”Suurin ajatustavan muutos itselleni oli tuoda opettamiseen läpinäkyvyyttä ja ennakointia. Oppilaan ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa siihen, että hän yrittää arvailla minun ajatuksiani ja mitä minä ehkä kysyn läksynä tai kokeessa.”

Teksti: Satu Harjunen

Oppimisen esteiden poistamista

Olen kieltenopettaja ja erityisopettaja. Työskentelen Joutsenon koulussa ja lukiossa Lappeenrannassa. Viime vuosina on usein tuntunut siltä, että osa oppilaista ikään kuin sanoutuu irti koulun tarjoamasta opetuksesta. Koulun käytänteillä voidaan joko poistaa oppimisen esteitä tai rakentaa niitä.

Vieraissa kielissä ajatus kielen eri osa-alueiden harjoittelemisesta ja testaamisesta on tehokkaan kuuloista ja hyväntahtoista. Sirpaleisuus ja tietyn ajan varaaminen yhden taitoalueen harjoittamiselle jättää kuitenkin monelle keskitasoiselle ja sitä heikommalle oppilaalle tunteen, ettei osaa kieltä juuri yhtään. Tämä voi tapahtua varsin hyvän ja ahkeran opintojakson päätteeksi esim. kokeessa. Silloin usein testataan luetun ymmärtämistä, kielioppia, kirjoittamista, sanaston muistamista, kuullun ymmärtämistä ja oikeinkirjoitusta hyvin tiiviissä paketissa. On selvää, että matala mieliala heikosta tuloksesta ei kannusta jatkamaan ponnistelua oman oppimisensa hyväksi.

Miten voin poistaa oppimista estäviä käytänteitä? Miten voin antaa oppimista kokonaisvaltaisesti oppilaan haltuun? Mikä tuntuisi sekä minun että oppilaan ajan hyödyntämiseltä? Näitä ajatuksia risteili mielessäni, kun tutustuin Pekka Peuran kirjoituksiin yksilöllisestä matematiikan opiskelusta. Pekan ajatukset kannustivat itseäni vielä konkreettisempiin muutoksiin kielten tunneilla.

Mitä aloin tehdä toisin?

Halusin häivyttää omaa rooliani oppilaan ja hänen oppimisensa väliltä. Aloin ensin pyytää ns. näyttöjä perinteisten kokeiden sijaan. Näyttöihin saa valmistautua vieraskielisen materiaalin, eri menetelmien ja oman osaamistason kautta. Se on koko opetuksen ydin.

Minä opettajana voin näyttää ns. “kokeen”, eli osaamisen näytössä vaaditut asiat heti opintojakson alussa (linkki: 9.lk:n näyttökoe, jonka voi näyttää oppilaille etukäteen), sillä se on vain oppillaan etu, jos hän motivoituu harjoittelemaan juuri “kokeessa” kysyttyä tien neuvomista tai omasta koulusta kertomista useilla eri tavoilla.

Itsearviointi on ollut keskeinen osa näitä näyttöjä, ja sitä mallinnan oppilaille (itsearviointilomakeen näkee kokonaisuudessaan yllä olevasta näyttökoe-linkistä).

Joka tunnilla minun tehtäväni on muotoilla päivän aihe siten, että oppilas on lopulta käyttänyt kohdekieltä todenmukaisessa tilanteessa. Sen lisäksi oppisisältö on OPS:in tavoitteiden mukainen (linkki: esimerkki yhden oppitunnin tuntisuunnitelmasta).

Mikä on muuttunut?

Oppilaat tutkivat vieraskielistä tekstiä ja kielioppia sen takia, että voivat käyttää sitä tunnin aikana johonkin omaan vieraalla kielellä tehtyyn tuotokseensa. Sanastoa jaotellaan heti sen mukaan, mikä tuntuu helpolta / vaativalta. Suomeksi ei kirjoiteta mitään.

Työkirjan tehtävistä parhaimmiksi ovat osoittautuneet ne, jotka aiemmin olisin hypännyt yli liian vaikeina tai liikaa aikaa vievinä. Perinteiset kirjan sanastotehtävät olen korvannut lähes kokonaan omien lauseiden tekemisellä. Apuna voi olla esimerkiksi kuva tai miellekartta kirjan tekstistä. Tuntityön punainen lanka on se, että epävarmuutta kielen opiskelussa on opeteltava sietämään ja että pienet virheet harvoin raunioittavat koko viestin.

Suurin ajatustavan muutos itselleni oli tuoda opettamiseen läpinäkyvyyttä ja ennakointia. Oppilaan ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa siihen, että hän yrittää arvailla minun ajatuksiani ja mitä minä ehkä kysyn läksynä tai kokeessa. Esim. hänen ei tarvitse arvailla, mitä sanoja, mitä rakenteita, millaisia käännöslauseita tai millaisia kielioppeja ehkä kysyn annetusta lukualueesta. Hän voi itse valmistautua näyttökokeeseen keräämällä sanaston ja rakenteen, joilla aikoo näyttää osaamistaan, sekä harjoittelemalla niitä etukäteen itselleen parhaalla tavalla.

Huomioita

Hyvä oppilas voi edetä vaativaan kielenkäyttöön joka tunti. Heikommat oppilaat ovat ylittäneet itsensä jatkuvasti. Huomaan, että aiemmin he ovat päätyneet tekemään melko mekaanisia tehtävätyyppejä. Nyt he kaikki ovat tuottaneet edes vähän kohdekielellä tekstiä, jolla tulisi toimeenkin oikeassa tilanteessa.

Oppiaineen vastustusta ja laiskottelua on vähemmän. Työkirja jää usein hyvin vähälle käytölle. Kielioppia olen siis pitänyt mukana sen verran kuin se luontevasti on ollut tarpeen, Pääsääntöisesti tulokset ja mielekkyys tuntuvat olevan nousussa. Mikä mukavinta, itselläni on innostunut ja helpottunut olo. Voin olla oppimisen ohjaaja, ja kuormaa kiskoo itse oppilas. Tämä tuntuu erittäin oikealta tieltä.

(Lisätietoja: satu.harjunen (at) lappeenranta.fi tai pekka.peura (at) maot.fi)

Nämä muutokset voidaan ottaa käyttöön heti ilman mitään erityistä opettajien kouluttamista tai koulun hallinnollisia muutoksia. Ne sopivat kaikille luokka-asteille ja kaikkiin koulujärjestelmiin.

Miksi tarvitsemme muutosta nykyiseen opetuskulttuuriin?

Kuva: kidsbiology.com

Nykykoulujärjestelmä sisältää toimintamalleja, jotka johtavat oppilaiden sisäisen liekin hiipumiseen. Faktaa:

1. ”Useimmilla maailman koulujärjestelmillä on yksi yhteinen piirre. Se on se, että oppilaiden mielenkiinto koulua ja opiskelua kohtaan laskee mitä pidempään he koulua käyvät.” Pasi Sahlbergin blogi
2. Suomalaisten 8.-luokkalaisten opiskelumotivaatio ja opiskeluun sitoutumisen on tutkimusten mukaan koko vertailuryhmän heikoimmasta päästä. TIMSS 2011 -tutkimus
3. Aikataulutetussa perinteisessä opetuksessa 80 % oppilaista alisuoriutuu. Bloom (1984)
4. ”Kouluissa — ihmisyys syrjäytetään, koska koulu on liiaksi ’arvosana- ja kurssitehdas’.” Matti Tanelin väitöstutkimus (2012)
5. Arviointivimma pohjautuu kapeaan ihmiskuvaan ja se jähmettää ihmisten toiminnan. Jarmo Manner, psykologinen pääoma -blogi

Muutos on tarpeellinen, mutta se myös mahdollistaisi ihmiselle luonnollisempien toimintamallien käyttöönoton. Nykykoulujärjestelmässä käytetään valtavasti aikaa ja energiaa siihen, että monipuolisen mielikuvituksen ja uteliaisuuden omaavia ihmisiä yritetään hallita ja hillitä. Oppilaita puserretaan väkisin yhtenäiseen muottiin suorittamaan ennalta päätettyjä rutiineja ennalta sovitussa aikataulussa, mikä passivoi ihmisen mielikuvitusta, luovuutta ja oma-aloitteisuutta sekä vähentää innostusta.

Jos poistamme ulkoisen pakon, annamme tilaa sisäiselle motivaatiolle. Jos luotamme ihmisen luontaiseen uteliaisuuteen ja avaamme lannistavat kahleet, ihminen aktivoituu.

Peruskoulu: luokkatasoista osaamistasoihin

Pienellä ajatustason muutoksella voisimme yksinkertaistaa toimintamallejamme ja samalla tehdä niistä luonnollisempia. Esimerkiksi peruskoulussa voisimme siirtyä luokkataso-ajattelusta osaamistaso-ajatteluun.

Sen sijaan, että alakoulun matematiikka sisältäisi aikaan sidotut 1. luokan matematiikan sisällöt ja taidot, 2. luokan matematiikan sisällöt ja taidot, jne., voisimme muuttaa ajatteluamme siten, että meillä olisikin osaamistason 1 tiedot ja taidot, osaamistason 2 tiedot ja taidot, jne. Siirtyminen osaamistasolta toiselle ei tapahtuisikaan joululaulujen ja suvivirren rytmittäessä oppimisen liukuhihnalla tahtipuikkoa tuijottavia oppilaita vaan jokaisen oppilaan todellisten tietojen ja taitojen sekä luontaisen omaksumiskyvyn mukaan. Oppilaat voisivat edelleen opiskella oman ikäryhmänsä sosiaalisessa vaikutuspiirissä, vaikka heidän henkilökohtaiset tiedot karttuisivatkin keskenään hieman eri tahtiin (kuten esim. taito- ja taideaineiden kohdalla jo nykyään luonnollisesti tapahtuu).

Opetusmateriaalit osaamistaso-ajattelun mukaiselle opetukselle olisivat jo olemassa, sillä kaikki nykyiset materiaalit sopisivat tähän sellaisenaan. Alakoulun matematiikan kirjat on ”vuositasolla” usein jaettu kahteen osaan (syksy ja kevät). Ainoa asia, mitä opettajan tarvitsisi tehdä, olisi vetää yli sana ”syksy” ja kirjoittaa tilalle ”osa 1”. Kun oppilas olisi omassa luonnollisessa oppimistahdissaan oppinut kyseisen oppikirjan rajaamat sisällöt, voisi opettaja antaa hänelle 1. luokan oppikirjan, jossa sana ”kevät” on korvattu sanalla ”osa 2”. Kun oppilas saavuttaisi matematiikassa (tai missä tahansa oppiaineessa!) osaamistason 1, voisi hän alkaa harjoittelemaan osaamistason 2 tietoja ja taitoja iästään riippumatta.

Tämä pieni mutta konkreettinen muutos olisi mielestäni oleellinen, jotta kurjistamisen kierre matematiikan opetuksessa saataisiin katkeamaan ja oppimisen mielekkyys ja innokkuus säilymään lapsen tasolla läpi koulun. Hyvänä esimerkkinä tähän on eräs 5. luokkalainen tyttö, jolle annettiin lupa ja mahdollisuus oppia matematiikkaa omalla luontaisella oppimisnopeudellaan. 5. luokan syksyllä hän suoritti osaamistasot 5 ja 6 (eli 5. ja 6. luokan oppisisällöt), ja 5. luokan kevään aikana hän suoritti osaamistasot 7, 8 ja 9 (eli koko yläkoulun matematiikan). Valtakunnallisesta 9. lk:n kokeesta hän sai 54/60 pistettä ollen koulunsa 3. paras (lisätietoja tapauksesta täältä). Hän ei varmastikaan ole mitenkään ainutlaatuinen tässä asiassa, vaan meillä on jokaisessa ikäryhmässä tuhansia lapsia, jotka pudotetaan kyydistä tai joiden oppimista jarrutetaan jatkuvasti ja systemaattisesti.

Lisäksi, jos siirtyisimme valtakunnallisesti osaamistaso-ajatteluun ja emme edes pyrkisi siihen, että kaikki omaisivat saman osaamistason saman ikäisinä (ainakaan musiikin ja kuvataiteen opettajat eivät tätä vaadi), ei oppilaiden tarvitsisi tuntea häpeää erilaisuudestaan. Eikö lapsille tulisi opettaa, että on täysin normaalia olla erilainen sen sijaan, että heistä yritetään tehdä toistensa klooneja?

On olemassa ala- ja yläkoulun opettajia, jotka ovat opettaneet osaamistasoa myötäilevällä opetusmallilla jo pidemmän aikaa. Heidän kokemustensa mukaan tämä sopii erittäin hyvin nykyiseen peruskoulujärjestelmäämme. Lisätietoja voi lukea mm. näistä linkeistä:

• Koko yläkoulun matematiikka omaan tahtiin – kokemuksia viiden kuukauden jälkeen
• Koko yläkoulun matematiikka omaan tahtiin – kokemuksia vuoden jälkeen
• Yksilöllisen oppimisen malli alakoulussa
• Yksilöllinen oppiminen alakoulussa – käyttöopas opetusjärjestelyistä

Lukio: opetuskokeilu, jonka tarkoituksena on käynnistää opetuskulttuurin vallankumous

Kolme vuotta yksilöllisen oppimisen opetusmallin käyttöönoton jälkeen on todettava, että se ei edelleenkään toimi lukiotasolla niin hyvin, kuin mihin sillä on potentiaalia. Suurin syy toimimattomuuteen tuntuu olevan kurssien jaksollisuus ja koeviikot, jotka katkaisevat hyvin käynnistyneen opiskelun useimmille opiskelijoille epäsopivaan aikaan. Lisäksi lähestyvä kurssikoe aiheuttaa monille tarpeetonta ahdistusta ja stressiä, mikä häiritsee oppimista ja tasapainoiseksi sekä hyvän itsetunnon omaavaksi ihmiseksi kasvamista.

Aloitimme neljännen jakson alussa MAA4-kurssilla opetuskokeilun, joka pohjautuu voimakkaasti mastery learning -menetelmään ja oppimista ja ihmisyyttä tukevaan arviointikäytäntöön. Opiskelijoille esiteltiin opiskelun käytänteitä ensimmäisellä oppitunnilla alla olevan diasarjan avulla, minkä jälkeen ryhdyttiin heti töihin. Opiskelijat ottivat uudet käytänteet erittäin hyvin vastaan ja se, että matematiikassa ei enää olisikaan kurssikokeita, ei vaikuttanut heikentävän kenenkään opiskeluinnokkuutta. Kurssikokeita voidaan toki jatkossakin järjestää, mutta vain tarkoituksenmukaisesti harjoitusmielessä, ei arviointimielessä.

Opetuskokeilussa MAA4-kurssi on jaettu 5 osioon, ja jokaisen osion lopussa on itsearviointiin perustuva nettitesti (ks. diasarja). Nettitesti on toteutettu Fronterin testityökalulla, mutta siihen voi käyttää muitakin vaihtoehtoisia testityökaluja. Itsearviointia käytetään siksi, että sen avulla pyritään vahvistamaan matematiikan oppimisen lisäksi opiskelijoiden itsetuntemusta sekä harjaannuttamaan heitä arvioimaan omien opiskelutottumustensa tehokkuutta (arviointi on Bloomin taksonomiassa korkeamman tason osaamista). Itsearvioinnin käyttämisellä varmistutaan myös siitä, että opettajan työmäärä ei nouse kohtuuttoman suureksi, vaan opiskelijat itse tekevät työtä oman oppimisensa eteen.

Opiskelijoilla on liimattuna vihkoihinsa A5-kokoinen tehtävälista-oppimispolku-oppimispäiväkirja (ks. diasarja tai lataa se itsellesi tästä linkistä), joka pääasiallisesti ohjaa heidän toimintaansa. He itse merkitsevät tehtävälistaan tekemänsä tehtävät sekä välitestien tulokset. Autonomian tunne ja oppimisen omistajuus säilyvät opiskelijoilla, eikä opettajan tarvitse jatkuvasti käydä tietokoneella tarkistamassa testituloksia. Opettaja pystyy seuraamaan jokaisen opiskelijan yksilöllistä etenemistä ja välitesteissä pärjäämistä suoraan opiskelijan vihkosta samalla, kun opettaja antaa hänelle henkilökohtaista opetusta ja ohjausta.

Opetuskokeilun alku on sujunut vauhdikkaasti, sillä muutama opiskelija eteni jo osioon 3/5 ensimmäisen viikon aikana. Oma etenemistahti on aina tuntunut lisäävän opiskelijoiden opiskelumotivaatiota, mutta itsearvioitavat välitestit ovat tuoneet myös jotain pelillisyyden tuntua opiskeluun, sillä moni opiskelija kännykät kädessään innokkaina pähkäilevät oppitunneilla välitestien tehtäviä. He ovat aktiivisia, he keskustelevat, he pohtivat ja he yrittävät tosissaan. Raportoin opetuskokeilusta lisää sitä mukaan kun se etenee.

Eduhakkerit muutoksen tukena

Eduhakkeri tarkoittaa opettajaa ja opetusmenetelmien kehittäjää, joka etsii nykyisen koulujärjestelmämme ja opetuskulttuurimme heikkouksia ja kehittää tilalle paremmin toimivia käytänteitä. Eduhakkeri hakkeroi koulujärjestelmää sen sisältä tavoitteenaan parantaa ja järkevöittää sen toimintaa.

Suomessa on useita mahtavaa työtä tekeviä opetuksen kehittäjiä, mutta he eivät yksistään riitä suurempaan muutokseen. Opetuskulttuurin vallankumoukseen tarvitaan sekä kaikkien opettajien välistä avointa yhteistyötä että vanhempien tukea ja apua lasten kasvatustyössä. Lisäksi kaikkien, jotka eivät työskentele opetusalalla, tulee ymmärtää, että suomalaiset opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja tunnollisia ja että he todella yrittävät joka päivä tehdä parhaansa lasten ja nuorten hyväksi. Heitä tulee tukea ja kannustaa, ja opettajuuttaan kehittävää opettajaa kohtaan tulee olla kärsivällinen. Ammattitaidon kehittäminen on aikaavievä prosessi, jossa lähimmäisen tuki ja kannustus ovat tärkeää. On pidettävä mielessä, että nykyiset opetuskulttuurin heikkoudet eivät kuitenkaan ole opettajien syytä, vaikka he tahattomasti ylläpitäisivätkin niitä.

Eduhakkeri Pekka Peura
www.facebook.com/eduhakkerit

“Menestys oli huikea: Yksi oppilas herkistyi kyyneliin hyvistä koearvosanoista, toinen totesi ettei koskaan ollut saanut yläkoulun aikana niin hyvää numeroa. Erään oppilaan edellisen kurssin koearvosana oli 4½, nyt 9+.”

Kuva. Osa seitsemäsluokkalaisten oppimispolkua

Teksti: Jooseppi Järvinen, matemaattisten aineiden opettaja, Turun Normaalikoulu

Lyhyt matematiikka omaan tahtiin

Otin MAB1:llä käyttöön yksilöllisen oppimisen menetelmän. Opiskelijoilla on nyt tehtävälista liimattuna vihkoon ja punakynät viuhuu. Kesällä pohdin, miten menetelmä mahtaa onnistua, koska lyhyen matematiikan opiskelijat eivät välttämättä ole niitä kaikkein motivoituneimpia.

Olen ollut kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt. Kurssilaiset ovat kiinnostuneita ja ymmärtäneet vastuunsa ja saaneet sitä kautta motivaatiota. Tunnin päätteeksi monesti kyselevät läksyjä – totean että jos on kolmet häät ja kahdet kissankastajaiset, ei ehdi tekemään paljoakaan, jos on rauhallisempi viikonloppu tiedossa, kannattaa ehkä jotain tehdäkin. Tämä on paitsi hymyilyttänyt, myös motivoinut. Ryhmäjako on toistaiseksi mennyt ystävyyssuhteiden perusteella – pääasia että ryhmäytys toimii.

Homma on mennyt aivan kuten muillakin menetelmää käyttäneillä opettajilla: osa opiskelijoista tavoittelee ensin kaikkia perustehtäviä ja tämän jälkeen tekevät syventävän kierroksen, toiset tekevät tehtäviä numerojärjestyksessä. Kurssille ei ole vielä opetusvideoita saatavilla, mutta niiden puuttuminen pakottaa käyttämään oppikirjaa ja kannustaa täten oppimaan oppimiseen. Esimerkiksi murtokakkuja pidän aina luokassa saatavilla. Toistaiseksi opiskelijat ovat olleet hieman ujoja välineiden suhteen, mutta vähitellen sekin kehittynee.

Tuntuu siltä, että menetelmä toimii vähintään yhtä hyvin lyhyessä matematiikassa kuin pitkässä, jossa opiskelijat ovat lähtökohtaisesti jo motivoituneempia. Ja oli ehdottoman järkevää aloittaa heti lukion ensimmäinen kurssi tällä menetelmällä.

Yksilöllinen oppiminen yläkoulussa

Yläkoulun puolella onkin jännittävämpää. Keväällä tein pienen kokeilun parin porukan kanssa – Tilastot & Todennäköisyys -kurssin tilasto-osuuden itsenäisesti. Oli tehtävälista, tarkistuspiste ja toimittiin ryhmissä. Menestys oli huikea: Yksi oppilas herkistyi kyyneliin hyvistä koearvosanoista, toinen totesi ettei koskaan ollut saanut yläkoulun aikana niin hyvää numeroa. Erään oppilaan edellisen kurssin koearvosana oli 4½, nyt 9+.Kokenut kollega arveli ennen kokeen pitämistä, että kokeeni olisi ollut liian vaikea. Toisin sanoen helppo koe ei ole riittävä selitys oppilaiden menestykselle.

Aloitin kahden uuden seiskaluokan kanssa tänä syksynä. Toisessa luokassa on 10 oppilasta, toisessa 18. Kanssani on erityisopettaja tai oman kielen opettaja apuna. Toimimme kuitenkin koko ajan yhdessä luokkatilassa. Erityisopettaja ei ole mukana pelkkänä apuopettajana vaan keskitymme toiminnassamme samanaikaisopettajuuteen.

Ensimmäisellä viikolla liimattiin matematiikan opiskelun säännöt vihkoon ja käytiin ne läpi (lue kirja ja kysy kaverilta ennen opettajaa, käytä punakynää, …). Lisäksi päätin ottaa ns oppimispolut käyttöön. Yhdessä polussa on 10-20 tehtävää (sisältää myös monisteita, ”lue kirjan kpl 2 ja kirjoita teorialaatikko vihkoon” etc), jonka jälkeen saa siirtyä seuraavaan polkuun. Poluista löytyy aina risteyskohtia, jolloin oppilas saa valita helpomman ja haastavamman polun väliltä. Tunnilla on saatavana välineitä, tällä hetkellä käytössä on lukusuorat ja VaNe-värisauvat. Ihan mukavasti oppilaat sauvoja jo nyt hakevat. Välineiden lisäksi oppilailla on kansiossa saatavilla oikeat vastaukset, tehtävämonisteet, uudet polut ym.

Oppilailla on vielä hieman hakemista ryhmätyöskentelyn suhteen. Ryhmässä pohtiminen on vielä vaikeaa, liian helposti halutaan turvautua opettajaan. Tätä on kuitenkin helppo harjoitella. 75 minuutin oppitunnit ovat vaan turhan pitkiä vain laskemiseen, ollaan pelailtu bingoa tuntien lopussa kiinnostuksen kohottamiseksi. Ensi viikolla saamme käyttöömme PC:llä pelattava pelin, jossa seikkaillaan laivalla satataulun päällä ja pohditaan peruslaskutoimituksia ja niiden käänteistoimituksia.

Odotan toiveikkaasti ensimmäisiä kokeita ja niiden tuloksia – uskon opettajan innokkuuden tarttuneen myös oppijoihin!

Ensimmäisen lukuvuoden arviointi

Seitsemäsluokkalaisten arvioinnit tehtiin lukuvuoden päätteeksi ja arvioinnissa painotimme tuntityöskentelyä ja asennetta. Monella arvosana jäi alhaisemmaksi kuin pelkän koeosaamisen perusteella annettu arvosana olisi ollut. Yksi heräsi viimeisellä tunnilla ja päätti tehdä puuttuvat 17 tehtävää (jotain jäi kotitöiksi, mutta kasille ei niiden kanssa aikonut jatkaa).

Suurin osa otti tuntityökritiikin asiallisesti vastaan ja ymmärsi, mistä asioista arvosana annettiin ja miten asian voi korjata ensi syksynä. Yksi itku nähtiin, piirtelyllä ei saanut nyt vitosta parempaa. Kolme opettajaa pystyi yhteistuumin tekemään arvioinnin hyvin helposti, vaikka emme olleet pitäneet kuin kaksi koetta koko vuoden aikana.

Syksyllä jatketaan siitä, mihin keväällä jäätiin

Kesälomille lähdettiin hyvillä mielin, ja nyt alkavaa lukuvuotta odotamme levollisina: pohja on kunnossa. Kaikkien kanssa aloitamme elokuussa murtoluvut ja prosentit, sitten syvennämme yhtälön ratkaisua ja polynomeja. Geometriasta jatketaan ensin seiskan asiat loppuun ja sen jälkeen opiskellaan kolmioiden geometriaa.

Kesän aikana täytyy valita tehtäviä ennakkoon kirjoista, erityisesti tutkimustehtäviä tai välineillä tehtäviä harjoitteita. Jos jollakin olisi hyvä pikatesti murtolukujen laskemiseen ja vieläpä ymmärtämiseen, niin ilolla ottaisimme sellaisen vastaan. Moni kuitenkin osaa nuo jo todella hyvin alakoulun puolelta, mennään eteenpäin!

Monipuolisuus ja valinnan vapaus miellyttää oppilaita

Oppilaat ovat kokeneet mielekkäänä sen, että tunnilla voi itse valita omat tehtävänsä. Välillä on kiva tehdä kirjan tehtäviä ja toisinaan taas tutkia välineillä jotakin asiaa tai vaikka pelata sopivaa peliä. Nettitehtävistäkin oppilaat pitäisivät kovasti, laitteiden kanssa on vain ongelmia. Omia ei ainakaan vielä kaikilla ole.

Ensimmäisenä lukuvuotena oppilaiden eteneminen opinnoissaan on ollut vielä melko yhtenäistä, mutta odotamme isompaa hajontaa kahdeksannella luokalla. Jännä nähdä miten käy, ja tulevista kokemuksista raportoimme taas maot.fi-sivuilla.

Jos haluat kuulla lisää tai tarkentavia yksityiskohtia yläkoulun mielenkiintoisesta opetuskokeilusta, ota yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi.

Opettajan kuvaus menetelmän käytännöistä

Meillä on 39 oppilasta (7.luokkalaisia), 2 aineenopettajaa ja yksi erityisluokanopettaja. Oppitunteja (45 min) on kolme viikossa, ja nyt kaikki ovat laskeneet kokonaislukujen laskutoimituksia niin paljon, että testin järjestäminen oli järkevää. Tulosten perusteella oppilaat pystyi jakamaan selvästi kolmeen ryhmään: Oppilaat,

1. jotka hallitsevat asiat,
2. joilla on joitakin virheitä (johtuu koetilanteesta, välivaihe tai perustelu puuttuu, toistuva virhe),
3. jotka eivät ymmärrä eroa kertolaskun ja yhteenlaskun välillä, yhtäsuuruusmerkkien merkitys epäselvä, laskeminen lähinnä arvailua, ei kunnollisia perusteluja.

Toimenpiteet:

1. Saavat jatkaa seuraavaan aiheeseen,
2. koe tehdään uudestaan ja käydään palautekeskustelu jokaisen oppilaan kanssa, jonka jälkeen he saavat jatkaa seuraavaan aiheeseen,
3. jatketaan opiskelua edelleen kokonaisluvuilla.

Lisäksi tarjotaan yksi tukitunti viikossa (aloite tuli oppilailta!). Meillä on kolme vuotta aikaa käytössämme opetussuunnitelman toteuttamiseen, joten jokainen etenee omaa tahtiaan. Emme ole sidottuja kurssimuotoisuuteen. Ryhmittelyä tarkistamme hieman (yleisopetuksen ryhmä vai erityisopettajan johtama pienryhmä), mutta mitään tasoryhmiä ei ole tulossa. Tavoitteena on jokaiselle oppilaalle sopiva pienryhmä, joka tukee oppimista. Käytännössä matematiikan apuvälineet löytyvät vain toisesta yleisopetuksen luokkatilasta, joten tämä jakanee jonkun verran oppilaita. Pian pystymme ottamaan myös opetusvideot käyttöön. Niitähän on valmiina vasta kirjainlaskennasta.

Opettajat kirjaavat nyt oppilaiden arviointiin, mitä he osaavat ja missä tarvitaan vielä harjoitusta. Seuraavan kokeen järjestäminen tuo varmasti hieman järjestelykysymyksiä pohdittavaksi. Samaa asiaahan kaikilta ei voi enää testata.

(Opettajat toivoivat, että tämä teksti julkaistaan nimettömänä. Syy siihen on se, etteivät muutosta ja opetuksen kehitystä vieroksuvat vanhemmat saisi väärää käsitystä opetuksesta ja provosoituisi hyökkäämään julkisesti opettajia vastaan. Kokemuksestani voin sanoa, että opettajajohtoisesta opetuksesta luopuminen herättää negatiivisia tunteita osassa vanhempia ja opettajakollegoita, jotka eivät ymmärrä opetusmenetelmää kokonaisuudessaan. Jotkut vanhemmat ja opettajat eivät voi ymmärtää, että oppilas voi oppia, vaikka opettaja ei sanokaan kaikkia asioita ääneen jokaiselle yhtä aikaa. No, tästä aiheesta saisi helposti toisen blogi-tekstin aikaan, mutta jätän sellaisen provosoinnin nyt tekemättä. Jos haluat kuulla lisää tai tarkentavia yksityiskohtia yläkoulun mielenkiintoisesta opetuskokeilusta, ota yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi)

Minna Collanus, Kilterin koulu:

Hei!

Meillä on mennyt mielestäni hyvin. Oppilailta ei kuulu soraääniä, ovat ymmärtäneet idean. Nyt polynomien kanssa nettivideot ovat olleet käytössä ja niistä on kuulemma ollut hyötyä. Yksi käyttää puhelinta videoihin ja nettipohjaisiin tehtäviin (pääasiassa openmatikka.fi), mutta muut haluavat miniläppärin tai pöytäkoneen vapaana olevassa luokassa. Jannelle lähetinkin jo kommenttia, että ”opetus.tv:n videoista on oikeasti hyötyä”. Ja yksi kokeili oman videon kuvaamista kännykällä. En saanut katsoa, koska se kuulemma sisälsi pari kirosanaa.

Käsitekarttojen värittely tuntuu mielekkäältä, joten yksityiskohtaisemminkin asiat voisi laittaa. Ja oppikirjapulassa olemme testanneet senkin, että kaivetaan vain sisällysluettelosta aihe ja edetään sen mukaan. Mutta tämä ei noilla kaikkein heikoimmilla tietenkään toimi, vaan he tarvitsevat selkeät tehtävät. Aika hyvin olemme myös kurssin aikataulussa, koe on viiden tunnin päästä, kukaan ei vielä ole kokonaan suorittanut kurssia ja viimeinenkin on nyt päässyt alkuun (mutta tuskin pääsee koetta tekemään muun ryhmän kanssa). Seuraava kurssi onkin sitten jo helpompi aloittaa, kun osalla on jo perusteet hallinnassa ja päästään melkein suoraan yhtälöihin.

Oppitunneillä meitä on välillä ollut neljä aikuista 23 lapsen kanssa, mutta olen ollut usein yksinkin. Mitään hirveää katastrofia ei ole syntynyt, minusta kaikki kuitenkin opiskelevat ja jaksavat jo odottaakin opettajaa. Jatkan ehdottomasti samalla tavalla tämän luokan kanssa ja myös seiskan ryhmäni kanssa. Siellä on alkamassa geometrian kurssi ja todella sekalainen sakki tulossa opiskelemaan.

Jos haluat oppilaitteisi motivaation ja innostuksen lisääntyvän merkittävästi matematiikan opetusta kohtaan, kokeile näillä sivuilla kuvattua opetusmenetelmää. Jos haluat kokeilla tätä opetusmenetelmää oman ryhmäsi kanssa, mutta et ole varma miten alottaisit, aloita ottamalla yhteyttä meihin: pekka.peura (at) eduvantaa.fi.

Kaikkia peruskoulun samalla vuosiluokalla olevia oppilaita yhdistää ikä, mutta se jääkin helposti ainoaksi heitä yhdistäväksi tekijäksi. Oppilaiden sen hetkinen matematiikan osaamisen taso ja kyky omaksua uusia asioita poikkeavat toisistaan valtavasti. Taitotason erilaisuuden voi todeta alla olevasta kuvaajasta (kuva 1), jossa on vuoden 2011 valtakunnallisen 9. luokan matematiikan kokeen arvosanajakauma. Gaussin käyrän huippu osuu 16 pisteen tietämille kokeessa, jossa lahjakkaimmat opiskelijat ovat saaneet 60 pisteen saaliin. Tämän pistejakauman voi hyvin olettaa kuvaavan myös peruskoulun keskiverto-oppilasryhmää.

Lähde: Dimensio-lehti 6/2011, MAOL ry.

Opettaja ei pysty nykyjärjestelmässä vastaamaan lahjakkaimpien oppilaiden tarpeisiin, kun suurin työpanos menee tiedollisesti ja taidollisesti monta vuotta lahjakkaimpia jäljessä tulevien oppijoihin. Opettaja ei pysty myöskään vastaamaan heikoimpien oppijoiden tarpeisiin, koska hän joutuu väkisin opettamaan heille uusia vaikeita asioita liian nopeasti ja liian aikaisin, jotta lahjakkaimmat oppijat eivät kärsi yhteisopetuksessa liikaa.

Kompromissi opettaa keskimääräisen opiskelijan taitotasolla ja oppimisnopeudella on ehkä kaikkein tehottomin ratkaisu, koska myös keskitason oppilas kärsii levottomasta oppiympäristöstä ääripäiden tylsistyessä ja ahdistuessa kilpaa opetettavasta aiheesta.

Martinlaakson lukiossa ja Kilterin koulussa on yhteistyössä opetus.tv:n kanssa aloitettu syksyllä 2011 opetuskokeilu, jonka tavoitteena on

• vähentää opettajan työtaakkaa
• tukea enemmän lahjakkaita oppijoita
• tukea enemmän keskitasoisia oppijoita
• tukea enemmän heikkoja oppijoita
• lisätä oppilaiden motivaatiota matematiikan oppimista kohtaan
• lisätä oppilaiden sosiaalista kanssakäymistä matematiikan kielellä

Opetuskokeilu on lähtenyt käyntiin positiivisissa merkeissä!

Lisätietoja kokeilusta voit kysyä vieraskirjan kautta tai suoraan Pekalta: pekka.peura(ä)eduvantaa.fi. Lisätietoja saat myös lukemalla tätä blogia.

”Miksi koulujärjestelmämme perusoletuksena on, että tärkein oppilaita yhdistävä tekijä on heidän valmistuspäivämääränsä?” (Kohta 6:55)