”Ohjaamisen koin todella mielekkääksi, koska jokaisen kohdalla ohjaus alkoi juuri oppilaalle oikealta tasolta ja minulla oli aikaa kuunnella heidän ajatuksiaan. Aistin, että jotkut oppilaista selvästi innostuivat matematiikan opiskelusta sekä oppivat luottamaan taitoihinsa.”

Salon lukion opettaja Marika Toivola kokeili ja sovelsi yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää kolmella lyhyen matematiikan kurssilla. Hänen päänäkökulmanaan oli oppimaan ohjaaminen. Tässä otteita hänen kokemuksistaan (lue koko teksti täältä):

Kokeilu

Opetuskokeilu suoritettiin Salon lukion viidennessä jaksossa 14.2.–28.3.2013 yhdellä MAB2-kurssilla (23 opiskelijaa) ja kahdella MAB3-kurssilla (yht. 51 opiskelijaa). Aluksi en pitänyt mitään yhteistä opetussessiota, jotta saisin oppilaat lukemaan teorioita. Muutaman tunnin jälkeen valitsin aina tunnin alussa yhden laskun tehtävien puolelta, jonka laskin yhteisesti. Tällä halusin tuoda esiin ajatusketjun, jonka laskun ratkaiseminen vaatii, sekä painottaa sitä, miten laskujen vaiheet merkitään ja mitä hyvän vastauksen tulee sisältää.

Toinen asia, johon panostin, oli omien virheiden huomioiminen ja esiin nostaminen. Yleinen ohje oli, ettei omia laskuvirheitä saa pyyhkiä pois, vaan nämä tuli merkitä selvästi jollain värikynällä ja nostaa laskusta esille. Alapuolelle virheet tuli sitten korjata ja laskea lasku oikein. Näin oppilaat huomioivat oman virheellisen ajatusketjun ja nostavat sen esille, ettei sama toistuisi.

Perinteisessä opetustyylissä oppilas saa elää sen harhakuvitelman kanssa, että opetus etenee opettajan siirtyessä asiasta toiseen riippumatta siitä, onko oppimista oikeasti tapahtunut. Tällä menetelmällä pyrittiin estämään näennäisoppiminen, autettiin oppilaita havaitsemaan omat tiedolliset ja taidolliset vahvuudet ja heikkoudet sekä kehitettiin oppilaiden opiskelutaitoja matematiikan oppimisen ohella.

Kokemuksia

Osa oppilaista pyysi apuani kiitettävästi ja oli selvästi ymmärtänyt opetustyylin idean. Ohjaamisen koin todella mielekkääksi, koska jokaisen kohdalla ohjaus alkoi juuri oppilaalle oikealta tasolta ja minulla oli aikaa kuunnella heidän ajatuksiaan. Oppilaista tuli itselleni paljon läheisempiä. Aistin, että jotkut oppilaista selvästi innostuivat matematiikan opiskelusta sekä oppivat luottamaan taitoihinsa, mikä tulee hyvin esille myös kyselytutkimuksen (löytyy alkuperäisestä tekstistä) avoimissa vastauksissa. Valitettavasti osa oppilaista ei kertaakaan pyytänyt neuvoa.

Kurssin lopussa teetin loppukyselyn, johon vastasi kaikkiaan 71 oppilasta. Ainoastaan kaksi oppilasta heistä kaipasi kotitehtävien tekemistä taululle. Itse en kotitehtävien teettämisestä taululle juurikaan pidä. Siihen kuluu mielestäni liikaa aikaa hyötyyn nähden, eikä se palvele eriyttämisen ideaa ollenkaan. Ensimmäisen kokeilujakson jälkeen oppilaista 30 olisi halunnut jatkaa matematiikan opiskelua oppimaan ohjaamisen menetelmällä ja 41 perinteisellä menetelmällä. Kaikki perinteisen menetelmän kannattajat eivät olleet varmoja valinnastaan. Oppilaiden mielipiteiden jakautuminen on esitetty kuvassa 1. 

Kuva 1. Oppilaiden mielipiteiden jakautuminen

Suurin pettymys minulle oppimistyylin soveltamisessa oli, että niin iso osa oppilaista ei lukenut teorioita kotona. Käytin paljon aikaa menetelmän kertomiseen ja perustelemiseen oppilaille. Lähes kaikki olivat ymmärtäneet idean, mutta eivät kuitenkaan toimineet ohjeiden mukaan. Eräs syy tähän saattoi olla se, että annoin teorian opiskelun kotiläksyksi. Pääsääntöisesti etenimme kappale per tunti vauhtia, koska kurssi piti käydä kyseisen jakson aikana. En opeta heille enää seuraavaa kurssia. Kun oppilailla on täysi vapaus edetä omaan tahtiinsa, saattavat he mielellään lueskella teorioita myös oppitunneilla ja saada vaihtelua tehtävien tekemiselle. Muutama oppilas kommentoi pelkkien laskujen tekemistä liian raskaaksi.

Minut menetelmä on kuitenkin vakuuttanut ja lisännyt opettamisen iloa. Kiireen tuntua ei ole. Tuntisuunnitelmia ei tarvitse tehdä, mutta kaikki asiat pitää luonnollisesti hallita. Asiahallinta pitää perinteiseen tapaan verrattuna olla jopa parempaa ja syvällisempää, koska ei pysty kontrolloimaan asioiden etenemistä.

Oppilaiden kokemuksia

”Olen laskenut huomattavasti enemmän tehtäviä ja olen ymmärtänyt laskut paremmin ja kaiken lisäksi oppinutkin jotain.”

”Laskut olen ymmärtänyt paremmin ja huomaan omat virheeni helpommin.”

”Olen aina pitänyt matikasta, mutta tunnit olen kokenut pitkästyttäviksi, mutta nyt olen viihtynyt paremmin.”

”Pidän matikasta enemmän kuin ennen. En vihaa sitä enää!”

”Ennen pidin sitä vaikeana ja en pitänyt matikan opiskelusta yhtään, mutta nyt se on kohtalaisen helppoa ja pidän sen opiskelusta.”

”Kurssi on muuttanut asennoitumistani ja suhdettani matematiikkaan huonompaan suuntaan.”

”Ei ole kiva tulla tunnilla vaan laskemaan. Jos olisi kirjoitettavaa taululta, tulisi tuntiosallistumistakin enemmän.”

”Uudempi tapa tuntuu mukavammalta ja vapaammalta. Siirtää vastuuta enemmän oppilaille.”

”Uuden avulla opin ymmärtämään matikkaa ja koska keskittymiseni on melko huono, niin uudella menetelmällä ei tarvitse väkisin keskittyä oppimiseen, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja teorioita saa myös harjoitella enemmän käytännössä.”

”Vanhalla oppii paremmin teoriaa kuin uudella menetelmällä.”

”Vaikeampien tehtävien tekeminen on vaikeampaa tällä tyylillä.”

”Opettajan kuluu tunneilla opettaa eikä laittaa oppilaita opiskelemaan uusi asia itse kotona.”

”Ei kukaan tyhjästä ja ilman opettajan esimerkkejä opi, eikä myöskään vain kirjan tekstin ja kirjan esimerkkien kautta.”

”Mielestäni on väärin lukea teoriaa kotona ja laskea koulussa. Opettajille maksetaan palkkaa, että ne opettais.”

”Tähän uuteen menetelmään en kaipaa mitään muutosta, mutta opettajat, jotka opettavat perinteisellä tavalla, voisivat antaa halukkaille opiskelijoille mahdollisuuden uuden menetelmän käyttöön.”

”Uuden menetelmän voisi ottaa käyttöön myös muiden opettajien kohdalla. Ja opettajan pitäisi myös kehua oppilasta eikä syytellä tätä virheistä. Jos näin tekee, oppilaan opiskelu varmasti kärsii.”

”Kirjan sisältö loppui mielestäni kesken.”

”Pidin kurssista ja opetusmenetelmästä paljon!!”

”Opettaja osasi yksinkertaistaa uudet asiat todella hyvin. Ymmärsin mitä lasken ja missä tulen laskuja ehkä joskus tarvitsemaan. Opetus.tv oli plussaa.”

(Oppilaiden kokemuksia voit lukea enemmän täältä)

”Valtaosa oppilaista on selkeästi innostunut itsenäisestä työskentelystä ja pienryhmätyöskentelystä ja tulokset ovat olleet kokonaisuutena erinomaisia”

Ressun lukion Mika Spåra kokeili yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää syksyllä 2012 MAA1-kurssilla. Tässä hänen kokemuksistaan:

Olin varovaisesti kokeillut luennoimisesta luopumista ja oppilaiden puskemista itseopiskelun pariin syksyllä 2011 ja tulokset olivat polarisoivia. Hyvät oppivat paremmin ja heikoilla oli enemmän vaikeuksia. Tulkitsisin, että tuolloin ohjeistukseni oli puutteellista, jonka seurauksena heikomman eivät tajunneet jutun ideaa, eli eivät ymmärtäneet, että nyt heidän tulee itse tehdä töitä. Loppuvuoden opetin perinteisesti.

Kesän kypsyttelin ajatusta ja aloitin vuoden uudella menetelmällä MAA1-kurssilla. Tein tehtävälistan ja tein etenemisen tueksi ohjeellisen aikataulun. Panostin ensimmäisellä tunnilla menetelmän selittämiseen ja tein selväksi, että vastuu opiskelusta on oppilaalla.

Tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia. Valtaosa oppilaista on selkeästi innostunut itsenäisestä työskentelystä ja pienryhmätyöskentelystä ja tulokset ovat olleet kokonaisuutena erinomaisia.

Olen myös kohdannut voimakasta vastustusta muutaman oppilaan ja yhden vanhemman suunnasta. Näissä tapauksissa olen tulkinnut, että ongelmana on tuntimuistiinpanojen ja esimerkkien puuttuminen. Kyseessä olevat oppilaat ilmeisesti haluavat, että kirjan asia pureskellaan helposti ”omaksuttavaan” muotoon ja että kaikista ”tärkeistä” asioista on opettajan tekemä esimerkki. Ymmärrän hyvin tuskan, koska kyseiset oppilaat ovat olleet peruskoulussa kiitettäviä opiskelijoita, joiden opiskelu on ilmeisesti perustunut edellä mainitsemiini tapoihin. Onneksi lukiomme on iso ja heillä on jatkossa mahdollisuus valita opettaja, joka käyttää perinteisempiä menetelmiä.

Jatkan samoilla linjoilla ehdottomasti eteenpäin. Seuraavassa jaksossa käytän menetelmää kaikilla kursseillani, MAA2, MAB5 ja MAB7. Minua erityisesti viehättää tässä menetelmässä se, että se vie pohjaa mallioppimiselta ja ulkoa opettelulta, joita olen meillä havainnut. Peruskoulun kiitettävien matematiikan numeroiden takana on selkeästi kahdenlaisia oppilaita. Niitä jotka ovat ymmärtäneet ja osaavat asiat kunnolla ja niitä, joiden muistikapasiteetti on riittänyt pienten koealueiden ulkoa opetteluun ja pinnalliseen oppimiseen.

Satu Sallinen, Tikkurilan lukio:

MAA3 kurssi meni hyvin. Oppilaat olivat innostuneita ja tunnit olivat huomattavasti normaalia energisempiä, myös iltapäivisin. Yleisesti voisin sanoa, että kurssi oli tosi positiivinen kokemus paitsi omasta näkökulmasta, niin myös oppilaiden.

Tuntui, että osaaminen oli heikoillakin oppilailla parempaa kuin aiemmin ja täysin päättömät vastaukset jäivät kokeesta puuttumaan. Eli vaikka ei osattu, ei tarjottu silti mitään ihan järjetöntä, josta näkisi ettei oltu oikeesti ymmärretty yhtään mitään. Hyvät oppilaat pysyivät hyvinä ja nopein teki kurssit MAA3 ja MAA4 sen yhden jakson aikana (arvosanoin 10 & 9).

Mun mielestä tää sopii hyvin kaikille. Jatkan tätä kokeilua ainakin kurssilla MAA4, todennäköisesti pidempäänkin. Innoistuin asiasta ja koen opetusmenetelmän hyväksi.

Satu kysyi myös opiskelijoiden kommentteja kurssin jälkeen. Alla muutama niistä:

• ”Kerrankin erilaista opetusta, joka ei ole muutos huonompaan suuntaan.”
• ”Minulla oli kurssilla hauskaa ja innostukseni matikkaan heräsi jälleen.”
• ”Minulle jäi hyvä mieli kurssista ja tunneille oli mukava tulla.”

Lisää kommetteja: Oppilailta saatu palaute