Kuopion Lyseon lukio

”Itse koin kurssin mielekkääksi ja yhdeksi lukuvuoden kohokohdista. Tunneilla pääsin neuvomaan opiskelijoita henkilökohtaisesti ja eritasoisten opiskelijoiden opiskelun eriyttäminen oli aikaisempaa helpompaa.”

Kuopion Lyseon lukion opettaja Paavo Heiskanen kokeili MAA8-kurssilla opetusmenetelmää, jossa hän korvasi teorialuennot pienryhmätyöskentelyllä. Tässä on otteita hänen kokemuksistaan (lue alkuperäinen teksti laajemmilla kuvauksilla täältä).

Kokeilu

Kokeilussa en pitänyt opettajajohtoisia teorialuentoja lainkaan vaan käytin kaikki oppitunnit opiskelijoiden ohjaamiseen ja neuvomiseen pienryhmissä. Kotona laskettavien tehtävien sijaan kotitehtävänä oli tutustua seuraavaan teoria-asiaan. Opiskelijoille jaettiin kurssin aluksi kurssikartta, jonka muokkasin Pekka Peuran kurssikartasta meillä käytössä olevaan oppikirjaan sopivammaksi. Lisäksi heillä oli aikataulu, jossa oli merkittynä kaikki kurssin oppitunnit. Opiskelijat suunnittelivat pienryhmissä aikataulun muutamaksi tunniksi eteenpäin kurssikartan avulla. Kunkin ryhmän oli tarkoitus tutustua valitsemaansa teoriaan kotona Opetus.tv:n videoiden ja oppikirjan avulla. Tunneilla aika käytettiin kirjan tehtävien laskemiseen pienryhmissä.

Kokemuksia

Valtaosa opiskelijoista kertoi katsoneensa videoita edes joitakin kertoja ja hyötyneensä niistä. Osa opiskelijoista palasi videoihin tai niihin liittyviin muistiinpanoihin Opetus.tv-palvelussa vielä oppitunneilla omalla puhelimellaan tai koulun kannettavalla tietokoneella. Opiskelijat eivät katsoneet videoita niin paljon kuin olin etukäteen olettanut ja ohjeistanut. He turvautuivat mieluummin oppikirjaan, jota moni opiskelija lukikin huomattavasti aktiivisemmin kuin aikaisemmilla kursseilla. (Muutkin opettajat ovat havainneet saman, lue esim. täältä.)

Kaksi kolmasosaa kurssin opiskelijoista koki opetusmenetelmän myönteiseksi ja osallistuisi samanlaiselle kurssille uudestaan. Valtaosa koki kurssin rennommaksi ja kiireettömämmäksi kuin aikaisemmat kurssit. Monet opiskelijat pitivät myös kurssin vapaudesta ja kokivat, että vastuunottaminen omasta opiskelusta oli hyvää valmennusta yliopisto-opiskeluihin. Monet kommentoivat, etteivät ole koskaan laskeneet niin paljon yhden kurssin aikana.Lisäksi moni koki hyväksi, että asiat sai hahmottaa itsenäisesti opettajajohtoisen luennoinnin sijaan. Kun teorian joutui pohtimaan itse, koki moni opiskelija osaavansa soveltaa sitä aikaisempaa paremmin.

Osa opiskelijoista koki palautteiden perusteella, että kurssissa ei opetettu. He eivät kokeneet teorian opiskelua videoiden avulla ja opettajan henkilökohtaista ohjausta laskuharjoituksissa opettamiseksi vaan kaipasivat palautteissa ”kunnon opetusta”. Moni opiskelija kaipasi kurssipalautteissa vihkomuistiinpanoja, joista lukea kokeisiin. Erityisesti he kaipasivat teoriasta selkeitä vihkomuistiinpanoja mikä on mielenkiintoista, koska tavallisestikaan en ole kirjoittanut teoriasta erillisiä muistiinpanoja vaan varsinainen teoria on käyty läpi kirjasta.

