”Oli virkistävää, kiinnostavaa ja ajatuksia rakentavaa nähdä toisen opettajan opettavan samaa ryhmää, jonka kanssa itse työskenteli. Eteen tulevat ongelmatkin tuntuivat aina normaalia pienemmiltä, kun niitä oli ratkomassa kaksi ihmistä yhden sijaan.”

Teksti: Pekka Peura ja Meri-Maaria Kivekäs

Martinlaakson lukion 1. jaksossa kokeilimme opettaa yhdelle ykkösten ryhmälle ÄI1- ja MAY1-kurssit yhdistelmäkurssina kahden opettajan voimin. Yhdistelmäkurssia opiskeltiin 6 x 75 minuuttia viikossa kahdessa eri opetuspalkissa. Tässä tekstissä on kuvattu toimintamalliamme ja jaettu käyttämiämme materiaaleja, joita saa käyttää, muokata ja jakaa vapaasti (lisenssi CC0).

Kurssin suunnittelu ja oppimisen tavoitteet

Kurssin suunnittelu aloitettiin kirjaamalla itsellemme kurssin päätavoitteet, joiksi muodostui uuden OPS:n hengessä:

• Itseluottamuksen, itsetuntemuksen ja kyvykkyyden tunteen (motivaatio) lisääntyminen
• Omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen
• Kyky asettaa itselle omia oppimistavoitteita ja ottaa vastuuta niiden toteutumisesta
• Kyky oppia arvioimaan omaa työskentelyä ja oppimista sekä taitojen karttumista
• Sosiaalisten taitojen, ryhmässä toimimisen taitojen ja ryhmässä oppimisen taitojen kehittyminen

Punaisen langan kurssille muodostivat teemajaksot, joita oli kaiken kaikkiaan kolme kappaletta: elämänpolku, uutistoimisto ja nuoruus. Kukin jaksoista kesti noin kaksi viikkoa ja sisälsi erilaisia teemaan kytkeytyviä tehtäviä. Tulostimme jokaiseen teemaan liittyen luokan seinälle A3-kokoisen tiimien aikatauluseuranta-/itsearviointilomakkeen (elämänpolku, uutistoimisto, nuoruus), joka auttoi ryhmäläisiä rytmittämään omaa opiskeluaan.

Opiskelijat suunnittelivat itse oman työskentelynsä aikatauluttamista tiimeittäin ja näin ollen heillä oli useilla tunneilla mahdollisuus hyödyntää käytettävissä oleva aika parhaaksi katsomallaan tavalla joko äidinkieleen, matematiikkaan tai molempiin. Aina kun tiimi sai suoritettua jonkin osatehtävän (äidinkielen, matematiikan tai ryhmäytymistehtävän), he tekivät lyhyen tiimi-itsearvion ja merkitsivät sen lomakkeeseen (kuva).

Opiskelijatiimien muodostuminen ja valmentaminen

Kurssia opiskeltiin noin viiden henkilön ryhmissä (yht. 30 opiskelijaa), joissa työskenneltiin yhteisöllistä oppimista hyödyntäen. Tämä tarkoitti, että jokaisella yksilöllä saattoi olla omat henkilökohtaiset tavoitteet sisältöjen oppimisen suhteen, mutta he pystyivät tukeutumaan ryhmään tai opettajaan aina tarvittaessa.

Ensimmäisellä oppitunnilla panostimme pienryhmien ryhmäytymiseen ja turvallisuuden tunteen kehittymiseen toiminnallisilla harjoitteilla (treenikirjoittaminen sekä luottamuskeskustelu ja eVihko). Tutkimuksen mukaan psykologisen turvallisuuden tunne on erittäin oleellinen asia tiimien toimimisen kannalta, mihin opettajien pitäisi useammin kiinnittää huomiotaan.

Lisäksi usealla oppitunnilla pitkin kurssia pyrimme keskittymään positiivisen tunneilmapiirin muodostumiseen. Esimerkiksi ohjeistimme välillä tiimejä käymään viikkopalavereja siitä, mikä ryhmän toimimisessa on toiminut hyvin ja samalla pyrimme tukemaan heitä oman oppimisen aikatauluttamisessa.

Matematiikan sisältö ja työkalut

Matematiikassa jokainen opiskelija sai oman henkilökohtaisen oppimispäiväkirjansa, jonka avulla yksilöllinen eteneminen sisältöjen osalla oli mahdollista. Toimintamallista ja MAY1-kurssin materiaaleista kirjoitin aiemmin blogitekstin Itsesäätelyn ja itsearviointitaitojen kehittymistä tukevien työkalujen käyttö opetuksessa.

Äidinkielen sisältö ja työkalut

Myös äidinkielessä opiskelijoilla oli käytössä oppimispäiväkirja, josta he näkivät jo heti kurssin alkaessa kaikki jakson ajan tehtävät. Oppimispäiväkirjan tehtävät oli ryhmitelty teemajaksojen mukaan, jotta oman etenemisen aikatauluttaminen ja seuraaminen olisi helpompaa.

Opiskelualustana toimi Google Classroom: Sieltä löytyivät opetusmateriaalit, aineistot ja eVihkot. Sinne palautettiin tehtävät, ja siellä tapahtui myös niiden arviointi. Tehtäväkirjaa äidinkielessä ei ollut käytössä lainkaan, ainoastaan Jukolan Tekstioppi.

Palautettavat ja arvioitavat työt olivat tuttuja tehtävätyyppejä ÄI1-kurssin opetussuunnitelmasta: Ensimmäisessä teemajaksossa opiskelijat kirjoittivat yksin tai ryhmäkirjoittamisen menetelmää hyödyntäen (max. 3 henkilöä) referaatin. Toisessa teemajaksossa tiimit perustivat valitsemaansa mediaa (televisio, internet, radio, sanomalehti) hyödyntävän uutistoimiston, joka julkaisi omat uutisensa teemajakson viimeisellä tunnilla. Kolmannen teemajakson aikana tiimit kävivät Areenasta löytyvään podcastiin liittyvät keskustelut, jotka he äänittivät myös meidän opettajien kuultaviksi. Lisäksi kukin kirjoitti otsikkoesseen.

Jakson palautuspäivänä kukin kirjoitti vielä kirjallisuusesseen jakson aikana lukemastaan romaanista. Tiimit olivat valinneet itselleen yhteisesti luettavan teoksen, suunnitelleet oman lukuaikataulunsa ja tehneet kurssin aikana kirjaan liittyen kolme lukupassitehtävää, joissa tuotetut materiaalit he saivat pitää apuna kirjallisuusesseetä kirjoittaessaan. Koin tämän työtavan vähentäneen lukemiseen liittyvää tuskaa, sillä tiimit huolehtivat melko onnistuneesti itse siitä, että kaikki jäsenet pysyivät yhteisessä lukutahdissa.

Jo palautetun työn parantelu palautteen perusteella

Vaikka arvioitavat työt olivat hyvinkin perinteisiä, kahden opettajan kurssimuoto antoi normaalia enemmän liikkumatilaa kokeilla erilaisia arviointiin liittyviä menetelmiä. Esimerkiksi referaatissa opiskelijoilla oli mahdollisuus parannella työtään saadun palautteen perusteella, mikäli he eivät olleet tyytyväisiä suoritukseensa tai tekstistä saamaansa arvosanaan. Erityisesti tämä tuntui palvelevan sellaisia opiskelijoita, jotka olivat olettaneet osaavansa asiat paremmin kuin he todellisuudessa osasivat.

Moninkertainen palautteenanto oli minulle mahdollista kolmesta syystä: Ensinnäkin, työtapamme mahdollisti sen, että pystyin arvioimaan referaatteja opiskelijoiden työskennellessä. Toiseksi, ryhmäkirjoittamisen menetelmän ansiosta luettavia tekstejä oli määrällisesti normaalia vähemmän. Ja kolmanneksi, sanoin opiskelijoille etukäteen, että referaateissa en korjaa kieltä vaan annan siitä ainoastaan yleisen arvion. Keskityimme kielellisiin asioihin tarkemmin vasta esseissä.

Videoneuvottelutyökalun käyttö palautteen annossa

Esseiden arviointikokeilusta tuli erityisen mielenkiintoinen, sillä sairastuin influenssaan samaan aikaan, kun minun oli määrä käydä niihin liittyvät arviointikeskustelut opiskelijoiden kanssa. Avuksi otimme Googlen Hangouts-ohjelman. Pekka viritteli koululle tietokoneen ja avasi videoneuvotteluyhteyden, jonka välityksellä kävin arviointikeskustelut kotoa käsin yksi opiskelija kerrallaan.

Opiskelijat olivat valmistautuneet arviointikeskusteluun täyttämällä itsearviointilomakkeen. Arviointikeskustelun päätteeksi opiskelijat kertoivat, minkä arvosanan hän olisi esseestään halunnut ja minkä arvosanan hän siitä mielestään ansaitsisi. Tämän jälkeen kerroin hänelle, minkä arvosanan olin itse heidän esseilleen antanut, mutta lopullisen arvosanan opiskelija sai päättää itse. Useimmat päätyivät antamiemme arvosanojen keskiarvoon, mutta osa myös nosti tai laski arvosanaansa kuultuaan minun arvioni. Lopulliset arvosanat heittivät korkeintaan numeron verran suuntaan tai toiseen minun antamiini arvosanoihin nähden.

Opettajien kokemukset

Opettajan näkökulmasta tämä kurssimuoto toi ilahduttavaa vaihtelua arkeen. Kahden opettajan opetusmuoto antoi vapautta kokeilla, sillä usein olimme paikalla yhtä aikaa. Tämä tosin tarkoitti myös sitä, että teimme kenties hieman normaalia enemmän ajallista työtä kurssin eteen. Äidinkielen opettajan näkökulmasta tämä käytetty aika korvautui tosin sillä, että kotiin jäi paljon normaalia vähemmän tarkistettavaa.

Kahden opettajan luotsaama kurssi mahdollisti myös oman oppimisen: Oli virkistävää, kiinnostavaa ja ajatuksia rakentavaa nähdä toisen opettajan opettavan samaa ryhmää, jonka kanssa itse työskenteli. Eteen tulevat ongelmatkin tuntuivat aina normaalia pienemmiltä, kun niitä oli ratkomassa kaksi ihmistä yhden sijaan.

Myös yksittäisille, apua tarvitseville opiskelijoille ja opiskelijatiimeille jäi tavallista enemmän aikaa, etenkin niinä päivinä, kun opettajia oli paikalla kaksi. Ja vaikka meillä ei ollut toistemme sisällöllistä osaamista, huomasimme kuitenkin pystyvämme opettaa myös toistemme aineita – opettaminenhan on nimittäin paljolti myös sitä, että ohjaa opiskelijoita saatavilla olevan tiedon ääreen!

Tällainen kurssimuoto tosin edellyttää, että opettajaparin keskinäiset kemiat ja tavat työskennellä kohtaavat. Tällöin ei kulu ylimääräistä aikaa väärinymmärrysiin tai keskinäiseen kompromissien etsimiseen. Meille yhdessätyöskentely onneksi osoittautui hyvin vaivattomaksi ja mikä parasta: meillä oli hauskaa!