Olen käyttänyt yksilöllistä oppimista huomioivaa menetelmää jo vuodesta 1997. Päätöstäni ryhtyä tämmöiseen rohkaisi silloinen esimieheni. Suuret ja lämpimät kiitokset hänelle, sillä olen yhä samalla tiellä – uteliaana, rohkeana ja kokeilevana opettajana.
TEKSTI: Jutun on kirjoittanut eräs alakoulun opettaja, joka ei halua nimeään julki.
Vinkkejä valmisteluun
- Tilaa kirjasarja, missä lisä- ja kotitehtävät ovat opetettavan asian perässä. (Ei kirjan takana, sillä pienen oppilaan on vaikea selata kirjaa edestakaisin ja tämä järjestely auttaa opettajaa hahmottamaan paremmin, missä kohtaa kukin oppilas on menossa.)
- Laadi luokan seinälle taulukko, missä on oppikirjan sivunumerot. Kun oppilas saavuttaa tuon merkitsemäsi sivun (sillä sivulla on uusi opetettava asia), hän merkkaa nimensä ruutuun. Oppilas ei saa edetä ilman lupaasi. Sinä joko ohjaat hänet eteenpäin tai odotat, että siihen samaan ruutuun tulee pari muuta ja ohjaat heidät ryhmänä eteenpäin.
- Opetus tapahtuu joko pienessä ryhmässä tai yksilöllisesti, riippuu luokasta.
- Koe pidetään, kun viimeinenkin on selviytynyt koealueesta.
Tunnin kulku
- Oppilaat saavat laskea eteenpäin kukin omaan tahtiinsa. Jos joku on ns. ”jumissa”, (lapset käyttävät tätä ilmaisua, kun he ovat tulleet uuden opetettavan asian kohdalle, enkä ole ehtinyt neuvoa heitä eteenpäin) hän auttaa ja neuvoo muita, sillä aikaa, kun minä avustan toisia. Oppiminen on siis myös sosiaalinen tapahtuma.
- Jokainen oppilas yksitellen näyttää minulle missä on menossa, mitkä olivat kotitehtävät ja sitten neuvon hänet eteenpäin. Samalla hän valitsee itse kotitehtävänsä (vähintään 1 sivu, enemmänkin saa ottaa).
- Kun koko luokka on töissä, siirryn niiden viereen, jotka tarvitsevat minua eniten.
- Luokan perällä on kolme tarkistuskirjaa (olen neuvonut, miten sitä käytetään). Kun oppilas on laskenut yhden sivun, hän käy tarkistuspisteellä ja laittaa leiman, mikäli tehtävät olivat oikein. Jos tehtävissä oli virheitä, hän siirtyy omalle paikalle korjaamaan ne ja tarkistaa tehtävät uudelleen.
Hienoa
- Jokainen oppilas saa yksilö- ja/tai pienryhmäopetusta siitä aiheesta ja sillä tasolla, mikä tukee juuri hänen oppimistaan.
- Oppilaiden työskentelymotivaatio nousee.
- Taitavat ja lahjakkaat välttyvät junnaamiselta ja pääsevät joustavasti eteenpäin uusien haasteiden kimppuun.
- Apua tarvitsevat saavat lähes kaiken aikani.
- Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä.
- Koen opetuksen mielekkäänä.
- Matematiikka on ollut yksi suosikkiaineista ja taso on parempi kuin perinteisellä opettajajohtoisella opetustyylillä.
Huonoa
- Menetelmä herättää ihmetystä: ”Noin ei voi oppia!”
- Aiheesta ei voi keskustella muutoin kuin samalla tavalla toimivan kanssa.
- Jos et saa tilata tarvitsemiasi kirjoja, menetelmä hankaloituu.
- Työtä on, mutta siitä selviää kyllä. Tulokset rohkaisevat jatkamaan.
- Jos en opeta lasta kuudennelle luokalle asti, siirtymä toisen opettajan luokalle voi olla hankalaa. Pahimmassa tapauksessa oppilas joutuu tahkoamaan uudestaan samoja asioita, mutta eri kirjasta (joskus jopa samasta kirjasta)!
Apua
Jos sinulla on esimies, joka omaa laajoja näkemyksiä opetuksesta ja oppimisesta, voit olla varma, että hän seisoo tukenasi. Vanhaan malliin voi aina palata, mikäli tämä ei ollutkaan sinun juttusi. Kirjattomanakin tätä olisi mahdollisuus toteuttaa. Itse koen, että kirjasta on suuri apu, koska se seuraa opetussuunnitelmaa ja tehtävät harjoitteineen ovat siinä valmiina. Jos kirjan mukaan aiheita opetan, en tee mitään väärää, eikä heikoinkaan oppilas jää mistään paitsi.
Voisivatko tällaista opetusta järjestävät opettajat kokoontua ja jakaa kokemuksia?
– Nimim. ”Matematiikan opetuksesta nauttiva ei matemaatikko”
(Tekstin kirjoittaja ei halua nimeään julki. Syy: ”Mietin pitkään ja hartaasti esiintyäkö omalla nimellä vai ei. Älä laita nimeäni, vastustus on vielä kovin suurta tällaiselle. En pelkää vanhempia vaan kollegoitani – surullista, mutta näin on.” Jos haluat lisätietoja, voit ottaa yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi)
Päivitysilmoitus: Blogeja ja wikeja | Pearltrees
Päivitysilmoitus: annukka9 | Pearltrees
Päivitysilmoitus: Oppimisen into tapetaan koulussa | Matematiikan opetuksen tulevaisuus
Perustuuko tämä opetustapa siihen, että oppilaat lähinnä täyttävät oppikirjaa sivu sivun perään ja käyvät katsomassa oikeat vastaukset vastauskirjasta?
Itse toivoisin, että matematiikan opetus ei olisi kenellekään pelkästään oppikirjan täyttöä ja kevyttä (vaikkakin osittain yksilöllistä) open ohjausta tähän, vaan ihan jotain muuta.
Tasapäistäminen on henkistä väkivaltaa, ja sen selkeä seuraus on se, että into tehdä mitään kuolee. Jos mennään tasatahtia heikoimman mukaan, kaikista tulee heikoimpia.
Tämä kirjoitus kuulostaa matematiikan opetukselta sellaisena kuin se pitäisikin olla. Kultakin edellytetään edellytystensä mukaan; kullekin tarjotaan valmiuksiensa mukaan. Muuten mennään kuin sanottaisiin jääkiekkojoukkueelle että älä sinä Teemu lauo enää maaleja kun olet tehnyt niitä enemmän kuin muut. Ei meistä kukaan ole samanlainen kuin muut, ja miksi pitäisikään olla?
Antaa auroperhosen olla auroraperhonen ja suruvaipan olla suruvaippa. Tärkeintä on, että levittää siipensä.
Anni, ei tarkoita todellakaan, vaan:
Tämä tarkoittaa opettajan halua innostaa ja eriyttää.
Lahjakkaat ja oppimisvaikeuksista kärsivät saavat tasoistaan opetusta. Huom! Myös ennakointi on tässä menetelmässä mahdollista.
Ope muuttuu ”Tiedon kaatajasta”ohjaajaksi
Kannattaa miettiä myös seuraavaa: Ketä palvelee samalla sivulla oleminen (opettaja/oppilas)?
Tämä malli kysyy vahvaa tahtoa; kaaottisuuden sietoa, epätietoisuutta, arvostelua, ankaraakin kritiikkiä, pedgogista suunnittelukykyä jne.
Tätä tehdään myös joka tunti:
-tekemättömiä/väliin jääneitä kirjan tehtäviä
-pelataan tietokoneella esim.
*http://www.lukimat.fi/
*www.10monkeys
*sanomapro.fi/verkkotehtävät
*netissä on paljon ilmaisia pelejä
-pelaa hyllyssä olevia matikkapelejä kaverin kanssa
-tekee lisävihkoa
-auttaa ja neuvoo muita
HUOM! Ensin kysytään kaverilta apua, jos kaveri ei osaa neuvoa, sitten opettajalta (sosiaalisuus, matematiikan kieli/keskustelu, termit ym.)
Mielettömän mukavaa matematiikkaa myös Sinulle ja oppilaillesi!
Päivitysilmoitus: Yksilöllinen oppiminen on mahdollista my&o...
Hei, olen lukenut blogiasi ja miettinyt tällaisen menetelmän kokeilemista. Pari kysymystä olisi. Meillä on kirjana Tuhattaituri, jossa lisätehtävät ja kotitehtävät ovat heti opetettavan asian perässä. Oletko tehnyt niin, että jokainen oppilas laskee myös koti ja lisätehtävät, eli ei etene seuraavaan asiaan, ennen kuin kaikki kyseisen aiheen tehtävät on tehty?
Lisäksi kirjoitat: ”Laadi luokan seinälle taulukko, missä on oppikirjan sivunumerot. Kun oppilas saavuttaa tuon merkitsemäsi sivun (sillä sivulla on uusi opetettava asia), hän merkkaa nimensä ruutuun. ”
Tarkoittaako tämä sitä, että jokainen uusi kappale on uusi opetettava asia. Eli esimerkiksi jakolaskut-aihe jakaantuu moneen eri kappaleeseen, niin laitatko jokaisen kappaleen sivunumerot taulukkoon?
Haluaisin kovasti kokeilla tätä menetelmää, mutta vähän hirvittää se, kuinka saa pidettyä hommat niin sanotusti hanskassa. Etteivät oppilaat juoksisi kirjaa eteenpäin ja menisi sieltä mistä aita matalin, ts. tarkastavat esim. huolimattomasti kotitehtävät.
Hei!
Itse pystyn vastaamaan lukioikäisten osalta. Eli emme teetä kaikkia kirjan tehtäviä, vaan sen verran, että oppilaalla on tuntemus, että hän ymmärtää asian. Se miten ymmärryksen kokemus syntyy, on hankalampia asia ja kokemus on usein väärä, mutta sitä on hyvä harjoitella, jotta se kehittyisi. Me käytämme itsearviointia paljon tämän ymmärryksen kehittymiseksi.
Ne oppilaat, joilla on heikompi matemaattinen osaaminen, saattavat tosiaan edetä liian nopeasti aiheesta toiseen, ja siinä opettaja pääseekin käyttämään ammattitaitoaan, kun hän yrittää havainnoida liian nopeasti eteneviä ja ohjatessaan heitä harjoittelemaan ”oikeita” asioita. Ei ole helppoa, mutta vähitellen se osaaminen kehittyy oppilailla ja ammattitaito opettajalla.