Itse koin kurssin mielekkääksi ja yhdeksi lukuvuoden kohokohdista. Tunneilla pääsin neuvomaan opiskelijoita henkilökohtaisesti ja eritasoisten opiskelijoiden opiskelun eriyttäminen oli aikaisempaa helpompaa. Heikommat opiskelijat saivat laskettua perustehtäviä enemmän kuin aiemmin ja heidän laskurutiininsa kehittyi aikaisempia kursseja paremmaksi. Lahjakkaat opiskelijat taas saivat paneutua entistä enemmän soveltaviin ja syventäviin tehtäviin. Symbolisen laskimen tehokäytön opetus jäi heikommaksi kuin aikaisemmilla kursseilla vaikka yritinkin neuvoa pienryhmille myös laskimen tarjoamia mahdollisuuksia.

Seuraavalla kerralla todennäköisesti käyn yhdessä läpi teorian ydinkohdat ja joitakin esimerkkejä sekä soveltavia tehtäviä symbolisen laskimen näkökulmasta. Pääpainona on kuitenkin tulevaisuudessakin videoiden ja kirjan avulla teorian opiskelu kotona ja tuntien tehokas käyttäminen laskuharjoitteluun.

Arviointi

Kokeilun onnistumista arvioin vertailuryhmän avulla sekä vertailemalla kurssin arvosanoja aikaisempiin arvosanoihin. Minulla oli samaan aikaan opetuksessa toinen MAA8-ryhmä, jonka opetin perinteisellä tavalla. Molemmilla ryhmillä oli sama koe, ja kokeiluryhmän keskiarvo oli selvästi vertailuryhmää parempi. Kun keskiarvosta poisti ryhmien tasoeron aikaisempien kurssien arvosanojen perusteella, pärjäsi kokeiluryhmä silti hieman paremmin kuin vertailuryhmä.

Opiskelijoiden kommentteja:

”Kurssi kannusti motivoituneeseen ja itsenäiseen opiskeluun, kun vastuu opiskelusta oli itsellä. Tämä auttoi paneutumaan asiaan tavallista enemmän ja laskemaan tarkemmin.”

”Oli todella kivaa laskea koko tunti ja teoriaa oli kiva käydä läpi ryhmässä.”

”Asiat eivät jääneet mieleen, kun teoriaa ei kirjoitettu ylös.”

”Oli tosi hyvä kurssi, kun piti itse tajuta asiat eikä vaan aivottomana kirjoittaa ja tuli käytettyä paljon enemmän aikaa laskemiseen.”

Yksi vastaus artikkeliin ”Kuopion Lyseon lukio

  1. Yliopisto-lehdestä vasta nän, että oikeansuuntaisia ajatuksia opetuksesta on herännyt ja jopa pantu toimeen. Itsekin yläkoulun fysiikkaa ja kemiaa viimeisinä opetusvuosinani (85-11) opettaessani irtauduin tosiaan oppikirjoista ja kehitin kvantitatiivisia kokeita, joita oppilaat tekivät mielellään. Yläkoululaisille sopivia kokeita on nyt varastossa yli 20 eikä niitä juurikaan tunneta enestään. Ainakin sen käsityksen sain keskustellessani prof. Meisalon kanssa. Periaatteitani sivuavat kaksi Dimensio-artikkelia

    Matemaattinen luonnonlakinäkökulma yläkoulun fysiikassa (Dimensio 2/2005)

    Lisää tieteellisyyttä ja kvantitatiivisia töitä yläkoulun kemiaan (Dimensio 6/2006) (Avautuu netissäkin)

    Oppilaani siis esim. fysiikassa tekivät kvantitatiivisia kokeita; pystyttivät koelaitteiston, suorittivat mittaukset ja sijoittivat tulokset johonkin invarianssilakiin, energian laskukaavaan tms. Seiskaluokkalaiset tekivät n. 15 työtä, ylemmillä luokilla ne kerrattiin ja tehtiin muutama lisää.

    Kahdeksannela luokalla aloitimme aina uuden vaiheen opinnoissa, fysiikan laskut. Laatimani laskut olivat keskeisiä lukion laskuja sopivasti helpotettuna. Aluksi tämä olisi ollut mahdotonta, mutta sitten, tuossa 95-paikkeilla, keksin viimein, kuinka tekijäyhtälöiden ja neliöjuuren ratkaisusta saadaan niin helppoa, että yli 90% oppilaista oppii ne heti.Aluksi oppilaani laskivat paljonkin yli sata laskua, mutta sittemmin hieman vähemmän, valikoidumpia. Ratkaisukaavan annoin usein hieman kimurantimmassa muodossa totuttaakseni oppilaat tekijäyhtälöihin.

