Avainsana-arkisto: tutkimus

Tehottoman ja epätasa-arvoisen opetuskulttuurin haastaja: mastery learning -menetelmä kaventaa osaamistasokuilua

Julkaistu , kirjoittanut
4

(Alla oleva artikkeli luettavissa kokonaisuudessaan ja lähdeviitteineen täältä)

Professori Benjamin S. Bloom ja hänen kollegansa tutkivat 1980-luvun alkupuolella perinteisen opetuksen tehokkuutta suhteessa oppilaan kykyyn oppia. Tutkittavina olleissa opetusryhmissä oli noin 30 oppilasta yhtä opettajaa kohden, ja heidän oppimistuloksiaan verrattiin ideaalitilanteeseen: oppilaisiin, joilla jokaisella oli henkilökohtainen opettaja.

Tulokset olivat hätkähdyttäviä! Henkilökohtaisessa ohjauksessa keskimääräinen oppimistulos oli parempi kuin 98 %:lla perinteisen opetusryhmän oppilaista, vaikka lähtötaso ja ennakkoasenteet olivat samat. Tämä tarkoittaa, että 500 oppilaalla 1000:sta olisi kykyjensä puolesta mahdollisuus saavuttaa osaamistaso, johon perinteisessä opetuksessa yltää vain 20 oppilasta 1000:sta (kuva 1). Suora johtopäätös tästä on, että perinteisessä opetuksessa hukataan ällistyttävän paljon potentiaalia ja että kaikkien oppilaiden (heikkojen, keskitasoisten sekä lahjakkaiden) olisi mahdollista oppia huomattavasti nykyistä enemmän, jos opetusjärjestelymme ja opetuskulttuurimme olisivat toisenlaiset.

Kuva 1. Perinteisen opetuksen ja henkilökohtaisen opetuksen osaamistasojen erot. Lähde: Bloom 1984. (Picture modified, original picture: kuva 2)

Henkilökohtaisen opettajan järjestäminen jokaiselle oppilaalle on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Bloom julkaisi vuonna 1984 artikkelin, jossa hän esittelee tutkimustuloksia erilaisista opetusmenetelmistä, joilla päästään 30 oppilaan ryhmäopetuksessa lähes yhtä hyvään oppimistulokseen kuin henkilökohtaisessa opetuksessa. (Linkki Bloomin artikkeliin)

Mastery learning

Opetusmenetelmä mastery learning (Bloom 1971) parantaa oppilaiden oppimistuloksia merkittävästi (kuva 2). Mastery learning -menetelmän on havaittu myös lisäävän oppilaiden opiskelumotivaatiota, ymmärrystä omista taidoistaan ja halua oppia lisää opiskeltavasta aiheesta.

Kuva 2. Mastery learning -menetelmä parantaa oppimistuloksia merkittävästi. Lähde: Bloom 1984.

Bloomin mastery learning -menetelmän positiivinen vaikutus oppimistuloksiin perustuu siihen, että opettaja ei perinteisen opetuksen tavoin opeta kurssin kaikkia sisältöjä putkeen ennalta luodun aikataulun mukaisesti, vaan asiasisällöt on jaettu pienempiin 1-2 viikon opetusta vastaaviin aihekokonaisuuksiin, joista edellinen opetellaan aina hallitsemaan (mastery) ennen seuraavan aihekokonaisuuden opiskelua (kuva 3).

Kuva 3. Mastery learning -menetelmän idea. Lähde: Guskey 2007, suom. Peura.

Tällä menetelmällä ehkäistään pienten virhekäsitysten tai tiedollisten puutteiden kasaantuminen suuremmaksi ongelmaksi. Menetelmä myös parantaa oppilaan käsitystä omasta osaamisestaan sekä ymmärrystä oppimistavoitteista, ja nämä seikat puolestaan lisäävät opiskelumotivaatiota ja parantavan asennetta opiskelua kohtaan.

Opettajat epätasa-arvoisen opetuskulttuurin luojina

Bloom (1984) kritisoi artikkelissaan opettajia siitä, että he usein luovat huomaamattaan epätasa-arvoisen oppimisympäristön oppilailleen. Bloomin mukaan opettajat ovat epätietoisia siitä, että opettajajohtoinen aikataulutettu opetus suosii voimakkaasti pientä osaa oppilaista ja syrjii suurinta osaa. Tämä kasvattaa osaamistasokuilua heikkojen ja lahjakkaiden oppijoiden välillä. Noin 20 % oppilaista oppii yhtä hyvin perinteisessä opetuksessa kuin henkilökohtaisessa ohjauksessa, mutta 80 % oppii vähemmän. Bloomin tarkoituksena ei kuitenkaan ole se, että opettajat muuttaisivat omia opetusmenetelmiään, vaan ennemminkin se, että opettajat tulisivat tietoisemmiksi erilaisista tavoista opettaa sekä niiden vaikutuksista oppimistuloksiin.

Opettajien parempi tietoisuus eri opetusmenetelmien hyvistä ja huonoista puolista onkin oppimisen kannalta ensisijaisen oleellista ja suomalaisen opetuskoulutuksen järjestäjien tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiotaan tähän. Myös mastery learning -menetelmä tulisi esitellä laajemmin tuleville opettajille jo opetusharjoittelun aikana. Tällä hetkellä menetelmää ei hyödynnetä opettajankoulutuksessa juuri lainkaan, jos ollenkaan.

Mastery learning -menetelmän käyttöönottoa estää opettajien pelko siitä, että jos opetukseen varattua aikaa käytetään myös ohjaavaan arviointiin ja tiedollisten puutteiden korjaamiseen, he eivät ehdi käymään kaikkia opetussuunnitelman määräämiä sisältöjä. Toisin sanoen opettajat luulevat, että heidän täytyy uhrata osia sisällöistä mahdollistaakseen korkeamman tason oppimisen ja että uhrauksen lopputuloksena ”osa oppilaista saattaisi oppia paremmin, mutta kaikki oppivat vähemmän” (Guskey 2007).

Tutkimusten mukaan tiedollisten puutteiden korjaus ja osaamistason syventäminen ensimmäisten aihekokonaisuuksien kohdalla vie enemmän aikaa perinteiseen aikataulutettuun opetukseen verrattuna, mutta kurssin edetessä oppilaiden osaamistason merkittävä lisääntyminen vähentää tulevien aihekokonaisuuksien oppimiseen tarvittavaa aikaa, jolloin lopputuloksena mastery learning -menetelmällä pystytään käsittelemään yhden kurssin aikana samat sisällöt kuin perinteisellä menetelmällä (Guskey 2007). Muutoksena perinteiseen opetukseen verrattuna on kuitenkin osaamistason merkittävä lisääntyminen kaikkien oppilaiden kohdalla.

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Martinlaakson lukiossa Vantaalla on vuodesta 2010 alkaen kehitetty matematiikan opetukseen mastery learning -menetelmään pohjautuvaa yksilöllisen oppimisen opetusmallia (Peura 2012). Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa on mastery learning -ajatuksen lisäksi mahdollistettu jokaisen oppijan eritahtinen eteneminen aihekokonaisuuksista toiseen. Näin hitaammille oppijoille on saatu enemmän aikaa oleellisimpien perustaitojen oppimiseen ja lahjakkaammat oppijat ovat saaneet enemmän aikaa vaikeimpien asioiden opiskeluun. Opetusmenetelmämme kehitystyöstä ja tuloksista voi lukea enemmän näillä internetsivuilla.

Opetuskokeilussamme havaitsimme heti ensimmäisistä oppitunneista alkaen Bloomin artikkelissa mainitun opiskelumotivaation huomattavan lisääntymisen ja positiivisen asennemuutoksen opiskelua kohtaan. Opetuskokeilun kehitystyö ja tutkimus sen vaikutuksesta oppimistuloksiin on vielä kesken. Kaikki tähän kokeiluun liittyvät tutkimustulokset julkaistaan osoitteessa www.maot.fi sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

(Artikkeli luettavissa kokonaisuudessaan ja lähdeviitteineen täältä)

Sulautuva opetus ja pienryhmäoppiminen matematiikan opetuksen menetelminä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Helsingin yliopiston graduntekijä Aurora Toivanen tekee vuoden 2012 aikana tutkimusta aiheesta sulautuva opetus ja pienryhmäoppiminen matematiikan opetuksen menetelminä. Tässä hän esittelee lyhyesti käsitteet pienryhmäoppiminen ja sulautuva opetus sekä niihin liittyviä olennaisimpia tutkimustuloksia (lue koko teksti lähdeviitteineen tästä).

Pienryhmäoppiminen

Termi pienryhmäoppiminen (engl. small-group learning ) kattaa kaikenlaiset opetusmenetelmät, joissa oppilaat sijoitetaan korkeintaan kymmenen hengen ryhmiin heidän oppimisensa tukemiseksi. Vaikka matematiikkaa pidetään usein aineena, jota opitaan eristyksissä muista ihmisistä, pienryhmäoppiminen on havaittu useissa tutkimuksissa hyödylliseksi menetelmäksi opiskella matematiikkaa (mm. Mullins et al., 2011; Springer et al., 1999; Gillies, 2004; Lou et al., 1996).

Pienryhmäoppimisen myönteisten vaikutusten uskotaan perustuvan ryhmäläisten keskusteluun, jossa oppilaiden on muutettava uskomuksensa tietoisiksi, organisoitava käsityksiään ja perusteltava ratkaisujaan, mikä tuo yksilön käsityksen heikkoudet ja vahvuudet helposti havaittaviksi sekä luo pohjaa muilta oppimiselle (Hakkarainen et al., 1999; von Wright et al., 2003). Kun oppilaat saavat apua toisiltaan, opettajalla on mahdollisuus keskittyä oppilaisiin, jotka tarvitsevat erityistä huomiota (Wilkinson ja Fung, 2002), sekä eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden mukaan (Lou et al., 1996). Lisäksi oppilailla on ryhmässä mahdollisuus kehittää yhteistyö- ja kommunikointitaitojaan (Lou et al., 1996).

Sulautuva opetus

Sulautuvalla opetuksella (engl. blended learning) tarkoitetaan lähiopetuksen ja tietokoneavusteisen opetuksen yhdistämistä. Martinlaakson lukion opetuskokeilussa tämä on toteutettu korvaamalla yhteiset teorialuennot opetusvideoilla, joita oppilaat voivat katsoa itsenäisesti internetin kautta. Opetusvideoiden hyvänä puolena pidetään niiden joustavuutta: oppilas voi aloittaa ja keskeyttää videon katselun valitsemallaan hetkellä, etsiä videosta tietyn kohdan tai katsoa saman kohdan uudestaan monta kertaa (Fill ja Ottewill, 2006). Lisäksi videoiden käyttäminen vapauttaa kontaktiopetusaikaa oppilaskeskeisemmille aktiviteeteille (O’Bannon et al., 2011). Luentojen korvaamisesta videoilla ei ole havaittu olevan haittaa oppimiselle (Heilesen, 2010). O’Bannon kollegoineen (2011) kuitenkin havaitsi, että opiskelijat mieluummin käyttivät videoita opiskelun lisämateriaalina kuin luentojen korvikkeena.