Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2012

Onnistumisen elämyksiä, osa 6! Parhaat oppimistulokset ikinä!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Nyt sähköpostiini tuli niin positiivinen palaute opetusmenetelmää käyttävältä opettajalta, että on pakko laittaa tuuletuskuva tähän! Palaute luettavissa alla.

Käytännössä on jo useampaan kertaan havaittu, että tämä opetusmenetelmä

  • parantaa oppimistuloksia
  • lisää opiskelumotivaatiota ja yhteisöllistä oppimista
  • lisää oppilaiden ja opettajien oppituntiviihtyvyyttä
  • vähentää opettajan kokonaistyömäärää

Ja kustannukset koululle ovat 0 euroa. (Lisätietoja voi kysellä allekirjoittaneelta: pekka.peura@eduvantaa.fi)

Opettajan palaute, FL Satu Sallinen, Tikkurilan lukio:

Kymppejä tuli MAA7 kurssilta enemmän kuin koskaan ikinä, ja kurssin yleisin arvosana oli 8. Siis kurssilta MAA7! Siis oikeesti! Aivan mahtavaa. Ja kokeessa myös näkyi selvästi, että oppilaat ymmärsivät mitä tekivät. 🙂 Ja nämä 2 ryhmää, mitä minulla oli, ovat aivan normiryhmiä normikoulussa!

Ja sitten se kolikon kääntöpuoli, joka löytyy aina; ne, jotka eivät hallinneet aiemman kurssin MAA2 asioita, olivat edelleen enemmän tai vähemmän pihalla, aivan kuten aikaisempinakin vuosina. Mutta erotuksena nyt se, että kun heidän ei tarvinnut edetä pikajunan vauhtia, niin he eivät tippuneet kärryiltä missään vaiheessa ja sentään ymmärsivät mistä kurssilla oli kyse. Ja kokeessakin he tiesivät mitä olisi pitänyt tehdä, eivät vain osaneet sitten toteuttaa, kun ne MAA2 taidot puuttuivat. Yhtään päätöntä tai lähes tyhjää paperia ei tullut. Eikä myöskään nelosten kasaa. Jes. Ja ohjaus käymään MAA2 uudestaan tuotti osan kohdalta tulosta 🙂

Aloitin myös MAA1 kurssin heti alkuun tällä tyylillä. Oppilaat olivat osa ihan ihmeissään peruskoulun jäljiltä, mutta tekivät kyllä kovasti töitä, ja se näkyi lopputuloksessa. Jälleen kerran selvästi parempi keskiarvo, kuin perinteisessä opetuksessa. Ja ne tyhjät ja päättömät vastauspaperit jäivät kokonaan pois.

Yhteenvetona: hyvin menee ja vanhaan ei todellakaan ole paluuta.

Tähän ei voi muuta todeta kuin: JES!

Onnistumisen elämyksiä, osa 5!

Julkaistu , kirjoittanut
5

”Suurin osa opiskelijoista on ehtinyt laskea tuntien aikana paljon enemmän tehtäviä kuin perinteisen opettajajohtoisen menetelmän aikana.”

Opetus.tv oppimisen tukena. Kuva: Sirpa Suontausta

Voionmaan lukion Sirpa Suontausta kokeili yhteisöllistä ja osallistavaa opetusta Flipped Classroom -menetelmää ja Opetus.tv:n oppimisvideoita hyödyntäen. Kokeilu tehtiin pitkän matematiikan MAA2-kurssilla. Tässä otteita hänen kokemuksistaan kokeilun alkuvaiheessa (lue Sirpan kokemuksista enemmän täältä).

Ensimmäinen viikko tällä menetelmällä on takana; sekä opettajan, että opiskelijoiden kokemukset ovat todella hyviä. Opiskelijat ovat tehneet ahkerasti töitä tunneilla. Mitään järjestyshäiriöitä ei ole ollut, vaan kaikki ovat keskittyneet matematiikkaan. Suurin osa opiskelijoista on ehtinyt laskea tuntien aikana paljon enemmän tehtäviä kuin perinteisen opettajajohtoisen menetelmän aikana. Opiskelijat myös neuvovat toisiaan paljon enemmän kuin aiemmin ja keskustelevat keskenään tehtävien ratkaisuista.

Menetelmä tuntuu sopivan hyvin varsinkin hyville opiskelijoille, jotka ovat nyt saaneet edetä omassa tahdissaan, eikä heidän ole tarvinnut odotella, että opettaja lopettaa opettamisensa ennen kuin pääsevät käsiksi tehtäviin. Osa opiskelijoista ei selvästikään luota siihen, että he voivat oppia asioita ilman, että opettaja selittää ne heille ja kaipaavat perinteistä opetusta. Osa opiskelijoista varmaankin haluaisi perinteistä opetusta, koska heille olisi paljon helpompaa vain kuunnella passiivisena opettajan opetusta. Tässä menetelmässä joutuu itse tekemään paljon töitä oppimisen eteen.

Opettajajohtoisesta opetuksesta luopuminen

Useat opettajat eri puolilla Suomea, jotka ovat lopettaneet opettajajohtoisen opetuksen ja siirtyneet yhteisölliseen ja osallistavaan opetukseen, ovat havainneet oppilaiden motivaation ja vertaisoppimisen lisääntyneen merkittävästi (Onnistumisen elämyksiä!). Tämä riippumatta siitä, käytetäänkö oppimisvälineinä pelkästään kynää ja paperia vai onko kaikilla oppilailla käytössään henkilökohtaiset tablet-laitteet tai tietokoneet. Opettajat ovat myös todenneet, että he edottomasti jatkavat uudella opetusmenetelmällä.

Myös vuosikymmeniä sitten tehdyt tieteelliset tutkimukset tukevat opettajien tekemiä havaintoja (esim. Bloom, 1984). Olisiko yliopistojen opettajankoulutuslaitosten jo aika havahtua tähän ja uudistettava opettajankoulutustaan?

”Nyt, kun silmäni ovat viimein avautuneet, paluuta vanhaan ei enää ole!” -Helsinkiläisen opettajan huudahdus

Onneksi Helsingin yliopiston matematiikan laitokselta alkaa näkymään pieniä valonpilkahduksia: Kisälliopetus tarjoaa uuden oppimistavan matematiikan opetukseen.

Onnistumisen elämyksiä, osa 4!

Julkaistu , kirjoittanut
2

”Valtaosa oppilaista on selkeästi innostunut itsenäisestä työskentelystä ja pienryhmätyöskentelystä ja tulokset ovat olleet kokonaisuutena erinomaisia”

Ressun lukion Mika Spåra kokeili yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää syksyllä 2012 MAA1-kurssilla. Tässä hänen kokemuksistaan:

Olin varovaisesti kokeillut luennoimisesta luopumista ja oppilaiden puskemista itseopiskelun pariin syksyllä 2011 ja tulokset olivat polarisoivia. Hyvät oppivat paremmin ja heikoilla oli enemmän vaikeuksia. Tulkitsisin, että tuolloin ohjeistukseni oli puutteellista, jonka seurauksena heikomman eivät tajunneet jutun ideaa, eli eivät ymmärtäneet, että nyt heidän tulee itse tehdä töitä. Loppuvuoden opetin perinteisesti.

Kesän kypsyttelin ajatusta ja aloitin vuoden uudella menetelmällä MAA1-kurssilla. Tein tehtävälistan ja tein etenemisen tueksi ohjeellisen aikataulun. Panostin ensimmäisellä tunnilla menetelmän selittämiseen ja tein selväksi, että vastuu opiskelusta on oppilaalla.

Tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia. Valtaosa oppilaista on selkeästi innostunut itsenäisestä työskentelystä ja pienryhmätyöskentelystä ja tulokset ovat olleet kokonaisuutena erinomaisia.

Olen myös kohdannut voimakasta vastustusta muutaman oppilaan ja yhden vanhemman suunnasta. Näissä tapauksissa olen tulkinnut, että ongelmana on tuntimuistiinpanojen ja esimerkkien puuttuminen. Kyseessä olevat oppilaat ilmeisesti haluavat, että kirjan asia pureskellaan helposti ”omaksuttavaan” muotoon ja että kaikista ”tärkeistä” asioista on opettajan tekemä esimerkki. Ymmärrän hyvin tuskan, koska kyseiset oppilaat ovat olleet peruskoulussa kiitettäviä opiskelijoita, joiden opiskelu on ilmeisesti perustunut edellä mainitsemiini tapoihin. Onneksi lukiomme on iso ja heillä on jatkossa mahdollisuus valita opettaja, joka käyttää perinteisempiä menetelmiä.

Jatkan samoilla linjoilla ehdottomasti eteenpäin. Seuraavassa jaksossa käytän menetelmää kaikilla kursseillani, MAA2, MAB5 ja MAB7. Minua erityisesti viehättää tässä menetelmässä se, että se vie pohjaa mallioppimiselta ja ulkoa opettelulta, joita olen meillä havainnut. Peruskoulun kiitettävien matematiikan numeroiden takana on selkeästi kahdenlaisia oppilaita. Niitä jotka ovat ymmärtäneet ja osaavat asiat kunnolla ja niitä, joiden muistikapasiteetti on riittänyt pienten koealueiden ulkoa opetteluun ja pinnalliseen oppimiseen.