Yhä useammalla ammatilliseen koulutukseen tulevalla nuorella alkaa olla haasteita sekä motivaatiossa että ihan perusasioissa kuten kalenterin käytössä. Ja joka tapauksessa heidän kasvuprosessinsa on vielä kesken. Kuitenkin on monia vanhempia, jotka eivät pysty tukemaan nuoren kasvua aikuiseksi. Taustalla voi olla mm. sairautta, väsymystä, päihteitä, yksinäisyyttä tai syrjäytymistä.

Opettajat taas väsyvät yhä suurempiin ja levottomampiin ryhmiin, joissa yhä useammalla opiskelijalla on ongelmia. On kyvyttömyyttä ymmärtää tekstiä, kyvyttömyyttä hahmottaa 1cm/ 10 cm, poissaoloja, motivoitumattomuutta, levottomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, tappeluherkkyyttä, kiusaamista, kuoreen vetäytyviä hiljaisia, suomea heikosti osaavia, masennuksesta tai ahdistuksesta kärsiviä, alkoholisoituneiden vanhempien vuoksi nuoremmat sisaruksena päiväkotiin vieviä, nuoria jotka inhoavat rutiinia ja nuoria jotka eivät kestä yllättäviä muutoksia. Tällaisille varsin heterogeenisille ryhmille opettajien pitäisi pystyä opettamaan kurssit.

Aikaa keskustelulle ja nuorten kohtaamiselle on vaikea löytää, kun kurssien lähiopetustunnit tiputettiin 28 h -> 14 h. Opettajien kalenterit ovat täynnä opetusta, ja päälle tulevat kirjaamiset sähköisiin järjestelmiin.

Ei ihme, että opettajat väsyvät ja opiskelijat eivät viihdy. Se on selvää, että nykyinen malli ei toimi. Tätä opetustuntien vähentämistä ja työajan siirtämistä ohjaamiseen ja nuorten kohtaamiseen voisi ainakin kokeilla.