Hei! Kiitos kysymyksestäsi. Yläasteelta on kokemuksia mm. Flipped Learningistä väitöstutkimusta tekevän Marika Toivolan toimesta. Täällä on hänen bloginsa ja lisätietoa aiheesta: http://www.flippedlearning.fi/2016/09/kaanteinen-arviointi.html

Vähän samaa mieltä. Olen käynyt lukion jo yli kymmenen vuotta sitten ja meillä oli opettaja, joka veti tunnit tällä tyylillä. Itsenäisesti tai kaverien kanssa porukalla piti tehtäviä ratkoa. Opettaja vaan auttoi pyydettäessä. Mutta ei siitä mitään tullut, kun luokassa oli 26 oppilasta. Opettajan aika meni heikoimpien auttamiseen eikä hän pystynyt tukemaan lainkaan niitä, jotka oppivat perusasiat helposti. Minä olin luokan paremmasta päästä ja käytännössä jouduin käyttämään ylimääräisen ajan muiden tukemiseen. Kaiken lisäksi huomasin yliopistossa, että minulle oli muodostunut tietyistä peruskäsitteistä vähän väärä ymmärrys. Yliopistossa myös ymmärsin, että muissa lukioissa olivat opettajat tukeneet enemmän lahjakkaampia oppilaita ja heillä oli paremmat valmiudet aloittaa yliopisto-opinnot. Heitä oli ohjattu ja opastettu vähän perus lukiokursseja laajemmin. Jäin heistä jälkeen jo heti peruskursseilla, kun jouduin käyttämään aikaani sellaisten asioiden opetteluun, jotka olisin voinut oppia helposti jo lukiossa. Täytyy sanoa, että olen varmasti ikuisesti katkera kyseiselle matikan opelle. Sen sijaan, että olisin oppinut matematiikkaa syvemmin, opin lähinnä muiden oppimisvaikeuksista.

Hei Jonna, olen opettanut amiksessa, ja ainakin siellä monet ajattelevat aivan kuten sinä! Ei se ole väärin! Monesti mulle sanottiin: ”Opeta, älä kysele, jos kerran olet opettaja”. Monet opetkin ajattelivat näin.

Ainakin amiksessa juuri tämä oppijoiden erilaisuus tuo opelle haasteita, koska osa porukasta haluaisi ”vaan tehdä” ja oppia sitä kautta, ja jotkut haluavat perusteellisemman perehdytyksen. Mutta juuri ne ovat ne yksilölliset oppimispolut. Kyllä on okeus vaatia opetustakin!