”Monet ovat tottuneet siihen, että opettaja syöttää heille kaiken tarvittavan tiedon valmiiksi pureskellussa muodossa.”

Vieraileva yliopisto-opettaja kävi Martinlaakson lukiossa tutustumassa matematiikan opetukseemme ja yksilöllisen oppimisen opetusmalliin. Tässä hänen mietteitään vierailun jälkeen:

Oppilaasi ovat oppineet ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Erityisen konkreettisesti tämä näkyy siinä, että he lukevat oppikirjaa omatoimisesti. Eräässä toisessa vierailemassani koulussa opiskelijat kirjoittavat opettajan valitsemat kaavat ja esimerkit vihkoonsa. Opettaja totesi, etteivät useimmat opiskelijat lue kirjaa lainkaan. He kuulemma sanovat, ettei siitä ymmärrä mitään. Miten ihmeessä sait heidät lukemaan oppikirjaa?

Kuva: Ron Leishman

Kaikki tämä on jotenkin loksauttanut monta palasta kohdalleen. Olen suorastaan valaistunut. Meillä yliopistolla on nimittäin viime aikoina muodostunut ongelmaksi se, että opiskelijat eivät lue kurssimateriaalia. Jotenkin opiskelijat vain olettavat osaavansa tehdä tehtävät ilman materiaalin lukemista. Nyt ymmärrän, mistä ongelma ainakin osaltaan johtuu. Monet ovat tottuneet siihen, että opettaja syöttää heille kaiken tarvittavan tiedon pureskellussa muodossa ja pidempiä matemaattisia tekstejä ei tarvitse lukea.

Ensimmäinen oppilaasi, jota ohjasin, teki minuun suuren vaikutuksen. Hän ei ollut osannut tehdä tehtävää, mutta osasi selittää hienosti, mitä siinä kysyttiin, ja miettiä, missä kohtaa ratkaisu jäi jumiin. Kaikilla oppilailla opiskelutaidot eivät vielä olleet yhtä korkealla tasolla, mutta lähes kaikki pääsivät harjoittelemaan näitä taitoja. He tekivät yhteistyötä ja puhuivat matematiikasta. Tuo puhuminen on mielestäni tosi tärkeää. Yhteistyö oli luontevaa, eikä siihen tarvinnut pakottaa. Olen huomannut, että kun opiskelija auttaa toista, molemmat kehittyvät. Myös se, joka on neuvojan roolissa, vahvistaa omaa ymmärrystään.

Olen viime aikoina niin koulussa kuin yliopistossakin saanut taas kerran havaita, että opettajan yleisestä opetuksesta ei usein mene kovin paljon perille. Vasta sitten, kun opiskelija on itse saanut kokeilla tehtävien tekemistä, asiat alkavat todella valjeta.

Lopuksi vielä yksi juttu, joka on mielestäni yksi kisälliopetuksen ja yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän isoimmista plussista. Se on opettajalle mielekästä ja antoisaa.

Lisää tietoa aiheesta:

• Pienryhmäoppimisen hyödyt
• Kisälliopetus Helsingin yliopistossa
• Yksilöllisen oppimisen opetusmalli: