”Suhtaudu kriittisesti heihin, jotka ovat löytäneet totuuden. Kuuntele heitä, jotka etsivät totuutta.”
Elämä ja yhteiskuntajärjestelmät tuntuvat olevan jatkuvan muutoksen tilassa. Koulujärjestelmämme on pysynyt pitkään melko samanlaisena, minkä seurauksena se kokee nyt kovia muutospaineita. Mutta mihin suuntaan koulua ja opetusmenetelmiä pitäisi kehittää? Ketä meidän tulisi kuunnella ja kenen oppeja noudattaa?
Aktiivisesti muutosta ajavilla muutosjohtajilla (poliitikot/päättäjät, opettajankouluttajat, rehtorit, opettajat, muut henkilöt) on omat mielipiteensä eri asioista, joita he ajavat eteenpäin. Joidenkin puheista ja teksteistä saa välillä vaikutelman, että he ovat löytäneet totuuden, mutta samalla kaikki eriävän mielipiteen omaavat ihmiset helposti allergisoituvat tälle ”totuudelle”. Jos johonkin asiaan on olemassa enemmän kuin kaksi eri mielipidettä, jokainen kuuluu todennäköisesti vähemmistöön oman mielipiteensä kanssa. Suurin osa ihmisistä ei osta sellaisia mielipiteitä, jotka esitetään ”totuutena”.
”Johtajuus on kykyä pyytää apua.”
Muutosjohtajalla tarkoitan tässä henkilöä, joka aktiivisesti ja oma-aloitteisesti ajaa muutosta omien mielipiteidensä kautta. Itsekin luen itseni tähän muutosjohtajien joukkoon opettajana, opettajankouluttajana ja blogin ylläpitäjänä. Tavoitteenani on saada oma viestini ja omat mielipiteeni kuuluville ja vielä ymmärrettävässä ja hyväksyttävässä muodossa. Minua (kuten monia muitakin) inspiroi visio paremmasta ja onnellisemmasta yhteiskunnasta.
Opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita ja kokeiluistaan aktiivisesti blogeissaan raportoivia on ilahduttavan runsaasti Suomessa (esim. Mikko J., Laura T., Janne K., Mari M., ja monet muut) ja suomalaisen koulujärjestelmän tulevaisuus näyttääkin tästä suunnasta valoisalta. Me blogistit ja opettajienkouluttajat pyrimme edistämään ja johtamaan muutosta toimimalla mielipidevaikuttajina ja samalla olemalla esimerkkeinä vaihtoehtoisten opetusmenetelmien ja toimintatapojen käyttäjinä.
Ihailen omista opetuskäytänteistä julkisesti kertovien opettajien tapaa kuvata toimintaansa ja mielipiteitään. He eivät aina suoraan kerro, mitä meidän muiden pitää tehdä, vaan he kuvaavat, mikä omassa toiminnassaan on pielessä ja miten he pyrkivät muuttamaan itseään ja omia toimintatapojaan. He uskaltavat myös pyytää apua ja he tiedostavat olevansa ikuisia totuuden etsijöitä.
”Johtajan tärkein tehtävä on kasvattaa lisää johtajuutta.”
Alan ajatuksissani tulla siihen tulokseen, että paras tapa jakaa omia mielipiteitään ja oivalluksiaan ei ole kertoa niitä totuuksina, vaan kuvata konkreettisia tilanteita, joissa on itse oivaltanut nämä totuuksilta hetkellisesti tuntuvat ajatukset. Muutosjohtajan tulisi siis kylvää siemenet omaan maahansa, kastella niitä ahkerasti ja sadonkorjuun jälkeen tarjota naapureilleen sekä siemeniä että toimiviksi havaitsemiaan viljelymenetelmiään. Naapurit saavat itse päättää, ottavatko he apua vastaan.
Tämän jälkeen muutosjohtajan tulisi kärsivällisesti jatkaa omalla tontillaan ahertamistaan ja esimerkillisellä toiminnallaan saada naapurit ensin itse kokeilemaan uusia siemeniä ja uusia viljelymenetelmiä rauhassa ja omassa tahdissaan. Jos he havaitsevat menetelmät hyviksi, muutosjohtajan on syytä kannustaa heitä jakamaan tietoa ja kokemuksia eteenpäin, jolloin heistä syntyy uusia muutosjohtajia. Tällä tavalla saadaan aikaan lisää johtajuutta, ja samalla käytännössä hyväksi havaitut menetelmät leviävät eteenpäin.
Uuden vuoden lupauksena itselleni pyrin tämän vuoden aikana tietämään vähemmän totuuksia ja olemalla harvemmin oikeassa. Samalla pyrin aktiivisemmin etsimään totuuksia niiden löytämisen sijaan.
En myöskään malta olla tekemättä muutamia ennustuksia siitä, mitä tänä vuonna opetuksen kehityksessä tapahtuu:
Lisäksi toivon kaikille nykyisille ja tuleville muutosjohtajille sekä kaikille muillekin ihmisille oikein antoisaa vuotta 2014!
(Sitaatit ovat löyhästi poimittuja tästä Jari Sarasvuon Yle Puheen radio-ohjelmasta.)
]]>