Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa oppiminen voi olla täysin itsenäistä tai täysin yhteisöllistä (yhteisönä oppilaat, opettajat, vanhemmat yms.) tai mitä tahansa siltä väliltä. Opettaja ei lähtökohtaisesti opeta koko luokkaryhmälle teoriaa yhteisesti, vaan oppilaat opiskelevat teorian joko itsenäisesti tai yhteisöllisesti hyödyntäen vertaistukea oppilas-oppilas-keskusteluiden kautta. Opettaja voi myös opettaa teorioita henkilökohtaiseti tietylle oppilaalle tai pienryhmäkohtaisesti muutamalle oppilaalle, jotka ovat opinnoissaan samassa vaiheessa. Opetusmallissa ei kuitenkaan rajata mitään opetus- tai oppimismallia pois, vaan kaikki toiminta toteutetaan tarpeiden ja tunteiden mukaan.

Perinteisiä kurssirajoja ei ole, vaan opetuksessa edetään tieteellisten käsiterakenteiden mukaisesti. Näin saavutetaan ihannetilanne, jossa jokaisen opiskelijan oppiminen on samaan aikaan täysin yksilöllistä ja eriytettyä sekä yhteisöllistä vertaisoppimista. Oppiminen siis etenee sen mukaan, kun opiskelija oppii. Näin lahjakkaille opiskelijoille ei tule tyhjäkäyntiä tai heikoimmille liian kiire.

Oppimista ei myöskään ole sidottu aikaan, vaan mallissa on tärkeää oppimisen äärimmäinen kognitiivinen vapaus. Malli antaa myös opettajalle enemmän työskentelyaikaa oppilaiden kanssa, joka johtaa oppilas-opettajasuhdeluvun pienenemiseen.

Teksti: Johannes Pernaa ja Pekka Peura

18 thoughts on “Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

  1. Päivitysilmoitus: Käänteinen opetusmenetelmä – Flipped Classroom | Pedafloat - Jarmo Tanskanen

  2. Päivitysilmoitus: Lukion pitkää ja lyhyttä matematiikkaa on mahdollista opettaa samaan aikaan samassa tilassa. | Matematiikan opetuksen tulevaisuus

  3. Pohdin oppimista monikulttuurisen lapsen kohdalla. Hän tarvitsee yksilöllisen lähestymistavan. Samoin kuin jokainen muukin luokan oppilas.
    Uskon,että ensi pitää saada opet yhteistyöhön ja sitten annetaan oppilaille mahdollisyys olla ryhmissä, jotka palvelevat heitä, ryhmät voivat vaihtua usein ja niissä voi tehdä yksin, parin kanssa, tietokeneella ja opet surfaavat huoneiden välillä ovat auki.

  4. Toteutettu ja kehitetty tätä mallia vuodesta 2003 hiusalan erikoisammattitutkinnossa. Opiskelijat ovat yrittäjiä ympäri Suomea ja opiskelevat siis silloin kun haluavat ja siinä järjestyksessä kuin haluavat. Toteutusmalli sai Opetusministeriön verkko-oppimisen kehittämisen laatupalkinnon ITK:ssa 2005 🙂 ja nyt n. 10 vuotta myöhemmin ollaan kehitytty kokemuksen/verkostoitumisen avulla jatkuvan kehittämisen prosessiin. On mahdollista opettaa/ohjata oppimista samanaikaisesti eriyttäen, jos käytetään tällaista perinteistä. Kiinnostuneet voivat kysellä lisää Raija Kara raija.kara@eduxes.fi 040-57894406

    • Kiitos Raija vinkistäsi!

      Minua kiinnostaa erityisesti tuo jatkuvan kehittämisen prosessi, samanlainen systeemi kiinnostaisi mahdollistaa omiin opetusaineisiini. Löytyykö siitä jotain tietoa enemmän esim. teidän koulunne kotisivuilta tai jostain muualta?

      Pekka Peura

      • Pienenä yksityisenä koulutusalan yrityksenä emme ehdi informoida toiminnastamme riittävästi esim. nettisivuilla. Liityin tähän foorumiin sillä ajatuksella, että ehtisin parempaan vuorovaikutukseen muiden samoilla vesillä liikkuvien kanssa. Voisin yrittää kuvailla tuota jatkuvan kehittämisen ideaamme tässä foorumissa. Ja innokkaasti odotan kommentteja osaksi omaa kehittämistyötämme.

        Palaan asiaan, kun ehdin laajempaan kommenttiin. Ydinajatus jatkuvan kehityksen toiminnassa on verkosto; tutkinnon suorittajat=opiskelijat, opettajat, työelämästä tulevat tutkintojen arvioijat (oph:n tutkintotoimikunnan nimeämät), tutkintotoimikunta, aiemmin ko. tutkinnon suorittaneet. Tärkeimmät toimijat ja resurssi jatkuvassa kehittämisessä ovat tutkinnon suorittajat itse.

        Nyt verkko-ohjauksen pariin 🙂

  5. Päivitysilmoitus: iPadit käyttöön murtolukujen oppimisessa | Oppimista A:sta Ö:hön

  6. Onneksi ite oon jo kouluni käynyt. Itse en olisi selvinnyt peruskoulun ja lukion matikasta itseopiskelemalla. Kyllä opettaja on sitä varten siellä että opettaa, yhteistoiminnalliset oppimiset yms. huuhaat on opettajan vastuun siirtämistä oppilaille…onneksi tästä monessa koulussa luovuttu ku ei opi kuin oman alueen ja aina joutui opettelemaan asiat kotona(lisää työtä). Opetuksen laatu on muutenkin laskenut roimasti joten säälittää lasten puolesta. Jokaisella on oikeus hyvään opetukseen!

    • Hei Jonna, olen opettanut amiksessa, ja ainakin siellä monet ajattelevat aivan kuten sinä! Ei se ole väärin! Monesti mulle sanottiin: ”Opeta, älä kysele, jos kerran olet opettaja”. Monet opetkin ajattelivat näin.

      Ainakin amiksessa juuri tämä oppijoiden erilaisuus tuo opelle haasteita, koska osa porukasta haluaisi ”vaan tehdä” ja oppia sitä kautta, ja jotkut haluavat perusteellisemman perehdytyksen. Mutta juuri ne ovat ne yksilölliset oppimispolut. Kyllä on okeus vaatia opetustakin!

    • Vähän samaa mieltä. Olen käynyt lukion jo yli kymmenen vuotta sitten ja meillä oli opettaja, joka veti tunnit tällä tyylillä. Itsenäisesti tai kaverien kanssa porukalla piti tehtäviä ratkoa. Opettaja vaan auttoi pyydettäessä. Mutta ei siitä mitään tullut, kun luokassa oli 26 oppilasta. Opettajan aika meni heikoimpien auttamiseen eikä hän pystynyt tukemaan lainkaan niitä, jotka oppivat perusasiat helposti. Minä olin luokan paremmasta päästä ja käytännössä jouduin käyttämään ylimääräisen ajan muiden tukemiseen. Kaiken lisäksi huomasin yliopistossa, että minulle oli muodostunut tietyistä peruskäsitteistä vähän väärä ymmärrys. Yliopistossa myös ymmärsin, että muissa lukioissa olivat opettajat tukeneet enemmän lahjakkaampia oppilaita ja heillä oli paremmat valmiudet aloittaa yliopisto-opinnot. Heitä oli ohjattu ja opastettu vähän perus lukiokursseja laajemmin. Jäin heistä jälkeen jo heti peruskursseilla, kun jouduin käyttämään aikaani sellaisten asioiden opetteluun, jotka olisin voinut oppia helposti jo lukiossa. Täytyy sanoa, että olen varmasti ikuisesti katkera kyseiselle matikan opelle. Sen sijaan, että olisin oppinut matematiikkaa syvemmin, opin lähinnä muiden oppimisvaikeuksista.

  7. Päivitysilmoitus: Yksilöllistä ammatillista äikkää | Yksilöllistä ammatillista äidinkieltä

  8. Ennen näitä tunteja kutsuttiin nimellä ”urakkatunnit”. Pidin niitä paljonkin 20-30 vuotta sitten. Nykyään on suurena ongelmana oppilaat, jotka häiritsevät toisia. Luokassani on 24 oppilasta, joista 14:llä on joko OPS tai HOJKS. Viidellä on ADHD.
    Ainoa keino, jolla saan luokan pysymään koossa, on opejohtoinen opetus. Joskus päästän käytäville ne, jotka kykenevät itsenäiseen työhön. Käytävillä vain ei ole minkäänlaista työrauhaa, koska siellä hilluu paljon muutakin porukkaa.

  9. Tämmöistä yksilöllistä oppimista tuli kokeiltua vuosina 1987-1990, kun kävin lukiota. En oikein jaksanut seurata opettajan perinteistä luennointia (joka oli vielä laadultaan erittäin heikkoa) vaan opiskelin käytännössä koko lukion oppimäärän itsekseni. Eikä ollut mitään ongelmaa, kirjoituksissa sain pistettä vaille täydet. Sanoisin jopa, että kokemus oli erittäin hyvä ja koulutti minut itsenäiseen työskentelyyn sekä omien kykyjen arviointiin. Siitä oli paljon hyötyä jatko-opinnoissa.

  10. Kummityttöni tarvitsee akuutisti apua lukion matikassa. Onko Helsingissä vertaisryhmiä, matikkakerhoja tai muuta apua, jos omasta koulusta ei saa tukea?

  11. Päivitysilmoitus: Väliraportti: kurssikokeen poistaminen edesauttaa pitkäjänteistä oppimista | Matematiikan opetuksen tulevaisuus

  12. Päivitysilmoitus: Muutetaan oppimisen aikataulutus oppilaslähtöiseksi ja luodaan innokkuutta ja motivaatiota tukeva koulu | Matematiikan opetuksen tulevaisuus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *