”Enkä katsoisi alisuoriutumista vain tiedollisten taitojen näkökulmasta, vaan merkittävä osa oppilaistamme alisuoriutuu sosiaalisten taitojen, henkisten- ja psyykkisten taitojen, liikunnallisten taitojen, luovuuden, oma-aloitteisuuden, itsetuntemuksen yms. taitojen kehittymisessä.”

Eilen oli uutinen lohjalaisesta Kalle Kujanpäästä, joka kirjoitti 10 laudaturia kotikoulun ja iltalukion kautta. Hän kritisoi koulukulttuuriamme sekä heikompien että lahjakkaiden oppilaiden näkökulmasta.

Perinteiseen tasapäistävään opetuskulttuuriin verrattuna kotikoulun etuina ovat yksilöllisen etenemisen mahdollisuus ja mahdollisuus olla usein henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa opettajan kanssa. Kotikoulu on siis lähellä tuutoriopettamista.

Bloomin 1984 julkaisemassa laajassa tutkimuksessa selvisi, että 20 % oppilaista oppii kutakuinkin yhtä hyvin perinteisessä opetuksessa verrattuna tuutoriopettamiseen. Sen sijaan 80 % oppilaista alisuoriutuu perinteisessä opetuksessa. Enkä katsoisi alisuoriutumista vain tiedollisten taitojen näkökulmasta, vaan merkittävä osa oppilaistamme alisuoriutuu sosiaalisten taitojen, henkisten- ja psyykkisten taitojen, liikunnallisten taitojen, luovuuden, oma-aloitteisuuden, itsetuntemuksen yms. taitojen kehittymisessä. Se on valtavaa oppimispotentiaalin tuhlaamista ja aiheuttaa monenlaisia henkisiä ja inhimillisiä tragedioita, mikä tulee kansantaloudellemme kalliiksi sekä osaavan työvoiman puutteen että syrjäytymisen kautta.

Sosiaalisessa mediassa uutisesta käytiin laajaa keskustelua ja useat totesivat, että vain harvalla vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotiin pitämään kotikoulua, jolloin yksilöllinen oppiminen olisi vain harvojen etuoikeus. Olen erimieltä. Minusta yksilöllinen oppiminen on mahdollista saada kaikkien saataville, kunhan se saadaan ensin integroitua opetuskulttuuriimme.

Sosiaalisessa mediassa pohdittiin myös sitä, miten kotikoulu tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä. Todennäköisesti se tukee sitäkin hyvin, mutta koulujärjestelmämme erityisen suuri vahvuus onkin monipuolisessa ja monikulttuurisessa yhteisössä, ja tämä voimavara tulisi ottaa parempaan käyttöön yhteisöllisen oppimisen kautta.

Opetuskulttuurin muuttaminen kohti yksilöllisiä oppimispolkuja ja yhteisöllisiä toimintatapoja on minun missioni, ja olen iloinen nähdessäni, miten useat sadat opettajat ovat innokkaasti lähteneet mukaan tähän innovaatio ja kehitystyöhön. Facebookin Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus -ryhmässä on jo yli 3000 jäsentä, ja luku vain kasvaa.

Kohta pääsemme kevätjuhlien kautta ansaitulle kesälomalle rentoutumaan, mutta myös suunnittelemaan ja kehittelemään ensi syksyn opetuskokeiluita. Syksyä varten meillä onkin kehitteillä taas erittäin mielenkiintoisia juttuja, mutta niistä lisää myöhemmin. =)

Eduhakkeri Pekka Peura
www.eduhakkerit.fi

”Voisiko tyttöjen matemaattisen kiinnostuksen puute johtua nykyisistä opetuskäytänteistämme?”

Turun yliopiston opiskelija Bettiina Saari teki kandidaatin tutkielmansa aiheesta ”Yksilöllisen oppimisen opetusmalli alakoulun 2. luokan matematiikan opetuksessa”. Hänen kattava ja moniulotteinen tutkielmansa on luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Saaren tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yksilöllisen oppimisen opetusmallia käytännössä toteutetaan alakoulun matematiikan opetuksessa, ja millaisia työtapoja ja tehtäviä alakoulun 2. luokan matematiikan opetuksessa käytetään. Tavoitteena oli myös selvittää opettajan ja oppilaiden kokemuksia mallista. Alla on otteita tutkielman kiinnostavimmista kohdista.

Pitäisivätkö tytöt enemmän matematiikasta, jos opetuskäytänteemme olisivat toisenlaiset?

Saaren teoriakatsannossa todetaan aikaisemmista tutkimuksista, että

• ”Alakoulun alussa oppilaat suhtautuvat positiivisesti matematiikkaan ja omiin kykyihinsä. Peruskoulun aikana asenteet matematiikkaa ja omia taitoja kohtaan kuitenkin laskevat huomattavasti.”
• ”Kolmannen luokan jälkeen tyttöjen osuus taitavimpien osaajien joukossa laskee huomattavasti.”
• ”Poikien asenteet matematiikkaa kohtaan ovat myönteisempiä kuin tytöillä koko peruskoulun ajan.”

Tutkittuaan 2. luokkalaisten mieltymystä matematiikkaan yksilöllisen oppimisen malliin perustuvassa oppimisympäristössä Saari kuitenkin havaitsi, että tutkimusryhmän tytöt pitivät matematiikasta merkittävästi enemmän kuin pojat.

Saaren tutkimuksen otoskoko on tosin niin pieni (10 tyttöä, 11 poikaa), ettei havaintoa voi vielä yleistää isompaan joukkoon, mutta yksilöllisen oppimisen menetelmän vaikutusta tyttöjen asenteisiin ei ole aiemmin tutkittu. Tässä herää väistämättä kysymys, että voisiko tyttöjen matemaattisen kiinnostuksen puute johtua nykyisistä opetuskäytänteistämme?

Työkaluja sisäsyntyisen oppimismotivaation ylläpitoon

”[Tutkimuksen kohteena ollut] opettaja kertoo yksilöllistäneensä matematiikan opetustaan luettuaan Kari Uusikylän kirjan Lahjakkaiden opetus. Kirjassa lahjakkaat lapset kertovat koulukokemuksistaan: kuinka turhautuneita ja puutuneita he olivat koulunkäyntiin, ja kuinka opettajat olivat tappaneet heidän innostuksensa. Opettaja kertoo ajatelleensa tuolloin, että ”hui, mä en ainakaan halua olla tollanen hirmulisko”.”

Oppimismotivaatioon ja oppimistuloksiin positiivisesti vaikuttavia seikkoja on Saaren tutkimuksessa listattu useita:

• ”Oppilaiden välinen vuorovaikutus ja yhteistyö oppitunneilla vaikuttavat havaintojen mukaan myönteisesti matematiikan oppimistuloksiin. Omien ratkaisujen selittäminen muille parantaa merkittävästi sekä matematiikan osaamista että asenteita matematiikkaa kohtaan.”
• ”Opettaja, joka korostaa oppilaiden omaa ajattelua sekä ohjaa oppilaita asettamaan tavoitteita ja arvioimaan toimintaansa, vaikuttaa myönteisesti oppilaiden matematiikan osaamiseen.”
• ”Matematiikan oppimistuloksiin on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan asenteet matematiikkaa ja luottamus omia kykyjä kohtaan. Erityisesti luottamus omiin kykyihin on yhteydessä oppilaan osaamiseen.”
• ”Tutkimuksessaan Sahlberg ja Berry toteavat, että opettajat eivät pidä pienryhmätyöskentelyä hyödyllisenä matematiikan perustaitojen harjoittelussa. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu pienryhmissä oppiminen hyödylliseksi tavaksi opetella matematiikkaa.”
• ”Tärkeimmät syyt pienryhmätyöskentelyyn matematiikan tunnilla ovat opettajien mukaan tutkiminen, ongelmanratkaisu ja sosiaalisten taitojen kehittäminen.”

POPS 2014 huomioi yhteisön ja yksilön alaluokilta lähtien

Saaren tutkimuksessa on kattavasti avattu myös tulevia opetussuunnitelmia uusien opetuskäytänteiden osalta:

• ”Toisin kuin POPS 2004:ssa, on POPS 2014:ssa jo 1.–2. luokan matematiikan tavoitteissa mainittu sekä itsenäisesti että yhdessä työskentely.”
• ”Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa korostuvat myös POPS 2014:ssa painottuvat asiat, kuten oppimisen yhteisöllisyys, oppilaan itseohjautuvuus ja vastuu omasta oppimisestaan.”

• ”Mallissa opettaja antaa oppilaalle tilaa tehdä omaa opiskeluaan koskevia merkityksellisiä päätöksiä. Oppilas joutuu siis ottamaan itse vastuuta oppimisestaan, mikä mainitaankin uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa jo 1.–2. luokan oppilaiden tavoitteena.”
• ”Vuonna 2016 käyttöön tulevassa POPS:ssa mainitaan, että vuosiluokkiin sitoutumatonta opetusta voidaan soveltaa koko kouluun, joihinkin luokkiin tai oppilaisiin. Sen hyödyntämismahdollisuudet ovat opintojen keskeyttämisen ehkäisy ja lahjakkuuden tukeminen. Lisäksi vuosiluokkien 1–2 kohdalla mainitaan erikseen, että taitaville oppilaille annetaan mahdollisuus syventää 1.–2. luokkien matematiikan sisältöjen ymmärtämistä.”
• ”Vuosiluokilla 1–7 arviointi voi olla sanallista tai numeroarviointia. Sanallinen arviointi mahdollistaa palautteen antamisen oppilaan osaamistasosta, edistymisestä, vahvuuksista ja kehityskohteista. Oppilaat voivat osoittaa taitojaan esimerkiksi puhumalla, piirtämällä, välineiden tai kirjallisen työskentelyn avulla. (POPS 2014.) Matematiikan osaamista ei siis tarvitse mitata perinteisillä summatiivisilla kokeilla ja arvioida numeerisesti.”

Olet sitten hitaampi tai nopeampi oppija, olet ihmisenä arvokas

• ”Varsinkin opetusmetodin alkuaikoina opettaja ja oppilaat ovat käyneet useita yhteisiä keskusteluja siitä, onko etenemisnopeudella merkitystä:

”Sitte me käydään sitä aihepiiriä pitkään ja hartaasti, että onko se parempi matematiikassa, joka on sivulla 83, jos sillä on kaikki laskut oikein vai sit sivulla 23, silläkin on kaikki laskut oikein. Et kumpi on niinku parempi? Sit sitä pohditaan, et onks nopeampi parempi ku tarkka? Nopeaki voi olla tarkka, tosi tarkka, et sillä on kaikki ihan kuosissa. Tai sitte voi olla sellanen hidas, joka on todella tarkka. – – sitte päätettiin, että lopputulos oli keskustelulle se, et ei voi määritellä et onks se nopea parempi vai se tarkka.”

• ”Opettaja korostaa tällaisen arvokeskustelun merkitystä. Oppilaille täytyy osoittaa, että kaikki ovat erilaisia, mutta kuitenkin yhtä arvokkaita. Oppilaiden on hyvä ymmärtää, että kaikilla on oma, yhtä hyvä laskutahti, jotta matematiikan oppitunnista ei tule kilpailutilannetta.”

Saaren tutkimus lähdeviitteineen on luettavissa tästä linkistä. Lisätietoja opetusmenetelmästä käytännössä tai sen kehittämissuunnitelmista voi lukea tästä blogista tai tiedustella sähköpostilla: pekka.peura(at)maot.fi.