piti saavuttaa. Joka tunti ei voinut laskea lattialla, ja jos homma ei toiminut, palattiin takaisin pulpettityöskentelyyn. Minulle, ja varmasti myös muulle luokallemme, oli tärkeää saada ottaa itse vastuuta tehtävien etenemisessä. Monille meistä tuo vapaampi, vastuutaottavampi tapa opiskella sopi hyvin.

Saimme tehdä kulloinkin käsiteltävän aiheen tehtäviä omaan tahtiin. Perustehtävistä sai edetä itsenäisesti haastavampiin tehtäviin aina seuraavaan opetettavaan aiheeseen asti. Mikäli tehtävät loppuivat kesken, oli tarjolla lisätehtävävihkoja. Heikompia neuvottiin ja tuettiin tarpeeksi. Aina emme saaneet samoja läksyjä koko luokka, vaan yksilöidymmin – nopeasti edistyvät saivat ottaa enemmän tehtäviä, muille riitti vähäisempi määrä. Saimme myös valita kirjasta omaan tasoomme sopivia tehtäviä.

Oppimisen apuvälineet muistaa vielä aikuisenakin

Matematiikassa käytimme erilaisia apuvälineitä. Värikkäät multilinkit olivat helpossa paikassa luokan takaosassa, ja sieltä niitä saattoi hakea avuksi. Geometrian apuna käytimme myös neliönmuotoisia puulaattoja, joihin oli isketty pieniä nauloja. Naulojen ympärille teimme kuminauhoilla erilaisia muotoja ja harjoittelimme siten geometristen kappaleiden tunnistamista ja muodostamista.

Toistensa auttamista kilpailemisen sijaan

Ilmapiiri matikantunneilla oli kannustava ja huomioonottava. Autoimme toinen toisiamme sen sijaan että olisimme kilpailleet. Meille opetettiin, että tärkeintä on voittaa itsensä ja edistyä, ei mitata saavutuksia muiden suorituksiin. Jälkikäteen ajateltuna olen oppinut ala-asteella matematiikkaa hyvin eri tavalla kuin ikätoverini. En ole kuullut kenenkään muun kertovan, että he olisivat saaneet itse vaikuttaa siihen, mitä tehtäviä tekevät, saatikka tehdä tehtäviä lattialla makoillen. Olen huomannut opetuksesta olleen paljon hyötyä myös muussa elämässä – ymmärsin jo varhain, etteivät kaikki etene koulussa samaan tahtiin, kaikki oppivat siinä rytmissä missä oppivat.

Koska saimme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme, eivät nopeammat ehtineet turhautua tunneilla. Toisaalta opettajalla oli myös paremmin aikaa keskittyä neuvomaan niitä, jotka tarvitsivat enemmän ohjausta.

Varhaiset positiiviset kokemukset vaikuttavat vieläkin

Olen itse nyt töissä ala-asteella ja huomaan, kuinka paljon omat kokemukseni vaikuttavat tapaani neuvoa ja auttaa lapsia. Yritän parhaani mukaan olla yhtä kannustava, rohkaiseva ja ennakkoluuloton kuin oma ala-asteopettajani aikoinaan oli antaessaan meille vapauden toimia matematiikan tunneilla totutusta poikkeavalla tavalla. Ja on ihanaa huomata, että jotkut asiat eivät muutu – Multilink -kuutiot ovat edelleen ahkerassa käytössä!

(Lisätietoja opetusmenetelmästä voi tiedustella: jaana.perkinen (at) gmail.com tai pekka.peura (at) maot.fi)