”Kokemukseni perusteella en ehkä luennoi enää koskaan.”
Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen akatemiatutkija Pekka Koskinen kokeili sokraattista vertaisohjaus eli peer instruction -menetelmää mekaniikan peruskurssilla. Tässä otteita hänen artikkelistaan (lue koko teksti täältä, artikkeli julkaistu myös Arkhimedes -lehdessä 3/2012).
Vaikka luennointi on tehokas tapa opettaa, se on tehoton tapa oppia – riippumatta siitä, ovatko luennot viihdyttäviä vai unettavia. Tutkimusten mukaan oppimista voitaisiin parantaa lisäämällä erityisesti oppilaiden välistä vuorovaikutusta. Peer instruction -luennoilla opiskelijoilta kysytään kysymyksiä, joihin he vastaavat sähköisesti esim. älypuhelimillaan ja joista he keskustelevat toistensa ja opettajan kanssa. Kyse ei ole tietovisasta, vaan oppilaiden omasta pohdinnasta, keskinäisestä vuorovaikutuksesta, suullisesta asian esittämisestä ja argumentoinnin rakentamisesta – omin sanoin. Luennointi on vähäistä ja luonteeltaan johdattelevaa. (Koskinen 2012)
Oppimistulokset yllättivät
Koskinen havaitsi luentojensa muuttuneen elävämmiksi, aidoiksi oppimistilaisuuksiksi. Palaute opiskelijoilta ja opettajilta oli rohkaisevaa, mutta vakuuttavinta oli kuitenkin nähdä oppimistulokset. Kuvassa 1 on pistejakaumat viidestä Koskisen pitämästä ensimmäisen mekaniikan kurssin loppukokeesta. Peer instruction -menetelmällä oppimistulokset paranivat merkittävästi!
Kuva 1. Peer instruction -menetelmä parantaa oppimistuloksia. (Koskinen 2012)
Huolet osoittautuivat turhiksi
Koskisen kokemuksien mukaan kynnys lopettaa luennointi oli suuri ja uusien toimintamallien rakentaminen vaativaa. Luennoista luopuminen vaati itseluottamusta ja vankkaa uskoa uuden menetelmän toimivuuteen. Ajan kuluessa ja rutiinien muodostuessa opettaminen alkoi kuitenkin tuntua jopa yksinkertaisemmalta kuin luennointi aiemmin.
Vertaiskeskusteluissa opiskelijat pääsivät käyttämään fysiikkaa monipuolisesti ja yllättävän laajasti. Aikaa oli riittävästi, kunhan hyväksyi asioiden esitetyn jo oppikirjassa: kaikkea ei tarvitse käydä läpi luennoilla. Lukemiseen kannustaminen on rakennettu menetelmän sisään, ja Koskisen mukaan opiskelijat käyttivät kirjaa jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. Lisäksi koevastauksissa näkyi aiempaa enemmän itsenäistä pohdintaa, luovuutta ja argumentointia. (Koskinen 2012)