    Laskutaidon ja ahkeruuden pystyin arvioimaan tuntityöskentelyn perusteella, mutta pidin myös kokeita, joiden ennalta annetut kysymykset yhdessä harjoiteltuine vastauksineen koskivat jo tekemiämme kvantitivisia töitä. Opetuksen kolmas moodi oli fysiikan eri aloilta laatimiini ilmiöitä kuvaileviin ja selittäviin teksteihin tutustuminen.

    Julkaisemattomassa pamfletissani ”Myönteistä fysiikkasuhdetta edistävä fysiikanopetus” esittelen näkemystäni mm. seuraavasti:

    ”Tekstt ja muut taustoitukset tasokkaiksi. Ensimmäinen muutos olisi fysiikan tekstien ja muun nykyaikaisen taustoituksen korjaaminen mielellisesti ehyemmäksi, energia- ja luonnonlakikeskeisemmäksi sekä fysiikan olemusta ja ulottuvuuksia kuten uusia fysiikan sovelluksia ja keksintöjä laajasti esitteleväksi ja nykyistä paljon syvemmältä valottaviksi.”

    ”Kvantitatiivinen fysiikka energia ja luonnonlait keskeisenä sisältönään. Toinen, edelistä paljon ratkaisevampi ja radikaalimpi muutos olis ijo yläasteella tapahtuva siirtyminen ensimmäisestä oppitunnista alkaen kvantitatiiviseen, mittaavaan, laskevaan ja tuloksia graafisesti tarkastelevaan fysiikkaan. Liitteessä 1.luetellaan joukko yläkoulutasolle hyvin sopivia, useimpien oppilaiden (myös tuttöjen) mielestä kiinnostavia kokeita. Suureiden mittaamisen ja kaavojen käytön kymmeniä kertoja toistuessa toteutuva aito konstruktivismi paljastaa jo yläkoulutason oppilaille fysiikan hahmon kvantitatiivisena, luonnon energiamuotoja ja matemaattista olemusta invarianssilakien avulla kartoittavana tieteenä.”

    ”Kokonaisnäkemys fysiikasta opetuksen ytimenä. Kolmas täysin välttämätön muutos olisi fysiikan oppiaineksen järjestäminen ”spiraaliperiaatetta” muistuttavalla tavalla eteneviksi, koko fysiikan kenttää esillä pitäviksi, aina edellisen kurssin pohjale rakentuviksi, aste asteelta syveneviksi ja laajeneviksi kursseiksi. Niinpä esimerkiksi lukion ykköskurssi ja kakkoskurssi rakentuisivat kertaavina ja täydentävinä jo yläkoulussa yksinkertaisessa muodossa harjoiteltujen kymmenien erilaisten mekaniikan, aaltoliikefysiikan, lämpöopin, sähköfysiikan, atomifysiikan jne. laskujen ja kokeellisten töiden muodostaman rungon ympärille. Seuraavat kurssit koostuisivat laaja-alaisen kertaamisen ohella valittujen aihealueiden keskitetystä syventämisestä.”

    ”Aito konstruktivismi toteutuu. Näin meneteltäessä toteutuva aito knstruktivismi turvaa opiskelijan edellytyksien mukaisen opintien kasaamatta hänen tielleen nykyisen repivän kurssirakenteen tavoin yhä uusien ja uusien aihealueiden täysin uudenlaisine laskuineen muodostamia positiivisen fysiikkasuhteen synnyn esteitä. Opiskelua seitsemänneltä luokalta alkaen hallinnut matemaattinen luonnonlakinäkökulma ja kahdeksannelta luokalta alkanut tavallisimpien tekijäyhtälötyyppisten fysiikan laskujen harjoittelu puolestaan poistavat nykyjärjestelmässä täysin aiheellisen pelon lukion kursseissa vastaan tulevien asioiden ylivoimaisuudesta.”

    Että ohjelmani voisi toteutua, on tietenkin täytynyt keksiä yhtä ja toista sen esim. jo seiskaluokkalaisille mahdollistavaa. Joskus on voimat ja rohkeus tehdä oman pään mukaan tahtoneet pettää. Silloin on mieleen tullut jotain, mitä 85 tapahtui, kun aloittelin kvantitatiivista linjaani. Kerran kuitenkin teetin oppilaillani kvalitatiivista työtä, jolloin eräs tyttö huusi vihaisena: ”Miksei me lasketa!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *