Kaikki seitsemän jaksoa ovat katsottavissa Yle Areenassa, mutta ne ovat sieltä hieman hankalasti löydettävissä. Tässä ne ovat järjestyksessä ja teemoittain:

1. Esittely (7:57)
2. Suunnittelu (8:23)
3. Oppimateriaalit (5:40)
4. Digiloikka (6:32)
5. Vuorovaikutus (6:20)
6. Arviointi (6:29)
7. Päätösjakso (8:27)

Kiitän Ylen erittäin päteviä toimittajia mukavasta yhteistyöstä! Kevään aikana opimme itsekin taas paljon opettamisesta ja oppimisesta. Sarja on nyt päätöksessään, mutta kehitystyö entistäkin paremman koulun puolesta jatkuu tarmokkaasti tästäkin eteenpäin.

”Kun kaikkien osioiden testit on tehty, käydään oppilaan kanssa kahdenkeskinen arviointikeskustelu, jossa hän antaa oman arvionsa osaamisestaan ihan arvosanan muodossa. Lähes poikkeuksetta heidän arvionsa ovat olleet linjassa sen kanssa mitä itsekin olen ajatellut arvosanoksi.”

Alakoulun opettaja Katri Utriainen kirjoitti kokemuksistaan yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän ja mastery learning -menetelmän soveltamisesta alakoulun matematiikassa. Hänen luvallaan julkaisen tekstin tässä.

Yksilöllinen oppiminen ja mastery learning alakoulussa

Opetan tällä hetkellä kuudetta luokkaa ja pohdintojen jälkeen sain pyöräytettyä liikkeelle matematiikan opiskelun yksilöllisesti. Tein malliasi seuraten oppilaille työkortin, joka mukaan edetään (työkortti .docx-tiedostona).

Saimme juuri murtolukujakson päätökseen ja osa suoritti jakson kolmessa viikossa, osalla kesti seitsemän viikkoa. Varsinaisen jakson lisäksi oppilaat tekivät matikkadiplomin sekä oppikirjan päättelytehtäviä, ja välillä pelattiin erilaisia logiikkapelejä.

Osioiden välitestit tehdään toistaiseksi ihan perinteisesti paperiversioina, jotka minä tarkistan. Palautuksen yhteydessä katsotaan testi läpi jokaisen oppilaan kanssa. Kun kaikkien osioiden testit on tehty, käydään oppilaan kanssa kahdenkeskinen arviointikeskustelu, jossa hän antaa oman arvionsa osaamisestaan ihan arvosanan muodossa. Lähes poikkeuksetta heidän arvionsa ovat olleet linjassa sen kanssa mitä itsekin olen ajatellut arvosanoksi. Juuri tosin katsoin noita itsearviointimalleja maot-sivuilta, ja siinä olisi varmaan seuraava kehittämisen paikka (ks. tekstit arvioinnista ja oppilaslähtöisestä aikataulutuksesta).

Kokonaisuudessaan olen ollut erittäin tyytyväinen tähän jaksoon, ja aloitettiin juuri viimeinen prosenttijakso samalla metodilla. Oppilaat ovat myös itse pitäneet uudesta opiskelutavasta. He osaavat neuvoa toisiaan ja kysyä apua.

Lisäksi minulla on ollut vapaassa käytössä kustantajan sähköinen opetusmateriaali, josta oppilaat ovat voineet käydä katsomassa animaatioita, jos asia ei opetuslaatikon avulla aukea. Osa heikommista oppilaita on pärjännyt selvästi aiempaan paremmin, kun ovat opiskelleet lähes koko jakson yhteistyössä hyvän ystävänsä kanssa.

Matematiikka on ollut aika yksi lempiaineitani, ja nyt se on muuttunut entistäkin mielenkiintoisemmaksi. Haaveissa olisi jatkaa tällä tavalla myös ensi vuonna. Olen myös saanut innostettua koulumme muita opettajia, ja ensi syksynä toivottavasti useampi luokka opiskelisi matematiikkaa yksilöllisesti. Mielenkiintoista olisi myös kuulla millaisia muita ratkaisuja alakoulun opettajat ovat tehneet kehittäessään opetustaan.

(Lisätietoja: pekka.peura (at) maot.fi)
Muokattu 12.5.2014.

”Syksyn aikana oppilaiden opiskelumotivaatio on kohonnut selvästi koko luokalla. Kaikki se aika, mikä ennen meni työrauhan saavuttamiseen, käytetään nyt ryhmäkeskusteluihin aiheesta opettajan kanssa tai ryhmän kesken.”

Teksti ja kuvat: Markus Humaloja

Päivän agenda

Vitosluokkani Veromäen koulussa Vantaalla on opetellut yksilölliseen oppimiseen tähtäävää työskentelytapaa syyslomalta lähtien. Luokka on ihan tavallinen yleisopetuksen luokka, jossa on vajaa parikymmentä oppilasta. Luokka on edistynyt työtavan oppimisessa hienosti ja jo nyt kevätlukukauden alussa on nähtävissä suuria etuja verrattuna entiseen opettajajohtoisempaan työskentelyyn.

Menetelmää käytetään kolmena päivänä viikossa ja kyseisien päivien aamuina oppilaat saavat aina eteensä opettajan suunnitteleman “päivän agendan” (kuva), jossa kerrotaan kyseisenä päivänä opittavat asiat ja annetaan tehtävät.

Oppilaat saavat valita opiskeluryhmänsä yksinkertaisesti istumalla ryhmän kanssa samaan pöytään, jossa työskentelevät koko päivän ja samalla he saavat itse suunnitella, missä järjestyksessä he päivän agendansa suorittavat. He voivat vaihtoehtoisesti myös keskittyä johonkin meneillään olevaan projektiin koulussa, jolloin päivän agendan tehtävät tehdään kotona. Julkaisen agendan Fronter uutisena, joten se on luettavissa kännykällä tms. julkaisusta lähtien.

Uuden asian tullessa eteen pidän päivän aikana opetustuokioita. Opetustuokioon osallistuu melkein kaikki oppilaat ja yritänkin pitää tuokiot lyhyinä. Opetustuokiot ovat lähinnä matikkaa, enkkua ja äikkää. Lisäksi eri aineissa ja aiheissa on meneillään pitkäkestoisempia projekteja. Oppilaat valmistavat animaatioita, esityksiä, videoita ja julisteita eri tarkoituksiin.

Eteneminen eri aineissa

Tällä hetkellä agenda on päiväksi kerrallaan ja oppimisessa etenemisen kontrolli on jatkuvaa. Yritän istuttaa oppilaisiin ajatusta, että mitään ei tehdä hutiloimalla, vaan edetään siinä vauhdissa kun ehditään ja tehdään kaikki tehtävät kunnolla. Eteneminen on kuitenkin kaksijakoista siinä suhteessa, että matikassa ja englannissa koko luokka etenee jakson sisällä samaa vauhtia. Toisaalta biologia-maantieteessä ja fysiikka-kemiassa jokainen etenee jakson omaan tahtiinsa.

Olen tehnyt Fronter-oppimisympäristön ja sähköisen oppikirjan avulla itseohjautuvan materiaalin, jonka avulla oppilaat etenevät jakson läpi ja minä voin seurata jokaisen tekemisiä helposti. Voin myös antaa palautetta järjestelmän avulla. Materiaalissa on tarjolla oppilaalle hyvän osaamisen polku (lue aiheet, tee tehtävät ja kirjoita oppimispäiväkirja) ja kiitettävään arvosanaan tähtäävä oppimisen polku (sovella tietoa, luo materiaalia, opeta muita). Kuvia Fronter-oppimisympäristöstä (klikkaa kuvia suuremmaksi):

Näissä lisätehtävissä on tarjolla esitelmien tekoa, opetusvideoiden kuvaamista (linkki: esimerkki oppilaiden tekemästä videosta), alkuopetuksen oppilaiden opettamista samassa aiheessa ja muita samantyylisiä tehtäviä. Oma roolini koulupäivän aikana on auttaa oppilaita ryhmissä tai ihan kahden kesken.

Välineet

Oppilaat käyttävät useita eri sovelluksia opiskelun aikana (Fronter, GDocs, Peda.net, SanomaPro, jne). Vähitellen myös internet-lähteiden hallinta on kehittynyt. Oppilailla on luokassa käytössään kannettavat tietokoneet kaksi päivää viikossa. Olemme myös kokeilemassa BYOD mallia ja muutama oppilas käyttää omaa laitettaan joka päivä. Kokoamani sähköisen materiaalin opiskelu onnistuu jopa kännykällä tarpeen vaatiessa.

Englannin sanakokeita pelaamme Kahoot! alustalla. Luokassa on käytössä yksi iPad, joka mahdollistaa hienosti erilaisen median tuottamisen. Opetusvideoiden ja muun mediamateriaalin tuottaminen ja jakaminen on nopeaa ja helppoa. Matematiikassa, äidinkielessä ja englannissa on käytössä oppi- ja työkirjat.

Arviointi

Arviointi mukailee etenemisen viitoittamaa jakoa. Matematiikassa ja englannissa teetän oppilailla perinteisen kokeen. Haluan pitää arvioinnin vielä monipuolisena ja siksi en vielä hylkää kokeen tekemistä kokonaan. Oppilaat saattavat joutua tekemään kokeita siirtyessään opettamaltani luokalta eteenpäin tulevaisuudessa. Matikkaan ja enkkuun on myös ostettu koulullamme erittäin toimivat materiaalit, joissa on hyvä työkalu kokeiden muokkaamiseksi. Olen myös harkinnut oppikirjan sallimista kokeessa. Perusteluni on, että haluan oppilaan osaavan soveltaa oppimaansa tietoa sen muistamisen sijasta.

Itseohjautuvissa jaksoissa käytän itsearviointia pääasiallisena arviointikeinona. Olen tehnyt sähköiseen oppimisympäristöön parinkymmenen kysymyksen mittaisen itsearviointilomakkeen, jossa oppilas arvioi opittujen sisältöjen osaamista, oppimista, välineiden käyttöä ja työskentelytaitojaan.

Käyn itsearvioinnin jälkeen lyhyen keskustelun oppilaan kanssa ja sovimme yhdessä oppilaalle jakson arvosanan. Ensimmäinen kokemus itsearvioinnista kertoo, että oppilaat ovat erittäin rehellisiä arvioissaan. Näkemykseni mukaan itsearvioinilla on myös vahva kasvattava vaikutus.

Arvioinnin ja oppiaineissa tarjottavien polkujen taustalla on Bloomin taksonomian mukainen ajattelu ja oppilaan omasta oppimisesta kantaman vastuun korostaminen.

Havainnoitua

Odotan kysymystä: Miten tämä vaikuttaa oppimiseen ja miten erilaiset oppijat pärjäävät?

Syksyn aikana oppilaiden opiskelumotivaatio on kohonnut selvästi koko luokalla. Kaikki se aika, mikä ennen meni työrauhan saavuttamiseen, käytetään nyt ryhmäkeskusteluihin aiheesta opettajan kanssa tai ryhmän kesken. Kyse on kuitenkin viidesluokkalaisista oppilaista ja aina tämä utopia ei tapahdu. Joskus oppilas on väsynyt eikä jaksa opiskella. Työskentelytapa mahdollistaa kuitenkin joustavan etenemisen ilman Wilma-merkinnän pelkoa.

Noin kolmasosa oppilaista on selkeästi hyötynyt tästä työskentelytavasta. He ehtivät oppimaan huomattavasti laajemmin asioita kuin aikataulutetussa opettajajohtoisessa työskentelytavassa. Viidesosalle oman työn suunnittelu ja keskittyminen työskentelyyn tuottaa vaikeuksia. Tämä viidesosa on täsmälleen samassa jamassa myös opettajajohtoisessa työskentelyssä.

Nykyinen työskentelytapa antaa opettajalle enemmän aikaa suunnitella etenemistä näiden oppilaiden kanssa ja ohjata näitä työskentelemään päivän aikana. Kaikenkaikkiaan Kirsti Lonka osuu mielestäni asian ytimeen lauseellaan: “Oppilaiden älyllinen potentiaali on koulun vähiten käytetty voimavara.”

Mitä jatkossa?

Jatkossa haluan kehittää oppilaan oman työn suunnittelua antamalla enemmän vapauksia etenemiseen myös matikassa, enkussa ja äidinkielessä (viikon agenda, tms). Tähän askeleeseen tarvitsen kuitenkin vielä lisää toimivaa materiaalia. Haluan myös syventää oppilaiden tiedonkäsittelytaitoja itseohjautuvan opiskelun tukemiseksi. Haluaisin myös kehittää oppimisympäristöä lähemmäksi työskentelytapaa. Esittämäni opiskelutavat huutavat luokkahuoneeseen uusia elementtejä, ryhmätyökabinetteja, studionurkkaa, yms.

Markus Humaloja
Veromäen koulu 5A, Vantaa
@mhumaloja

Nämä muutokset voidaan ottaa käyttöön heti ilman mitään erityistä opettajien kouluttamista tai koulun hallinnollisia muutoksia. Ne sopivat kaikille luokka-asteille ja kaikkiin koulujärjestelmiin.

Miksi tarvitsemme muutosta nykyiseen opetuskulttuuriin?

Kuva: kidsbiology.com

Nykykoulujärjestelmä sisältää toimintamalleja, jotka johtavat oppilaiden sisäisen liekin hiipumiseen. Faktaa:

1. ”Useimmilla maailman koulujärjestelmillä on yksi yhteinen piirre. Se on se, että oppilaiden mielenkiinto koulua ja opiskelua kohtaan laskee mitä pidempään he koulua käyvät.” Pasi Sahlbergin blogi
2. Suomalaisten 8.-luokkalaisten opiskelumotivaatio ja opiskeluun sitoutumisen on tutkimusten mukaan koko vertailuryhmän heikoimmasta päästä. TIMSS 2011 -tutkimus
3. Aikataulutetussa perinteisessä opetuksessa 80 % oppilaista alisuoriutuu. Bloom (1984)
4. ”Kouluissa — ihmisyys syrjäytetään, koska koulu on liiaksi ’arvosana- ja kurssitehdas’.” Matti Tanelin väitöstutkimus (2012)
5. Arviointivimma pohjautuu kapeaan ihmiskuvaan ja se jähmettää ihmisten toiminnan. Jarmo Manner, psykologinen pääoma -blogi

Muutos on tarpeellinen, mutta se myös mahdollistaisi ihmiselle luonnollisempien toimintamallien käyttöönoton. Nykykoulujärjestelmässä käytetään valtavasti aikaa ja energiaa siihen, että monipuolisen mielikuvituksen ja uteliaisuuden omaavia ihmisiä yritetään hallita ja hillitä. Oppilaita puserretaan väkisin yhtenäiseen muottiin suorittamaan ennalta päätettyjä rutiineja ennalta sovitussa aikataulussa, mikä passivoi ihmisen mielikuvitusta, luovuutta ja oma-aloitteisuutta sekä vähentää innostusta.

Jos poistamme ulkoisen pakon, annamme tilaa sisäiselle motivaatiolle. Jos luotamme ihmisen luontaiseen uteliaisuuteen ja avaamme lannistavat kahleet, ihminen aktivoituu.

Peruskoulu: luokkatasoista osaamistasoihin

Pienellä ajatustason muutoksella voisimme yksinkertaistaa toimintamallejamme ja samalla tehdä niistä luonnollisempia. Esimerkiksi peruskoulussa voisimme siirtyä luokkataso-ajattelusta osaamistaso-ajatteluun.

Sen sijaan, että alakoulun matematiikka sisältäisi aikaan sidotut 1. luokan matematiikan sisällöt ja taidot, 2. luokan matematiikan sisällöt ja taidot, jne., voisimme muuttaa ajatteluamme siten, että meillä olisikin osaamistason 1 tiedot ja taidot, osaamistason 2 tiedot ja taidot, jne. Siirtyminen osaamistasolta toiselle ei tapahtuisikaan joululaulujen ja suvivirren rytmittäessä oppimisen liukuhihnalla tahtipuikkoa tuijottavia oppilaita vaan jokaisen oppilaan todellisten tietojen ja taitojen sekä luontaisen omaksumiskyvyn mukaan. Oppilaat voisivat edelleen opiskella oman ikäryhmänsä sosiaalisessa vaikutuspiirissä, vaikka heidän henkilökohtaiset tiedot karttuisivatkin keskenään hieman eri tahtiin (kuten esim. taito- ja taideaineiden kohdalla jo nykyään luonnollisesti tapahtuu).

Opetusmateriaalit osaamistaso-ajattelun mukaiselle opetukselle olisivat jo olemassa, sillä kaikki nykyiset materiaalit sopisivat tähän sellaisenaan. Alakoulun matematiikan kirjat on ”vuositasolla” usein jaettu kahteen osaan (syksy ja kevät). Ainoa asia, mitä opettajan tarvitsisi tehdä, olisi vetää yli sana ”syksy” ja kirjoittaa tilalle ”osa 1”. Kun oppilas olisi omassa luonnollisessa oppimistahdissaan oppinut kyseisen oppikirjan rajaamat sisällöt, voisi opettaja antaa hänelle 1. luokan oppikirjan, jossa sana ”kevät” on korvattu sanalla ”osa 2”. Kun oppilas saavuttaisi matematiikassa (tai missä tahansa oppiaineessa!) osaamistason 1, voisi hän alkaa harjoittelemaan osaamistason 2 tietoja ja taitoja iästään riippumatta.

Tämä pieni mutta konkreettinen muutos olisi mielestäni oleellinen, jotta kurjistamisen kierre matematiikan opetuksessa saataisiin katkeamaan ja oppimisen mielekkyys ja innokkuus säilymään lapsen tasolla läpi koulun. Hyvänä esimerkkinä tähän on eräs 5. luokkalainen tyttö, jolle annettiin lupa ja mahdollisuus oppia matematiikkaa omalla luontaisella oppimisnopeudellaan. 5. luokan syksyllä hän suoritti osaamistasot 5 ja 6 (eli 5. ja 6. luokan oppisisällöt), ja 5. luokan kevään aikana hän suoritti osaamistasot 7, 8 ja 9 (eli koko yläkoulun matematiikan). Valtakunnallisesta 9. lk:n kokeesta hän sai 54/60 pistettä ollen koulunsa 3. paras (lisätietoja tapauksesta täältä). Hän ei varmastikaan ole mitenkään ainutlaatuinen tässä asiassa, vaan meillä on jokaisessa ikäryhmässä tuhansia lapsia, jotka pudotetaan kyydistä tai joiden oppimista jarrutetaan jatkuvasti ja systemaattisesti.

Lisäksi, jos siirtyisimme valtakunnallisesti osaamistaso-ajatteluun ja emme edes pyrkisi siihen, että kaikki omaisivat saman osaamistason saman ikäisinä (ainakaan musiikin ja kuvataiteen opettajat eivät tätä vaadi), ei oppilaiden tarvitsisi tuntea häpeää erilaisuudestaan. Eikö lapsille tulisi opettaa, että on täysin normaalia olla erilainen sen sijaan, että heistä yritetään tehdä toistensa klooneja?

On olemassa ala- ja yläkoulun opettajia, jotka ovat opettaneet osaamistasoa myötäilevällä opetusmallilla jo pidemmän aikaa. Heidän kokemustensa mukaan tämä sopii erittäin hyvin nykyiseen peruskoulujärjestelmäämme. Lisätietoja voi lukea mm. näistä linkeistä:

• Koko yläkoulun matematiikka omaan tahtiin – kokemuksia viiden kuukauden jälkeen
• Koko yläkoulun matematiikka omaan tahtiin – kokemuksia vuoden jälkeen
• Yksilöllisen oppimisen malli alakoulussa
• Yksilöllinen oppiminen alakoulussa – käyttöopas opetusjärjestelyistä

Lukio: opetuskokeilu, jonka tarkoituksena on käynnistää opetuskulttuurin vallankumous

Kolme vuotta yksilöllisen oppimisen opetusmallin käyttöönoton jälkeen on todettava, että se ei edelleenkään toimi lukiotasolla niin hyvin, kuin mihin sillä on potentiaalia. Suurin syy toimimattomuuteen tuntuu olevan kurssien jaksollisuus ja koeviikot, jotka katkaisevat hyvin käynnistyneen opiskelun useimmille opiskelijoille epäsopivaan aikaan. Lisäksi lähestyvä kurssikoe aiheuttaa monille tarpeetonta ahdistusta ja stressiä, mikä häiritsee oppimista ja tasapainoiseksi sekä hyvän itsetunnon omaavaksi ihmiseksi kasvamista.

Aloitimme neljännen jakson alussa MAA4-kurssilla opetuskokeilun, joka pohjautuu voimakkaasti mastery learning -menetelmään ja oppimista ja ihmisyyttä tukevaan arviointikäytäntöön. Opiskelijoille esiteltiin opiskelun käytänteitä ensimmäisellä oppitunnilla alla olevan diasarjan avulla, minkä jälkeen ryhdyttiin heti töihin. Opiskelijat ottivat uudet käytänteet erittäin hyvin vastaan ja se, että matematiikassa ei enää olisikaan kurssikokeita, ei vaikuttanut heikentävän kenenkään opiskeluinnokkuutta. Kurssikokeita voidaan toki jatkossakin järjestää, mutta vain tarkoituksenmukaisesti harjoitusmielessä, ei arviointimielessä.

Opetuskokeilussa MAA4-kurssi on jaettu 5 osioon, ja jokaisen osion lopussa on itsearviointiin perustuva nettitesti (ks. diasarja). Nettitesti on toteutettu Fronterin testityökalulla, mutta siihen voi käyttää muitakin vaihtoehtoisia testityökaluja. Itsearviointia käytetään siksi, että sen avulla pyritään vahvistamaan matematiikan oppimisen lisäksi opiskelijoiden itsetuntemusta sekä harjaannuttamaan heitä arvioimaan omien opiskelutottumustensa tehokkuutta (arviointi on Bloomin taksonomiassa korkeamman tason osaamista). Itsearvioinnin käyttämisellä varmistutaan myös siitä, että opettajan työmäärä ei nouse kohtuuttoman suureksi, vaan opiskelijat itse tekevät työtä oman oppimisensa eteen.

Opiskelijoilla on liimattuna vihkoihinsa A5-kokoinen tehtävälista-oppimispolku-oppimispäiväkirja (ks. diasarja tai lataa se itsellesi tästä linkistä), joka pääasiallisesti ohjaa heidän toimintaansa. He itse merkitsevät tehtävälistaan tekemänsä tehtävät sekä välitestien tulokset. Autonomian tunne ja oppimisen omistajuus säilyvät opiskelijoilla, eikä opettajan tarvitse jatkuvasti käydä tietokoneella tarkistamassa testituloksia. Opettaja pystyy seuraamaan jokaisen opiskelijan yksilöllistä etenemistä ja välitesteissä pärjäämistä suoraan opiskelijan vihkosta samalla, kun opettaja antaa hänelle henkilökohtaista opetusta ja ohjausta.

Opetuskokeilun alku on sujunut vauhdikkaasti, sillä muutama opiskelija eteni jo osioon 3/5 ensimmäisen viikon aikana. Oma etenemistahti on aina tuntunut lisäävän opiskelijoiden opiskelumotivaatiota, mutta itsearvioitavat välitestit ovat tuoneet myös jotain pelillisyyden tuntua opiskeluun, sillä moni opiskelija kännykät kädessään innokkaina pähkäilevät oppitunneilla välitestien tehtäviä. He ovat aktiivisia, he keskustelevat, he pohtivat ja he yrittävät tosissaan. Raportoin opetuskokeilusta lisää sitä mukaan kun se etenee.

Eduhakkerit muutoksen tukena

Eduhakkeri tarkoittaa opettajaa ja opetusmenetelmien kehittäjää, joka etsii nykyisen koulujärjestelmämme ja opetuskulttuurimme heikkouksia ja kehittää tilalle paremmin toimivia käytänteitä. Eduhakkeri hakkeroi koulujärjestelmää sen sisältä tavoitteenaan parantaa ja järkevöittää sen toimintaa.

Suomessa on useita mahtavaa työtä tekeviä opetuksen kehittäjiä, mutta he eivät yksistään riitä suurempaan muutokseen. Opetuskulttuurin vallankumoukseen tarvitaan sekä kaikkien opettajien välistä avointa yhteistyötä että vanhempien tukea ja apua lasten kasvatustyössä. Lisäksi kaikkien, jotka eivät työskentele opetusalalla, tulee ymmärtää, että suomalaiset opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja tunnollisia ja että he todella yrittävät joka päivä tehdä parhaansa lasten ja nuorten hyväksi. Heitä tulee tukea ja kannustaa, ja opettajuuttaan kehittävää opettajaa kohtaan tulee olla kärsivällinen. Ammattitaidon kehittäminen on aikaavievä prosessi, jossa lähimmäisen tuki ja kannustus ovat tärkeää. On pidettävä mielessä, että nykyiset opetuskulttuurin heikkoudet eivät kuitenkaan ole opettajien syytä, vaikka he tahattomasti ylläpitäisivätkin niitä.

Eduhakkeri Pekka Peura
www.facebook.com/eduhakkerit

1. Oppitunnin tavoitteet:

Lähtökohtana motto: En nitistä, en jarruta, annan kaikkien kukkien rönsytä, kunhan kukaan ei polje toisia alleen.

2. Tarvikkeet/välineet

• Oppikirja, missä soveltavat-, lisä- ja kotitehtävät ovat opetettavan asian perässä (joissakin kirjoissa ne ovat takana)
• Multilink-kuutiot, värisauvat tai kaarihelmitaulut
• Matemaattisia noppapelejä/pelikortteja
• Pulma-/pähkinätehtäväkortteja tai tuuma/timanttivihkoja (opeoppaan takana monistettavia tehtäviä ja pelejä, joita minulla on usein matikkakärryssä)
• Muutama tietokone, jos suinkin mahdollista
• Erilaisia mittoja, muotoja, kappaleita toiminnallisia hetkiä varten
• Oppilailla omat tyynyt tai luokassa matot

3. Jumissa

• Kukaan oppilas ei voi edetä uuteen asiaan ilman, että hän osoittaa jotenkin sinulle osaavansa asian (on itse oivaltanut/opiskellut miten toimitaan, kaveri tai opettaja neuvonut).
• Kun oppilas on uuden asian kohdalla, voi tilannetta kutsua JUMIKSI.
• Jokainen oppilas tietää, mitä JUMISSA ollessaan voi tehdä.

4. Oppitunnin kulku (rakenne)

Kokeen voi pitää pienelle ryhmälle tai yksilöllisesti, kun koealue on suoritettu. Kokeen voi myös pitää vasta sitten, kun viimeinenkin on suoriutunut koealueesta.

Tarkkaa rakennetta tunnista on kovin vaikea antaa, sillä tunti etenee oppilaiden mukaan. Oppilaat liikkuvat koko ajan ja luokassa tapahtuu monta asiaa yhtaikaa. Erityisopettajan tunnit kannattaa suunnitella niin, että hän toimii luokassa samanaikaisopettajana luokanopettajan kanssa.

Irti päästäminen jännittää. Aseta tavoitteeksi vaikkapa kahden viikon kokeilu. Vanhaan voi aina palata. Muista kuitenkin, että uusien työtapojen opettelu ottaa aikansa, ennen kuin ne ovat osa normaalia käytännettä luokassasi.

Mielettömiä matikkakokemuksia!
Jaana

”Oppilaat tuntuvat motivoituneemmilta opiskellessaan näin. Lisäksi tekevät oikeasti yhteistyötä paremmin kuin ennen, kun opiskelevat asioita. On ollut opettajalle mukavaa, kun on päässyt opettamaan oppilaille opiskelutaitoja ja ohjaamaan heitä tiedonhankinnassa vanhan tiedonsiirtämisen sijaan.”

Käytännön vinkkejä alakoulun matematiikan opetukseen

Jaana Perkinen opettaa alakoulussa matematiikkaa monipuolisilla opetusvälineillä oppilaiden yksilölliset tarpeet huomioiden. Hän korostaa opetuksessaan työskentelytapojen ja opiskelutaitojen oppimista ja on samalla onnistunut lisäämään oppilaiden työskentelymotivaatiota ja innostusta matematiikan oppimista kohtaan. Hänen oppilaansa saavat yksilö- ja pienryhmäopetusta tasolla, mikä tukee juuri heidän oppimistaan sillä hetkellä. Alla olevassa diasarjassa on tiivistetysti esitelty Jaanan menetelmä, toimintatavat ja oppitunnin rakenne. Ottakaahan alakoulun opet Jaanasta mallia!

Kokemuksia yksilöllisen oppimisen menetelmästä alakoulun fysiikassa ja kemiassa

Alakoulun opettaja Ville Varhia innostui kokeilemaan, miten yksilöllisen oppimisen malli toimii alakoulussa. Tässä Villen kokemuksia:

Teemme tällä hetkellä 6. luokan fysiikka&kemian jaksoa Maan arvokkaat aarteet (Jäljillä 6) kehittelemälläsi tavalla. Olen toki muokannut menetelmää enemmän alakouluun sopivaksi, mutta päälähtökohtana on ollut, että oppilaat saavat opiskella jakson asiat omassa tahdissaan. Olen tehnyt heille dokumentin, josta selviää mitä asioita mistäkin kappaleesta pitää osata. Lisäksi olen listannut vaihtoehtoja kuinka oppilas voi asian opiskella esim. linkkejä nettitehtävistä/vidoista, tekemällä työkirjan tehtäviä tai lukea asia oppikirjasta.

Ensimmäiset pari tuntia oppilailla meni vanhaan tapaan nenä kiinni kirjassa, mutta nyt ovat läppärit olleet kovassa käytössä oppituntien aikana. Oppilaat tuntuvat motivoituneemmilta opiskellessaan näin. Lisäksi tekevät oikeasti yhteistyötä paremmin kuin ennen, kun opiskelevat asioita. Pidämme jakson lopulla kokeen vanhaan malliin, jännä katsoa miten se menee aikaisempaan verrattuna. On ollut opettajalle mukavaa, kun on päässyt opettamaan oppilaille opiskelutaitoja ja ohjaamaan heitä tiedonhankinnassa vanhan tiedonsiirtämisen sijaan. Voi olla, että otan jonkun toisenkin oppiaineen jakson opiskeluun samalla systeemillä tämän lukuvuoden aikana.

Lisätietoja menetelmästä tai muusta aiheeseen liittyvästä voi kysellä sähköpostilla: pekka.peura (at) maot.fi

”Montakohan meitä onkaan, jotka suljettujen ovien takana kehittävät, kokeilevat ja innostavat oppilaita erilaisin menetelmin tohtimatta avautua asiasta muille? Tätäkö on salliva, kehittyvä ja keskusteleva koulu?”

Teksti ja kuva: Jaana Perkinen

1. En jarruta, en nitistä

Opiskelin luokanopettajaksi Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajan koulutuslaitoksessa v. 1990-1994. Sain käsiini silloisen laitoksen johtajan professori Kari Uusikylän kirjan Lahjakkaiden kasvatus. Uutena, vasta valmistuneena opettajana hämmästelin kirjassa olevia kauhutarinoita lahjakkaiden aikuisten tilityksiä kouluvuosistaan. Päätin, että minusta ei ikinä tule opettajaa, joka nitistää luovuuden ja erilaisuuden.

Päätöstäni tuki myös aiempi koulutukseni. Työskenneltyäni lähes 10 vuotta lastentarhanopettajana näkemys lapsen yksilöllisestä kehityksestä ja kasvusta oli juurtunut minuun syvään. Eihän lapsi voi mitenkään muuttua kesän aikana siirryttäessä esikoulusta kouluun. Näihin edellä mainittuihin ajatuksiin pohjautuen en mitenkään voinut kuvitella, että tulen opettamaan yhtä aikaa 24 oppilasta ja opetustuokion jälkeen kaikki osaisivat asian. Kasvun ja kehityksen tulisi jatkua yksilöllisesti myös koulussa. Motokseni muodostuikin ajatus: Kaikki kukat saavat rönsytä rauhassa, mikäli ne eivät ryöstä tilaa toisilta.

Kari Uusikylää lainatakseni: ”Lahjakkuuden kehittämiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, eikä kukaan voi kertoa suoraan, miten erilaisissa tilanteissa tulee menetellä. Hyvät suoritukset rakentuvat turvallisuuden ja hyväksynnän pohjalle.”

2. Seitsemän nokkelaa tapaa nujertaa luovuus, motivaatio ja innostuneisuus

Pasi Rangel on listannut ”loistavat” tavat nujertaa oppilaiden into:

• hengitä niskaan = aikatauluta
• pelottele tulevalla arvioinnilla
• vertaile oppilaita toisiinsa
• palkitse sopeutujia
• pakota kilpailemaan
• korosta parhaiden palkitsemista
• aseta tiukat rajat toiminnalle

EI IKINÄ! Kun tämä oli vastaukseni yllä oleviin kehotuksiin, niin mitä minun sitten kannatti tehdä? Kysymyksiä alkoi sadella mieleeni ja ne ovat johdattaneet minua toimimaan toisin kuin mitä opettajankoulutus aikoinaan opetti.

3. Kysymyksiä itselle ja peilin ääressä pällistelyä

Kuinka kauan motivoin oppilasta mättämällä hänelle lisätehtäviä, joilla saan hänet työllistettyä, mutta en pysty tarjoamaan hänelle kykynsä vastaavia tehtäviä? Toiminko jarruna nopealle ja uusia haasteita haluavalle oppilaalle, kun pakotan hänet pysymään vuosiluokan vauhdissa, vaikka hänellä olisi kykyjä omaksua paljon enemmän? Miksi taitavan oppilaan pitää hinkata läpi asioita muiden tahdissa? Pelkäänkö päästää motivoituneen oppilaan etenemään ikäluokkaansa nopeammin, koska on totuttu kulkemaan tasapäistämisvauhdilla? Tuleeko oppilaastani alisuoriutuja ja koulun vihaaja?

En ole unohtanut pohdinnoissani myöskään vuosien varrella tapaamieni työkavereiden roolia. Mitä he sanovat, kun ensimmäisen luokan oppilas tekee toisen luokan tehtäviä? Miten perustelen kirjahankkeeni, kun tarvitsen toisen luokan kirjoja jo ensimmäisellä luokalla? Miten suhtaudun työkavereiden seuraaviin ihmettelyihin:

”Miksi oppilaasi makaavat lattialla eikä heille opeteta mitään? (Oppilaani saavat valita mieluisan työskentelypaikan luokasta ja osa tekee mieluiten töitä lattialla tyyny vatsan alla.) Mitä oppilaillesi tarjotaan, kun he ovat kuudennella? Ilmoitetaanko oppilaasi jo ylioppilaskirjoituksiin?”

Miten yleensä perustelen ja teen toimintatapani oikeutetuksi? En ole puhunut julkisesti menetelmistäni ennen tätä kirjoitusta kovinkaan usein. Opettajan onni onkin se, että luokan oven saa perässään kiinni hyvin näppärästi. Montakohan meitä onkaan, jotka suljettujen ovien takana kehittävät, kokeilevat ja innostavat oppilaita erilaisin menetelmin tohtimatta avautua asiasta muille? Siis opettamisen salatiedettä nimettömänä suljettujen ovien takana maassa, jossa paistatellaan huikaisevilla Pisa-tuloksilla. Tätäkö on salliva, kehittyvä ja keskusteleva koulu?

4. Vanhemmatko vaivoina ja vastuksina?

Vanhempien kanssa ei yleensä ole ollut ongelmia. Selitän heille syksyllä ensimmäisessä vanhempainillassa tapani toimia ja työskennellä. Kerron, miten oppilaat työskentelevät luokassa ja miltä kotiläksymerkki tai -sivu näyttää. Kerron, ettei heidän tarvitse olla huolissaan lapsen oppimisesta tai etenemisestä, siitä vastaan aina minä. Täsmennän heille, että opetan enimmäkseen yksilöllisesti, toisinaan pienessä ryhmässä ja muutamia kertoja lukukaudessa koko porukalle. En ole kuuteentoista vuoteen törmännyt kuin muutamaan vanhempaan, joiden kanssa olen joutunut selvittämään asiaa tarkemmin.

5. Opettajien syvä huoli

Eivät ne ole olleetkaan vanhemmat, jotka ovat olleet huolissaan, vaan kollegat. Heidän päänsärkynään ei ole ollut niinkään oppilaiden oppiminen, vaan se, että miten seuraavan luokan opettaja jatkaa, jos sille luokalle tarkoitettu matematiikan oppikirja olisi jo tehty. Olen ymmärtänyt, että suurin mieliharmi on se, etteivät kaikki oppilaat olekaan samalla sivulla. Olemmeko me opettajat aukeamakeskeisiä, oppikirjasidonnaisia opettajajohtoisen opetustyylin vankeja? Harvoin olen kuullut kysymyksiä oppilaiden edistymisestä, motivaatiosta, innostuneisuudesta tai havainnoistani käyttäessäni tätä menetelmää. Tuntuu siltä, että tieto sivusta tai aukeamasta, ja että siellä varmasti ollaan yhtaikaa, on tärkeämpää – surullista.

6. Silmät kiinni ja hyppy tuntemattomaan

Kun päädyin kokeilemaan menetelmää v. 1998, silloinen Karamzinin koulun rehtori Espoossa kannusti ja rohkaisi minua: ”Mitä menetät? Et tee mitään väärää! Vanhaan voi aina palata, mikäli tämä menetelmä ei ota tulta alleen”. Ihailin hänen esimiestaitojaan silloin, ja ihailen yhä.

Minulla oli tuolloin suuri, kahdenkymmenenkuuden oppilaan luokka, johon mahtui monenlaista oppijaa. Oli huikea ja samalla pelottava tunne löysätä sivuista irti ja antaa lupa laskea eteenpäin omaan tahtiin. Minun roolini tulisi muuttumaan tiedonkaatajasta oppilaan tukijaksi ja ohjaajaksi. Eniten minua mietitytti matematiikassa heikot oppilaat ja etenkin yksi, jonka matematiikka ja muutamat oppiaineet olivat tuolloin tähdellä merkittyjä (mukautettuja).

Riemulla ei ollut rajoja, kun jouluarvio lähestyi. Systemaattisesti kaikkien oppilaiden arvosanat nousivat ja mukautettu ”tähtioppilaani” sai matematiikan arvosanaksi 7 (jokainen laskee kaikki laskut – hänkin laski). Olin onnistunut! Vaikka olisi käynyt toisin, tukenani olisi ollut kannustava esimieheni, joka oli luvannut seistä rinnallani. Esimiehen roolia kokeiluhankkeissa ei pidä väheksyä.

7. Lasketaanko oppikirjaa kilpaa ja täysin päättömästi eteenpäin?

Olen yksilöllistäessänikin käyttänyt opetuksessani oppikirjojen tekijöiden valmista materiaalia. Oppikirjaan on mielestäni ollut järkevää tukeutua, sillä kirjaan on kuitenkin koottu kaikki OPS:n keskeisimmät sisällöt. Näin ollen mitään laitonta ei tapahdu ja kaikki pääsisällöt tulee käytyä läpi.

Jottei metodista tulisi pelkkää kirjan kahlaamista, ovat erilaiset toiminnalliset ja sosiaaliset toiminnot luokassa tarpeen. Kun oppilaat ovat päässeet sinuiksi työtapojen ja käytettävän materiaalin kanssa, vallitsee luokassani suloinen kaaos. Oppitunnin osaset ja oppilaat ovat hallitussa liikkeessä koko ajan. Kirjatyöskentelyn rinnalla tunteihin kuuluu mm. seuraavia osasia/toimintoja:

1. Pähkinä- /tai pulmatehtävävihkosia
2. Erilaisia lauta- ja noppapelejä
3. Tietokonepelejä; matemaattisia oppimispelejä
4. Kaverin neuvomista, keskustelua matemaattisin termein
5. Toimintatehtäviä mm. aiheista aika, rahat, mittaaminen, geometria ja kappaleet

 8. Tultiinko ulos kaapista ja miksi?

Luulo ei useinkaan ole tiedon väärti. Viime kevääseen asti kuvittelin olevani lähes ainoa, joka ajattelee opettamisesta ja oppimisesta näin. Sitten huomasin netissä keskustelun, jossa kuvattiin koko yläkoulun matematiikan omaan tahtiin opiskelua. Otin osaa keskusteluun ja sain hämmästyksekseni todeta, etten ollut likimainkaan yksin ajatuksieni kanssa. Oli mielenkiintoisen hykerryttävää lukea eri koulujen kokeiluista matematiikan yksilölliseen tahtiin etenevästä opiskelusta. Kaikki koulujen kokeilut ja jo käytänteeksi juurtuneet tavat olivat hyvin lähellä omaa tapaani opettaa ja mieltää asioita. En ollutkaan yksin ajatuksieni kanssa – helpottavaa.

Salatieteestä tulikin julkista. Nyt saatoin keskustella pedagogisista ratkaisuistani ja peilata niitä muiden käyttämiin samankaltaisiin toimintatapoihin. Lämmin kiitos Pekka Peuralle, joka on esimerkillään ja sinnikkäällä työllään rohkaissut minua jatkamaan ja uskomaan unelmiini. Iso kiitos myös Terhi Hautalalle, joka on tehnyt matkani mahdolliseksi! Mieletön matematiikan into tarttukoon ja jatkakoon voittokulkua!

Jaana Perkinen
KM, luokanopettaja, LTO

Jos aihe kiinnostaa laajemmin, ota yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi

Olen käyttänyt yksilöllistä oppimista huomioivaa menetelmää jo vuodesta 1997. Päätöstäni ryhtyä tämmöiseen rohkaisi silloinen esimieheni. Suuret ja lämpimät kiitokset hänelle, sillä olen yhä samalla tiellä – uteliaana, rohkeana ja kokeilevana opettajana.

TEKSTI: Jutun on kirjoittanut eräs alakoulun opettaja, joka ei halua nimeään julki.

Vinkkejä valmisteluun

1. Tilaa kirjasarja, missä lisä- ja kotitehtävät ovat opetettavan asian perässä. (Ei kirjan takana, sillä pienen oppilaan on vaikea selata kirjaa edestakaisin ja tämä järjestely auttaa opettajaa hahmottamaan paremmin, missä kohtaa kukin oppilas on menossa.)
2. Laadi luokan seinälle taulukko, missä on oppikirjan sivunumerot. Kun oppilas saavuttaa tuon merkitsemäsi sivun (sillä sivulla on uusi opetettava asia), hän merkkaa nimensä ruutuun. Oppilas ei saa edetä ilman lupaasi. Sinä joko ohjaat hänet eteenpäin tai odotat, että siihen samaan ruutuun tulee pari muuta ja ohjaat heidät ryhmänä eteenpäin.
3. Opetus tapahtuu joko pienessä ryhmässä tai yksilöllisesti, riippuu luokasta.
4. Koe pidetään, kun viimeinenkin on selviytynyt koealueesta.

Tunnin kulku

1. Oppilaat saavat laskea eteenpäin kukin omaan tahtiinsa. Jos joku on ns. ”jumissa”, (lapset käyttävät tätä ilmaisua, kun he ovat tulleet uuden opetettavan asian kohdalle, enkä ole ehtinyt neuvoa heitä eteenpäin) hän auttaa ja neuvoo muita, sillä aikaa, kun minä avustan toisia. Oppiminen on siis myös sosiaalinen tapahtuma.
2. Jokainen oppilas yksitellen näyttää minulle missä on menossa, mitkä olivat kotitehtävät ja sitten neuvon hänet eteenpäin. Samalla hän valitsee itse kotitehtävänsä (vähintään 1 sivu, enemmänkin saa ottaa).
3. Kun koko luokka on töissä, siirryn niiden viereen, jotka tarvitsevat minua eniten.
4. Luokan perällä on kolme tarkistuskirjaa (olen neuvonut, miten sitä käytetään). Kun oppilas on laskenut yhden sivun, hän käy tarkistuspisteellä ja laittaa leiman, mikäli tehtävät olivat oikein. Jos tehtävissä oli virheitä, hän siirtyy omalle paikalle korjaamaan ne ja tarkistaa tehtävät uudelleen.

Hienoa

1. Jokainen oppilas saa yksilö- ja/tai pienryhmäopetusta siitä aiheesta ja sillä tasolla, mikä tukee juuri hänen oppimistaan.
2. Oppilaiden työskentelymotivaatio nousee.
3. Taitavat ja lahjakkaat välttyvät junnaamiselta ja pääsevät joustavasti eteenpäin uusien haasteiden kimppuun.
4. Apua tarvitsevat saavat lähes kaiken aikani.
5. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä.
6. Koen opetuksen mielekkäänä.
7. Matematiikka on ollut yksi suosikkiaineista ja taso on parempi kuin perinteisellä opettajajohtoisella opetustyylillä.

Huonoa

1. Menetelmä herättää ihmetystä: ”Noin ei voi oppia!”
2. Aiheesta ei voi keskustella muutoin kuin samalla tavalla toimivan kanssa.
3. Jos et saa tilata tarvitsemiasi kirjoja, menetelmä hankaloituu.
4. Työtä on, mutta siitä selviää kyllä. Tulokset rohkaisevat jatkamaan.
5. Jos en opeta lasta kuudennelle luokalle asti, siirtymä toisen opettajan luokalle voi olla hankalaa. Pahimmassa tapauksessa oppilas joutuu tahkoamaan uudestaan samoja asioita, mutta eri kirjasta (joskus jopa samasta kirjasta)!

Apua

Jos sinulla on esimies, joka omaa laajoja näkemyksiä opetuksesta ja oppimisesta, voit olla varma, että hän seisoo tukenasi. Vanhaan malliin voi aina palata, mikäli tämä ei ollutkaan sinun juttusi. Kirjattomanakin tätä olisi mahdollisuus toteuttaa. Itse koen, että kirjasta on suuri apu, koska se seuraa opetussuunnitelmaa ja tehtävät harjoitteineen ovat siinä valmiina. Jos kirjan mukaan aiheita opetan, en tee mitään väärää, eikä heikoinkaan oppilas jää mistään paitsi.

Voisivatko tällaista opetusta järjestävät opettajat kokoontua ja jakaa kokemuksia?

– Nimim. ”Matematiikan opetuksesta nauttiva ei matemaatikko”

(Tekstin kirjoittaja ei halua nimeään julki. Syy: ”Mietin pitkään ja hartaasti esiintyäkö omalla nimellä vai ei. Älä laita nimeäni, vastustus on vielä kovin suurta tällaiselle. En pelkää vanhempia vaan kollegoitani – surullista, mutta näin on.” Jos haluat lisätietoja, voit ottaa yhteyttä: pekka.peura (at) maot.fi)